When the Beat Drops on Jamal Simsin uusi dokumenttielokuva. Se kertoo mustien homomiesten kiinteästä yhteistöstä Atlantassa Yhdysvalloissa. Päiväsaikaan miehet ovat hyvätapaisia sairaalatyöntekijöitä, opettajia tai yritysten työntekijöitä. Mutta öisin he harrastavat energistä ja yli-atleettista tanssityyliä, joka tunnetaan nimellä ”bucking”.
Tämä uusi tanssi on siitä mielenkiintoinen, että se on samanaikaisesti kätkettyä ja mainstreamia. Se näkyy undergorund klubeilla ja se näkyy Beyoncèn videoilla ja hänen tanssirutiineissaan, kuten hänen viimeisimmässään Coachellassa.
Dokumentin tekijä Sims on arvostettu koreografi ja työskennellyt juuri Beyoncén ja Madonnan ja monien muiden tähtien kanssa.
– Se on yhä hyvin undergroundia. Vaikka Beyoncé teki sitä ja muut artistit tekevät sitä, ihmiset eivät tiedä mitä se tarkalleen ottaen on, Sims sanoo The Guardianin mukaan.
Bucking, joka aikaisemmin tunnettiin nimellä ”j-setting” on saanut alkunsa 70-luvulla mustan yliopiston marssibändin tanssijoukkueessa Missisipissä. Tanssityylin keksi nainen nimeltään Shirley Middleton.
Bucking ei ole helppo tanssi. Siinä missä myös undergroud klubeilla aikanaan villinnyt vougue vaati enimmäkseen rytmitajua, bucking vaatii kilpaurheilijan kuntoa. Jo pelkästään buckingin katsominen saa sydämensykkeen kierroksille. Kaikki lähtee lantiosta, voimakaastaan eteenpäin suuntautuvasta lantiontyönnöstä.
Tanssin siis kehittivät naiset, mutta homomiehet ottivat sen pian omakseen. He veivät urheilukentillä näkemänsä liikkeet klubeille. Sims kertoo kohdanneensa ilmiön ensimmäistä kertaa 1996 ja yllättäneensä kun hänen eteensä tanssilattialle tulleet miehet tanssivat tyylillä, jota hän ei kyennyt tunnistamaan vaikka on ammattikoreografi.
Dokumentissa yksi miehistä kuvaa tanssiyhteisön kiinteyttä.
– Muut kundit ovat kuin veljiäni. Meillä on riitamme kuten kaikilla, selviämme eroista… Olemme toisiamme varten, luoja tietää, että rakastamme toisiamme, sanoo Anthony elokuvassa.
Päivitetty 2022-09-01
