Antti Tuiskun uusi albumi Valittu kansa julkaistiin tänään. Sen ensimmäinen single, nimikappale, julkaistiin pari päivää aikaisemmin keskiviikkona. Videon on tuottanut voimakkaan värikkäästä muotokielestään tunnettu Elias Koskimies ja ohjaajana on ollut Toni Karèn, joka on tehnyt videoita aiemmin esimerkiksi Tuure Boeliukselle ja Elastiselle.

Mainos

Albumin nimikkovideolla Tuisku nähdään hurmoksellisena johtajana ja se kierrättää uskonnollista kuvastoa ja jatkaa Tuiskun erotisoimista. Tuisku nähdään käytännössä ilkosillaan, vain palmunlehvä siveytensä suojana.

Sama meininki jatkuu albumilla. Tuotannosta vastaa edelleen Jurek. Lyriikoita on hänen ja Tuiskun lisäksi olleet kynäilemässä Saara Törmä, Aku Rannila, Kalle Lindroth ja Henna Sarriola. Sanoituksissa toistuvat teemat ovat uskonto, seksi ja ryyppääminen. Tähän tapaan:

”Viinaa, miehii, naisii” (Häitä ja hautajaisii),

”Siksipäkkis hikinen saa meitsin vikisee” (Jumalan kämmenellä),

”Teidän ei tarvii ku polvistuu, avata napit ja avata suu (Valittu kansa).

Ihan mukavasti Valittu kansa paukuttaa menemään omassa genressään. Mitään vakavaahan sanoituksilla tuskin on haettu, kyse on kuitenkin popista. Silti valtamedioissa on nostettu esiin lyriikoiden Raamattu-viittaukset, joiden on esitetty olevan suomalaisille jopa liikaa. Itse olen vannoutunut agnostikko, jolle kaikki Jeesustelut kyllä iskevät korvaan, mutta tuntuvat ummehtuneilta. Helsingin Sanomien Oskari Onninen antoi albumille hurmoksellisen arvion.

Jos vertauskuvia pitää hakea, mieleeni tulevat Kikka, E-Rotic, Jamie Principle ja Scooter, sekä joitakin tämän vuosituhannen juttuja. Mutta sanoisin, että kieliposkella meininki kiinnittää Valitun kansan ennemmin 90-lukuun. Tuisku toki on tunnustananut jo pitkään Madonnaa, jolta Raamattu-materiaalian kierrättämistä myös löytyy. Tätähän poppi myös parhaimmillaan on kierrättämistä.

En kuulu valittuun kansaan, tuiskuttajiin, joten tyydyn vain toteamaan, että varmaan ihan kelpo bilealbumi.

Levy-yhtiö kertoo albumista näin:  Levy kunnioittaa eri uskontoja, mutta käsittelee vahvasti ihmisen tekopyhyyttä. ”Albumilla kuuluu ihmisen kaipuu hengelliseen kotiin – sellaiseen rauhaan, jota varmasti kaikki tällä planeetalla ennemmin tai myöhemmin etsivät. Kappaleissa kyseenalaistetaan suuria auktoriteetteja ja sitä kautta myös ihmisiä, jotka asettuvat korkeampaan asemaan arvostelemaan muita”.