Vuonna 1971 marginaaliteattereiden valkokankaille syttyi hohtamaan teos, joka mullisti eroottisen gaykuvaston. Pink Narcissus vangitsi katsojansa väreillään ja tunnelmallaan kuten Caravaggion Narcissus teki lähes 400 vuotta aiemmin. Hekumallisen pinkin unimaisissa kuvissa keikisteli verkkaisesti nuorukaisia eroottisesti rohkealla tavalla. Elokuvaa pidettiin pitkään Andy Warholin luomuksena, koska ohjaajaa ei mainittu. Pink Narcissus on kuitenkin toisen miehen työ.
James Bidgood kuvasi elokuvan kokonaan omassa pienessä kodissaan. Kuvaamiseen meni seitsemän vuotta. Bidgood kuvasi aikana, jolloin alastomuuden kuvaamisesta joutui vaikeuksiin, filmi olisi voitu takavarikoida.
Värikkyys kiehtoi Bidgoodia jo lapsena. Perheen tiukasta taloudellista tilanteesta huolimatta hän sai äitinsä ostamaan setin paperinukkeja, niistä ja vanhasta muropakkausesta hän rakensi technicolorväreissä hehkuvan näyttämön. Hän muutti 18-vuotiaana New Yorkiin, oli vuosi 1951. Hän on haastattelussa kertonut kaupungin olleen juuri sellainen kuin se oli musikaaleissakin, kimalteleva ja värikylläinen, niin puhdas se silloin vielä oli. Hän haaveili urasta Broadwaylla, kuten legendaariset Ziegfriedin tanssijat. Hän aloitti esiintymisen drag klubilla, vaikka ristiinpukeutuminen oli kielletty.
Bidgood luonnehti itseään taidemaailman ulkopuoliseksi, se ei häntä kiinnostanut, hän alan keskusteluja liian poliittisina. Kun taidemarkkinoiden kahleet eivät pidätelleet, hän saattoi luoda vapaasti. Hän mullistikin homoeroottisen taiteen yhdistämällä 1940-luvun glamourkuvastoa oman vuosikymmenensä 1950-luvun fyysisempään tyyliin. Hän taiteili epäsivellisyyden rajamailla, häveliään ja rivon aallomurjatalla, se oli käytännön sanelema pakko, sillä penistä ei saanut näyttää, se olisi ollut siveysrikos. ”Halusin valokuvat alastomia nuoria miehiä yhtä yltäkylläisesti ja tarkasti kuten Playboy-tyylisissä lehdissä kuvattiin ammattilaiset naiset”, hän sanoi.
Bidgood oli myös vaatesuunnittelija, hänen luomuksiaan nähtiin seurapiiritapahtumissa. Joskus hän käytti leninkejä kuvaustensa rekvisiittana. Hän on todennut, erään ”perijättäjären käyttämän mekon” osia näkyvän Pink Narcissuksen otoksissa.
Bidgood halusi ylentää kukkeimmassa iässä olevat eli 18-25 vuotiaat miehet, jotka heräävät ensi kertaa omaan kauneuteensa. Pink Narcissus ei ole pornoa, se on maalaustaidetta ja runoutta valkokankaalla.
Pink Narcissus kertoo gayprostituoidun fantasioista. Pääosassa on Bobby Kendall ja siinä nähdään myös Don Brooks sekä Charles Ludlam. Elokuvaa pidetään klassikkona ja sen vaikutus populaarikulttuuriin on ollut valtava. Elokuva julkaistiin uudelleen 2003, mikä edelleen lujitti sen asemaa. Samalla tuli näkyväksi mistä Pierre & Gilles ja David LaChappele ovat saaneet vahvoja vaikutteita. Viimeisimpänä Bidgoodin kuvaston vaikutus näkyy esimerkiksi Lil Nas X:n videoilla.
Bidgood itse pysyi pimennossa 1990-luvun lopulle, jolloin Bruce Benderson etsi hänet käsiinsä ja auttoi häntä tuottamaan ensimmäisen teoksen kuvistaan.
James Bidgood (1933-2022) menehtyi sairaalassa maanantaina, hän oli 88-vuotias.
”Sen, mikä on taidetta, ei pitäisi koskaan määritellä pelkästään niiden, joilla on varaa sitä ostaa. Taide pitää tuntea. Se vaatii fyysisen vasteen”, Bidgood totesi 2019.
Päivitetty 2023-07-25
#/media/File:Narcissus-Caravaggio_(1594-96)_edited.jpg){kind=link}