Sade oli vangittuna Bastiljin vankilassa Pariisissa vuonna 1789. Hän oli vankina kuninkaan käskykirjeellä, jonka anoppi oli hankkinut päästäkseen eroon skandaaleja aiheuttavasta vävystään.
Kiven sisässä markiisi onnistui kirjoittamaan suurenmoisen klassikkoteoksensa Sodoman 120 päivää Bastiljissa liuskoille, jotka hän liimasi yhteen pitkäksi rullaksi ja piilotti koloon sellinsä seinässä. Vangit siirrettiin pois juuri vallankumoksen alla ja rulla jäi selliin. Markiisi uskoi kirjoituksensa hävinneen ikiajoiksi.
Sade oli vangittuna kaksikymmentäneljä vuotta elämästään ja hänet oli tuomittiin kuolemaan muun muassa palvelijansa Latourin kanssa harjoittaman homoseksin vuoksi.
1800-luvun lopussa rulla ilmestyi markkinoille ja Ivan Bloch julkaisen sen.
Saden kirjoista on käännetty suomeksi Sodoman esipuhe, joka ei ole kovin valaiseva, Justine eli hyveellisen neidon kovat koettelemukset, sekä aivan keskeinen Filosofiaa makuuhuoneessa. Sodoma on kaikkien paheiden summa, Justine on korukielinen ja rokokoon tyyliin hienosteleva kuvaus paheista ja tyhmyydestä, jättimäinen Juliette on perinteinen kertomus, ja Filosofiaa makuuhuoneessa ivaa kasvatusoppaita, kuvailee Harald Olausen, joka on tehnyt esipuheen Timo Airaksisen teokseen Markiisi de Saden elämä.
– Justine on hyvinkin luettavaa tekstiä, mutta muiden kirjojen lukeminen vaatii kyllä kovia hermoja ja suurta avarakatseisuutta.
Nyt Sade on vapaa sensuurista, toisin kuin ennen.
– Markiisi oli oppinut mies. Hän mukaansa omatunto on ihmisen ensimmäinen pyöveli. Tällä hän tarkoittaa, että ihminen rankaisee itseään omista pahoista teoistaan. Tämän ajatuksen hän lainasi suoraan La Mettrien kirjasta Ihmiskone (1747). Sade löytää ajatuksesta ironiaa: eikö ole omituista, että tekijä rankaisee itseään? Sade kääntää ajatuksen nurin sanoen, että omatunto on ihmisen vapauden este, filosofisoi Olausen ja kysyy:
– Miten pystyy nauttimaan paheen iloista, jos katuu koko ajan? Omatunto on siis sammutettava. Tässä Sade turvautuu Aristoteleen oppeihin. Suuri Filosofi oli kysynyt, kuinka tulla hyveelliseksi ja vastannut, tekemällä hyveellisiä tekoja. Sade ironisesti vääntää tämän ajatuksen näin: Kuinka tulla paheelliseksi? Tietysti tekemällä paheellisia tekoja. Lopuksi omantunnon ääni vaikenee ja ihminen vapautuu.
– Sade on hedonisti, joka sanoo nautintoa onnen ainoaksi lähteeksi. Ja pahe on suurin nautinnon lähde – ehkä hän ei ole tässä aivan väärässä? Sade on myös ateisti.Juliettessa on laaja jakso, missä Juliette, tuo paha ja onnellinen nainen, kohtaa Paavin Pietarinkirkossa. Paavi kertoo Juliettelle, mitä ateismi on ja miksi jumalaa ei ole. Lopuksi Paavi raiskaa Julietten, joka ei pane pahakseen.
– Ateismi merkitsee vapautta taivaallisista kahleista ja on tärkeä osa vapauden filosofiaa. Sade kieltää sukupuolten eron ja vapauttaa naisen, joka yhtä hyvin kuin mies pystyy nauttimaan elämästä aivan kuten haluaa. Markiisin mukaan ihminen on biseksuaalinen, tai paremminkin panseksuaalinen olento
Saden voi nähdä perverssinä, vailla moraalia. Vai onko hän sittenkin ihmisen vapauden suurin profeetta? Tulkinta on lukijan. Niin elämässään kuin taiteessaankin markiisi kokeili vapauden äärimmäisiä rajoja.
– Jos vaatii vapautta, vaatii rajatonta vapautta. Puhe vapauden rajoista on vapauden vastakohta, sidos ja alistumisen merkki. Sade kuuluu olennaisena osana eurooppalaisen sivistyksen perinteeseen. Hän on Jumalainen Markiisi, tiivistää Olausen.
Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian emeritusprofessori Timo Airaksisen alunperin Routlegdelle vuonna 1994 englanniksi kirjoittama ja Gaudeamuksen vuonna 1995 suomeksi julkaisema Markiisi de Saden filosofia-kirja julkaistiin Helsingin Pride-viikolla pokkariversiona queerkirjailija Harald Olausenin esipuheella ja Airaksisen ajankohtaisella jälkipuheella varustettuna nimellä Markiisi de Saden elämä (Kulttuuriklubi 484 sivua.).
