Seta ja Helsinki Pride saavat Veikkauksen voittorahoista STEAn kautta avustusta edistääkseen seksuaalista tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta maassamme sekä toimiakseen seksuaalisten vähemmistöjen puolesta. Järjestöt eivät kuitenkaan tee näin, vaan päinvastoin ovat joko tahallisesti tai tahtomattaan syventäneet seksuaalivähemmistöjen keskinäisiä riitoja, ja jopa lietsoneet yhteiskyvöttämyyttään eri ryhmien välistä eripuraa halveksittavalla tavalla – eivät ainakaan lieventäneet niitä tai olleet esimerkillisen avomielisiä sekä hyvään yhteiseen kannustavia, kuten heiltä tulisi odottaa saatuanne kauttanne julkista tukea työlle, jonka te olette uskoneet ratkaisevan, ei luovan, ongelmia.
Helsinki Priden ja Setan ovat vallanneet muunsukupuoliset ja aseksuaaliset. Muiden tarpeita ei kuunnella. Rahat menevät kaikkeen muuhun kuin seksuaalisten vähemmistöjen auttamiseen. Itse homoudesta ei mainita kuin ohimennen saati, että olisi tehty jotain homojen vaikeiden ongelmien parantamiseksi, kuten jatkuva syrjintä työpaikoilla, nuorten homopoikien seksuaalinen hyväksikäyttö sekä koko ajan vaarallisessa kasvussa oleva itsetuhoisuus, itsemurhien ennaltaehkäisy sekä alkoholi- ja huumeriippuvuuden hoidontarpeen kartoittaminen.
Nämä järjestöt eivät ole tehneet mitään homojen eteen, kun eivät ole halunneet eivätkä edusta homoja. Sen sijaan transaatteen, muunsukupuolisten ja aseksuaalien puolesta tehdään täysillä töitä.
Onko tämä oikein? Voiko tällainen järjestö saada teiltä raahaa suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon edistämiseen sekä seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksien puolustamiseen?
Kyseessä on muista seksuaalisia vähemmistöjä syrjivä pieni vähemmistö seksuaalisten vähemmistöjen kentällä. Ei pitäisi olla julkisen rahoittajan tahto, että vähäisiä tukieuroja käytetään vaikeuttamaan seksuaalisten vähemmistöjen keskinäistä ymmärrystä, tai jotka eivät tee mitään – ainkaan riittävästi muuta kuin kotisivuillaan ilmoittavat edustavansa sitä ja sitä arvoa ja painottavansa sitä ja sitä toimenpidettä, mutta mitään oikeaa konkreettista tulosta ei synny uusina työpaikkoina, autettuina ihmisinä, järjestettynä toimintana tms. ratkaisemaan niitä ongelmia, joita verukkeina käyttäen he ovat saaneet valtion rahahanat muodikkaalle asialleen auki, ilman kunnon valvontaa tai sinisilmäisten ja helposti nenästä vedettävien rahoittajien kykyä erottaa valhe, huijaus ja hömppä tyhjyydestä kauniiden sanojen ja tavoitteiden suloisen upottavassa hetteikössä.
Jo pienellä googlaamisella huomaa ongelman laajuuden ja vakavuuden. SETA ja Helsinki Pride eivät käytännössä tee niin kuin he väittävät toimivansa. Transaatteen tukijat, muunsukupuoliset ja aseksuaalit ovat vallanneet Helsinki Priden ja Setan ja se näkyy järjestöjen sekä toimintavoissa että ohjelmissa ikävällä, muita seksuaalisia vähemmistöjä syrjivällä ja halveksivalla tavalla – muista ei enää puhuta eikä heille anneta puheenvuoroa omissa asioissaan.
Muutama vuosi sitten Helsinki Pride kuulemma muutti sääntönsä niin, että käytännössä eri mieltä olevien jäsenten on mahdotonta vaihtaa yhdistyksen johtoa. Vuosikokouksessa voi vaihtaa kerralla vain puolet hallituksen jäsenistä, mikä kuulostaa omituiselta ja epäilyttävän epädemokraattiselta protekstionismilta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että istuva johto voi pitää valtansa niin kauan kuin haluaa. Miksi sääntämuutos tehtiin? Kuka sen teki ja millä perustein? Jäsenistö on heitä varten, eivät he jäseniä varten. Miksi muuten he haluavat suojautua demokratiaa ja jäsenistöä vastaan?
Esimerkiksi minä ja professori Timo Airaksinen olimme vuonna 2019 Vallilan kirjaston järjestämässä Pride-viikon tapahtumassa puhumassa yhdessä toimittamastani professori Timo Airaksisen kirjasta ”Markiisi de Sade tänään” (Kulttuuriklubi 2019). Helsinki Pride-viikon järjestäjät kieltäytyivät mainostamasta lukuisista pyynnöistämme huolimatta omilla nettisivuillaan ja facebookissa kirjaamme sekä tapahtumaamme selvittämättä miksi. Syytä emme saaneet koskaan selville. Mutta koska de Saden eräs pääsanoma on ihmisten biseksuaalisuus, päättelimme tämän ärsyttäneen silloin juuri järjestön vallanneiden transihmisten, muunsukupuolisten sekä aseksuaalistien mieliä. Tänä vuonna olimme ehdolla esiintyjiksi, mutta saimme vihjeen, ettei meitä olisi erilaisten mielipiteidemme takia hyväksytty Helsinki Priden ohjelmaan. Siksi peruimme osallistumisemme Vallilan kirjastossa aiottuun keskusteluun professori Timo Airaksisen uutuuskirjasta ”Himon ilot – ajatuksia seksuaalisuudesta” (Bazar 2021), jonka esittelemme Turun kirjamessuilla.
Nyt tarvittaisiin STEAn tukemana seksuaalisten vähemmistöjen sektorille sellainen turvallinen ja tasapainoisten ihmisten kansoittama avoin yhdistys, joka keskittyisi oikeisiin seksuaalisten vähemmistöjen arjen elämää parantaviin ja myönteistä yhteisöllisyyttä kehittäviin hankkkeisiin. Tulevaisuutta aletaan rakentaa tämän jälkeen turvalliseksi ja toiveikkaaksi koko seksuaalisten vähemmistöjen laajalle kirjolle eikä kuten nyt. Yksi tällainen järjestö voisi olla juuri jokin aika sitten muutaman lesbon perustama HLB-liitto.
Miksei kokeilla jotain uuttakin kuin vain Helsinki Priden ja Setan jo vanhaksi käyneitä kovin kuluneita ja kyllästyttäviä konsepteja?
Harald Olausen on queerkirjalija sekä filosofis-kulttuurisen verkkolehti digivallila.comin päätoimittaja ja QX.fi:n avustaja
Debateissa julkaistut kirjoitukset ovat kirjoittajan omia mielipiteitä.
Päivitetty 2021-06-15
