Romy Haag Kylmän sodan transveteraani
Jaetussa Berliinissä, sen länsipuolella, undergroundin yöelämän kuningatar oli Romy Haag (s. 1951). Haagilla oli oma yökerho Chez Romy Haag ja läpimurtosingle Superparadise (1978), jonka b-puolella oli kappale nimeltään Hermaphrodite (nykyään puhutaan intersukupuolisesta). Kuten oheiselta videolta näkyy ja kuuluu Superparadisen viesti on jopa tämän päivän mittapuulla avarakatseinen.
”Follow me and you’ll see,
how happy it’ll be
when you do the sex change with me”
Seitsemänkymmentäluku oli monessa mielessä hyvinkin progressiivista aikaa. Romy Haagin ohelle transsukupuolella flirttaili meillä Suomessakin hyvin suosittu Amanda Lear, joka kuitenkaan ei sitä ole. Eikä pidä unohtaa John Watersin underground elokuvien tähteä Divineä tai discotähti Sylvesteriä. 1970-luvulla drag-kulttuuri lähtikin sille nousu-uralle, jolla se yhä edelleen on.
Romy Haag on syntyjään hollantilainen ja mies. Hän lähti kotoaan jo teini-ikäisenä ja muutti Pariisiin, missä esiintyi kabarettanssijana. Välillä hän asui Yhdysvalloissa, mutta 1973 hän saapui Berliiniin ja avasi seuraavana vuonna oman yökerhonsa, vasta 23- vuotiaana. Berliini oli Haagin kohtalo. Hän kertoo haastattelussaan, miten häntä pidettiin berliiniläiselä jo Pariisin vuosina, koska hänellä on niin matala ääni – kuten kaikilla Berliinin naisilla! New Yorkista tulleelle Länsi-Berliini oli pieni ja mukavan yhteisöllinen, mutta auttamattomasti ajastaan jäljessä, toteaa Haag. Sen hän halusi muuttaa.
Haastattelussaan Exberlinerille Haaga kuvailee myös yökerhoaan. ”Ovella oli paaviksi pukeutunut henkilö, joka siunasi klubille tulevat ihmiset shampanjakoolerissa olevalla wc-harjalla. Ilmapiiri oli sellainen, hyvin underground, trashia ja kitchiä … se oli enemmän performancea.” Hän ottaa vertailukohdaksi Andy Warholin estetiikan. Chez Romy Haag sijaitsi Schönebergin alueella. Haag kertoo hengailleensa läheisllä tavaratalo KaDeWen edustalla bongaamassa oikella tavalla pukeutuneita ja kutsui heidät klubilleen. Se oli ensin disco nuorille, mutta siitä tuli julkkisten suosima, Haag mainitsee isojen tähtien kuten Bette Midler, Tina Turner, Mick Jagger, Freddie Mercury viihtyneen klubillaan. Haag kertoo David Bowien löytäneet klubiltaan unelmansa, Ziggy Stardustin maailman.
Romy Haag seurusteli myös David Bowien kanssa hänen Berliinin kaudellaan. Sukupuolella leikittelevä artisti sai Haagilta paljon vaikutteita. Heidän suhteensa alkoi 1976. Bowie insprioisi puolestaan Haagia, joka lähti myös musiikkiuralle. Haagin vaikutus Bowieen näkyy etenkin Boys Keep Swinging kappaleessa ja sen videolla, jossa nähdään drag queeneja. Heidän suhteensa päättyi ennen 80-lukua, eivätkä he enää koskaan kohdanneet.
Romy Haag oli elänyt naisena käytännössä koko aikuisikänsä, mutta korjausleikkaukseen hän meni vasta 80-luvulla. Hänellä oli luonnostaan rinnat, mikä aiheutti kiusaamista ja varhaisen muuton pois vanhempien luota.
1982 Romy Haag julkaisi ensimmäisen albuminsa So Bin Ich ja pari vuotta myöhemmin 1983 hän myi yökerhonsa ja lähti kolme vuotta kestävälle maailmankiertueelle. Tänä aikana hän kävi läpi sukupuolenkorjausleikkauksen.
Romy Haag asuu yhä Berliinissä ja esiintyy edelleen. Hänen musiikkiaan löytyy suoratoistopalveluista, vaikka vanhempaa tuotantoa kannattaa etsiä Youtubesta. Siitä kannattaa huomioida etenkin sensuellit Nights in White Satin ja Süsse Kirschen (1990). 70- ja 80-lukujen kappaleet ja videot ovat eroottisesti latautuneita, niissä Haagin ympärillä nähdään mieskomeutta vain vähissä vaatteissa ja jopa kokonaan ilman (Nights in White Satin).
Romy Haag on myös esiintynyt useissa elokuvissa, mm. Plastic Fever (1980) ja Mascara (1987) ja tv-sarjoissa. 1980-luvun puolivälissä hän oli päähahmo Queen Zero videoinstallaatiossa New Yorkin modernin taiteen museossa MOMA:ssa. Hän on saanut Jackie O Music Awardin Bertolt Brecht tulkinnoistaan ja Berliinin kansainvälisen elokuvafestivaalin Teddy-palkinnon esiintymisistään lhbt-elokuvissa.
1999 Romy Haagilta ilmestyi oma elämänkerta Eine frau und mehr, jota ei valitettavasti ole käännetty.
Päivitetty 2023-07-25
