Juuso Kekkonen QX Gaalan palkitsemistilaisuudessa yhdessä Jorma Uotisen kanssa. Kuva: Karo Holmberg
Juuso Kekkonen on tullut yleisölle tutuksi kuvainnollisesti ja konkreettisesti alastomiksi riisuvista monologeistaan sekä miehenä, jonka tyttöystävästä tuli poikaystävä. Talvella Kekkonen palkittiin QX Gay Gaalassa vuoden showsta suuresti hänen omaksi yllätykseen. Kevään teatterikauden päätöksen lähestyessä Kekkonen summasi QX:lle mennyttä ja pohti tulevaa niin henkilökohtaisella kuin hieman yleismaailmallisemmalla tasolla.
Taskussa on palkinto Vuoden showsta, mikä kunnianosoitus on seuraavana tähtäimessä suosionosoituksista elävällä taiteilijalla?
Totta kai palkintojen saaminen on kivaa! Kun Jorma Uotinen sanoi nimeni QX Gay Gaalassa, olin kyllä melkoisessa adrenaliinipilvessä kömpiessäni lavalle. Mikrofoni tärisi kädessäni kontrolloimattomasti, enkä meinannut keksiä sanottavaa, mikä on kaltaiselleni kokeneelle esiintyjälle harvinainen tilanne. Olin tullut paikalle puoliksi treffeille, enkä oikeasti olettanut voittavani. No, seuraavat pari päivää oli kyllä helppo hymyillä!
Mutta koen, että palkintojen jahtaaminen ei saa koskaan olla mielessäni kauhean korkealla tärkeysjärjestyksessä. Se vie fokusta itse taiteellisesta työstä pois jonkinlaiseen suosionkalasteluun ja siinä en koskaan ole ollut hyvä. Ihmiset joko pitävät minun taiteestani tai eivät, enkä tahdo yrittää ylipuhua ketään näkemään omaa kuviteltua nerouttani.
Mikä oli pontimesi lähteä työstämään julkista monologia omista kokemuksistasi seksuaalisuuden ns. harmaalla alueella?
Eihän se ole harmaata aluetta, vaan nimenomaan täynnä sateenkaaren kaikkia värejä!
Mutta rehellisyyden nimissä syitä oli monia. Tahdoin ensimmäistä kertaa tehdä omaelämänkerrallisen esityksen ja kokeilla, kuinka henkilökohtaiselle tasolle uskaltaisin yleisön päästää. Ja minun ja poikakaverini rakkaustarina tuntui hyvältä ytimeltä tälle tarinalle. Olin muutenkin tehnyt paljon itsetutkiskelua seksin ja seksuaalisuuden ympärillä ja löytänyt jonkinlaisen onnellisuuden ja tasapainon. Tahdoin katsoa, mitä tarinani herättäisi muissa. En missään tapauksessa olettanut, että niin monet pystyisivät samaistumaan mieheen rakastuneen, polyamorisen, kinkyn heterojätkän tarinaan!
Kari Hotakainen on nimittänyt sinua kipeyden kuninkaaksi. Kuinka korkea oli kynnys jakaa kipeitäkin kokemuksiaan julkisesti ja onko henkilökohtaisten historian jakaminen helpottunut ensimmäisen näytöksesi jälkeen?
Ensi-illassa tärisin jännityksestä ennen lavalle astumista. Se ei ole minulle ollenkaan tyypillistä! Päässä pyöri kaikenlaisia epäilyksiä ja itsesyytöksiä. Ja pelkoa siitä, että kaverit, jotka eivät tiedä vielä tätä kaikkea minusta, ottavat sen jotenkin huonosti. Onneksi lavalla olo helpotti ja palaute oli täysin ylitsevuotavaa!
Sittemmin näistä asioista puhuminen on muuttunut minun työkseni. Nykyään luulen, että kynnykseni on suorastaan huolestuttavan alhaalla! Ja ihmiset piilottelevat omia yksityisasioitaan ihan liikaa. Olen havainnut, että jos on avoimesti ja päättäväisesti oma itsensä, yllättävän monet ottavat sen hyvin vastaan. Meillä kaikilla on omat perversiomme ja usein vain se, että niistä tekee jotain synkkiä salaisuuksia, vie meiltä valtaa pois. Toisaalta tiedän, että olen ollut hyvin onnekas ja etuoikeutettu rakkaideni, sukuni ja lähipiirini kanssa, koska elämässäni on niin paljon ihania rakastavia, hyväksyviä ihmisiä. Ilman heitä en varmaan olisi koskaan uskaltanut lähteä tähän kaikkeen.
Sinut tunnetaan vannoutuneena roolipelien puolestapuhujana. Miten roolipeliharrastus on auttanut nykyisellä teatteriurallasi?
Aloitin pelaamaan 9-vuotiaana, enkä koskaan ole lopettanut, joten totta kai roolipelit ovat vaikuttaneet minuun taiteilijana. En olisi sama ihminen ilman niitä! Ne ovat opettaneet minulle empatiaa, kommunikointia ja tarinankerrontaa ja lisää on vielä opittavana. En oleta koskaan lopettavani roolipelien harrastamista.
Esitysteni muoto on varmasti kotoisin paljon siitä, kuinka toimin roolipeleissä pelinjohtajana. Heitän läjän ajatuksia ilmaan ja session loppuun mennessä yritän saada ne kaikki kopattua kiinni. Välissä kerrotaan paljon pyllyvitsejä ja tulee monenlaisia sivujuonteita.
Mieleen painuvin saamasi palaute Oudosta homosta?
En ollut koskaan saanut mistään teoksestani ihan vastaavaa palautetta kuin Oudosta homosta on tullut. Ihmiset kirjoittavat minulle paljon ja kertovat minulle hurjan henkilökohtaisia asioita, pari kertaa olen ollut ensimmäinen ihminen, jolle he ovat tulleet kaapista. Se on minulle hyvin häkellyttävää, mutta tietenkin samalla mahtavaa, että herätän niin paljon luottamusta.
Juuri nyt mieleen kaikista palautteistani nousivat kaksi katalysoimaani avioeroa. Molemmissa tapauksissa pariskunta oli käynyt katsomassa esitykseni ja sen seurauksena he olivat päätyneet käymään keskusteluja, joita olivat pyrkineet välttelemään. Toisaalta esitykseni on kuulemma myös loistava paikka tulla vaikka ensitreffeille, koska sen jälkeen on helppo puhua aika henkilökohtaisistakin jutuista!
Vastaan kaikkeen saamaani postiin, vaikka tänä keväänä se onkin ollut kohtuuttoman hidasta. Jos joku lukija odottelee vastaustani, voin luvata, että sellainen on kyllä ennen pitkää tulossa!
Oudon homon kevään viimeinen esitys on 24. toukokuuta. Miksi esityksen näkemättömän kannattaa suunnata kulkunsa tuolloin kohti Helsingin Tapanilaa?
Koska ihan tällaista esitystä ei taida missään muualla tarjolla! Syvää ja naurettavaa, tärkeää ja kevyttä, kikkelivitsejä ja kuolemanvakavaa, kaikki yhdessä paketissa.
Olen surkea mainostamaan itseäni. Tulkaa katsomaan. Harvat ovat katuneet.
Milloin alkavat Iholla -trilogian kolmannen ja viimeisen osan näytökset, ja mitä tuo kyseinen monologi käsittelee?
Kun kysyit aluksi noista palkinnoista, niin mieleen kyllä tuli se, että oletan seuraavan virallisen tahon, joka reagoi taiteeseeni, olevan Venäjän valtio. En varmaan enää saa viisumia itänaapuriin kolmannen monologini tultua ensi-iltaan syksyllä. Miehen lailla -esitys tulee käsittelemään mm. Vladimir Putinia ja hänen seikkailujaan aika kriittiseen sävyyn ja tiedän, että pelkästään mielenosoituksiin osallistuminenkin on vienyt joiltain suomalaisilta mahdollisuudet viisumiin.
Ensi-iltaa tähtään syksyn alkupuolelle, mutta tarkkaa päivää ei olla vielä lyöty lukkoon. Varmasti myös trilogiani aiemmat osat, eli Outo homo ja Pilkkaa jumalaa, jatkavat vielä lavoilla syksylläkin! Olisi hauskaa kokeilla joskus esittää kaikki kolme samana päivänä. Kukaan muu ei ole tainnut tehdä mitään vastaavaa Suomessa aiemmin ja olisi kiinnostavaa kokeilla, pysyvätkö omat tai katsojien aivot mukana tuollaisessa maratonisuorituksessa!
Olet kritisoinut antamissasi haastatteluissa etenkin konsumerismia. Aiotko kenties pureutua tähän tai muuhun yhteiskunnalliseen vääristymään tulevissa töissäsi?
Tällainen tahti, jossa kirjoitan joka vuosi uuden kokoillan sooloesityksen, tuntuu ainakin tällä hetkellä toimivan minulle kauhean hyvin. Oletan jatkavani samalla tahdilla tulevaisuudessakin, mutta fokus on aina seuraavassa esityksessä, enkä vielä osaa lainkaan sanoa, mitä Iholla-trilogian jälkeen seuraa.
Kulutuskulttuuri on kyllä kiinnostava ilmiö, johon meillä kaikilla on varmaankin aika monimutkainen ja jossain määrin ristiriitainen, jopa tekopyhä suhde. Siinä mielessä se olisi kiinnostava aihe ja sen takia se varmaan tulee nousemaan jossain muodossa esille. Yksi idea, jota olen lähiaikoina pallotellut leikkimielisesti, olisi kertoa muinaisia myyttejä ja vetää niistä yhtäläisyyksiä nykypäivän maailmaan ja minun henkilökohtaiseen elämääni. Katsotaan, mihin nämä aivoni minua vievät!
EU-vaalit, uhka vai mahdollisuus?
EU:ssa on hienoa se, että se ja sen esiasteet ovat mahdollistaneet Euroopan aiemmin niin riitaisille maille ennennäkemättömän sodattoman kauden. Ihmettelin, kun porukka valitti sitä, kuinka Kreikkaa tuettiin heidän jouduttuaan taloudelliseen kriisiin. Eikö se ole vähän koko homman pointti, että yhteisössä luodaan turvaverkko, jotta kukaan ei joudu selviämään katastrofeista yksin? EU on kaukana täydellisestä järjestelmästä ja työtä on vielä tehtävänä. Uskon kuitenkin siihen, että suunnan kuuluisikin olla pois nurkkakuntaisesta nationalismista. Meidän ongelmamme ovat globaaleja, eivätkä yksittäiset maat pysty ratkaisemaan niitä. Siksi tarvitaan kansainvälisiä yhteisöjä.
Äänestäminen on tärkeää, koska sillä tavoin voi edes vähän vaikuttaa siihen, keitä päättäjämme ovat. Koska lopulta yksittäiset ihmiset ja heidän päätöksensä ovat kuitenkin se, mikä poliittista maailmaamme pyörittää. Tietenkään ei saisi äänestettyään jäädä tyytyväisenä makaamaan laakereilleen vaan pitäisi jaksaa olla aktiivinen ja vihainen. Mutta aina ei kykene ja itselleen pitäisi yrittää olla armollinen. Ja joskus tahtoo vain puhua onnesta ja rakkaudesta ja kertoa kikkelivitsejä.
Juuso Kekkosen kiitospuhe QX Gaalasta
Oudon homon kevään viimeinen näytös tänään lauantaina klo 19 Teatteri Tuikkeessa Helsingin Tapanilassa.
Päivitetty 2022-09-21
