Annie Proulx, Brokeback Mountain novellin kirjoittaja, on haastattelussa tunnustanut toivovansa, että ei olisi koskaan kirjottanut Jackin ja Ennisin tarinaa.

Ang Lee ohjasi 2005 tarinasta saman nimisen ja novelliin perustuvan elokuvan, joka sai kehuja ympäri maailman ja voitti kolme Oscaria. Elokuva on valittu myös USA:n kansalliseen elokuva-arkistoon sen merkityksellisyyden vuoksi, jotta sen säilyminen olisi turvattu jälkipolville. Monien mielestä juuri Brokeback Mountain on se elokuva, joka uursi tietä lhbtq-elokuville ja teki lhbtq-hahmoista päärooleissa mainstreamia.

Lue lisää: Brokeback MountainBrokeback Mountain turvattu tuleville sukupolville

Paris Reviewin haastattelussa kirjailija ja tarinan luoja on todennut elokuvan olevan syy ongelmaan.

– Toivon, että en olisi koskaan kirjottanut sitä novellia. Ennen kuin elokuva tuli, kaikki oli hyvin, mutta sen fanit eivät ymmärrä, että tarinassa ei ole kyse Jackista ja Ennisistä.

Proulx korostaa, että elokuva käsittelee homofobiaa, yhtä sosiaalista tilannetta yhdessä tietyssä paikassa ja tiettyä mielialaa ja tiettyä moraalia. Proulxia ärsyttää erityisesti se, että elokuvan fanit tekevät omia tulkintojaan ja versioitaan siitä, miten Ennisin elämä jatkuu Jackin kuoleman jälkeen. Kuten miten Ennisille tulee muita poikaystäviä.

Proulx on ollut ärsyyntynyt jo vuosia

Kirjailija on ollut ärsyyntynyt jo pitkän aikaan. Jo 12 vuotta sitten QX kirjoitti fanien piinaavan Proulxia.

– Se ei ole kertomus, jonka minä kirjoitin. Nämä hahmot eivät kuulu kenellekään muulle kuin minulle.

– Yksi syy siihen ärsyyntymiseeni on se, että monet miehet ovat päättäneet, että tällä tarinalla on onnellinen loppu. He eivät voi hyväksyä, että se päätyi kuten se päättyi – he eivät vain kestä sitä.

Työstääkseen ärsyyntymistään Proulx kirjoitti 2014 oopperaversioon libereton ajatuksena, että hänen kirjoittamaansa Brokeback Mountainin tarinaa ei pilata onnellisella lopulla.

– Odotin, että joku näistä onnellisia loppuja rakastavista idiooteista tulisi paikalla ja alkaisi valittaa tarinasta. Haluan pitää tarinan sellaisena kuin se on. Se on vahva kertomus, eikä sen tarkoitus ole antaa toivoa siitä, että kaikki elävät ”onnellisina elämänsä loppuun asti”.