Amanda Lear (s. 1950) oli kuuluisa etenkin 1970- ja 1980 -luvuilla. Muotimalli, Salvador Dalin muusa, discotähti. Ja transnainen. Niin väittävät erittäin sitkeiksi osoittautuneet väitteet yhä edelleen.
1970-luvulla Amanda Learin uskottiin olevan transnainen niin vahvasti, että sillä oli todennäköisesti hyvin merkittävä vaikutus hänen uraansa. Kuitenkin jo ensimmäisessä Hollannin televisiolle antamassaan haastattelussa 1976, ennnen suurimpia hittejään, Lear jo kiistää asian. Kyseessä oli vain julkisuustemppu, tarkoituksellisesti vauhtiin puhallettu huhu, koska hän ei osaa laulaa – mutta ääni on matala ja olemus hoikka, ehkä androgyyni, ehkä jopa miesmäinen. Se oli lookki, joka oli tuolloin 1970-luvun alussa erittäin in muusikkopiireissä, joissa Lear liikkui; Brian Jones, Bryan Ferry, Freddie Mercury, Elton John, David Bowie. Learilla oli tuolloin myös romanssi Bowien kanssa. Lear oli eräänlainen korkeamman luokan groupie ja juorupalstojen vakiokasvo. Jo silloin kiersivät puheet, että Salvador Dali olisi 1960-luvun puolivälissä maksanut Learin sukupuolenkorjausleikkauksen Marokossa, missä oli tuolloin alan ykköskirurgi Dr Bourou. ”Operaatio Mustekala”.
En minä voi selittää itseäni, sillä minä en ole oma itseni
Amanda Lear tapasi Dalin 1965 ollessaan pariisilaisen taidekoulun opiskelija ja malli. He ystävystyivät ja Learista tuli Dalin muusa. Muusiikoystävät kannustivat Learin levyttämään, minkä hän toteutti 1975. Sitä ennen 1973 Amanda Lear on mukana David Bowien muusikkivideolla Sorrow. Sen lopuksi Lear kysyy Bowielta, mitä ja kuka tämä on, Bowie pyytää silloin Learia selittämään mitä tämä itse on. ”En minä voi selittää itseäni, sillä minä en ole oma itseni, katsos”, vastaa Lear myyttinsä mukaisesti.
Vuonna 1976 kuvattu haastattelu on tehty Amanda Learin vasta ollessa matkalla suurimpaan tähteytyeen. Tuolloin häneltä oli ilmestynyt vasta kolme sinkkua, ensimmäinen albumi tuli vasta seuraavana vuonna. 1978 tuli eeppinen discohitti Follow Me, joka menestyi ympäri maailman. Haastattelija roustaa Amanda Learia reippaasti yli nykyisten soveliaisuusnormien, mutta Lear vastaa kovin kuuliaisesti ja joutuu useita kertoja toistelemaan, että ei ole trans. Noh, olihan hänen ensimmäinen sinkkunsa Le Bagarre. Jos etsit rähinää, täältä pesee.
Amanda Learin kotisivuilla kerrotaan, että huhumyllyn polkaisi käyntiin levy-yhtiö Ariola edistääkseen uuden laulajansa uraa. Amanda esitettiin mysteerinä. ”Onko hän Transylvaniasta? Oliko hän poika”. Ja siitä se sitten lähti. Learille tarjottiin mahdollisuutta todistaa olevansa nainen – esiintymällä alastonkuvissa Playboyssa. Haastattelun aikaan hän vielä kieltäytyi siitä, mutta teki sen myöhemmin 1978. Kuvat eivät vakuuttaneet ainakaan kaikkia. Joidenkin mielestä miehen vartalo on vielä selvästi nähtävissä.
Vince Alettin discokronikassa The Disco Files 1973-78 (1998) on koottuina hänen tulloin kirjoittamansa viikottaiset kolumnit. Helmikuussa 1978 Aletti kirjotti USA:ssa promokeikalla käyneestä Amanda Learista. Suuren Euroopan suosion siivittämänä Learin I’m a Photograph ja Blood & Honey oli juuri julkaistu myös USA:n isoille markkinoille. Aletti kirjoittaa Learin todennneen, että David Bowie kehotti häntä kertomaan olevansa transnainen, mutta kyseessä oli vain julkisuustemppu.*
Wikipedian mukaan Amanda Lear on syntynyt 1939, siis 11 vuotta aiemmin kuin Lear itse ilmoittaa. Learin transsukupuolisuudesta esiintyy väitteittä useissa eri lähteissä. Transsukupuolinen viihdyttäjä ja malli April Ashley on jopa kertonut elämänkerrassaan Learin dead namen ja yhteisestä historiasta tämän kanssa. Myös Learin miessukupuolinen vanha passi on ollut lehtijutuissa. Onko Amanda Lear siis jo 83-vuotias? Vai kuitenkin vasta 72? Joidenkin tietojen mukaan hän on syntynyt 1946.
1980-luvulla Lear levytti edelleen, mutta aloitti myös toisen uran tv-juontajana Italiassa, Ranskassa ja myös Saksassa. Reilut kymmenen vuotta sitten hän siirtyi jälleen uudelle uralle ja teki debyyttinsä näyttelijänä pariisilaisteatterissa. Amanda Lear on levyttänyt 18 albumia ja hänen levyjään on myyty kymmeniä miljoonia. Tammikuussa 2020 julkaistussa Monoclen haastattelussa Learia tituleeraataan discon Marlene Dietrichiksi.
– Olen suosittu Italiassa, koska siellä kaikille seksi on pakkomielle. Olen menestynyt Sakssa, koska he odottivat toista Marlene Dietrichiä aina sodan päättymisestä alkaen. Minä sovin heidän tarpeeseensa humaltuneesta yökerhovampista. Homot, joiden suosio on oleellisen tärkeää, koska heillä on parhaat discot, pitävät minusta kaikkien niiden kummallisten legendojen takia!”, Lear on itse todennut.
Guardian siteeraa 2000 julkaistussa jutussaan April Ashleyn elämänkerran toista kirjoittajaa Duncan Fallowellia, joka toteaa Amanda Learin käytöksen osoittavan hänen olevan transnainen. Hänen mukaansa transnaisilla on idealisoitu ja loistokas kuva naiseudesta ja he tekevät itsestään julkisen spektaakkelin, mutta toisaalta paradoksaalisesti tarvitsevat tiukasti yksityisen elämän. Tänä päivänä tälläista ”todistelua” ei pidettäisi enää asiallisenakaan. Guardian menee sitten jutussaan jopa niin pitkälle, että käyttää todisteena kirjoittaja Jonathan Meadesin 1985 Learin kotona käymästä vierailusta kertomaa. Sen mukaan Lear olisi ollut hyvin tarkka yksityisyydestään ja erittäin kontrollin haluinen. Mikä kaikki muuttui jutun ilmestymisen aikoihin. 2000 Amanda Learin tiukasti varjelema yksityinen elämän lävähti otsikoihin, kun hänen kotinsa tuhoutui tulipalossa ja hänen miehensä kuoli siinä.
Tänä päivänä Googlehakuun tulee useita sivustoja, jotka toteavat Amanda Learin olevan trans. Asialla on yhä edelleen valtavasti merkitystä. Selviääkö totuus koskaan? Ja mitä merkitystä sillä on? Ashleyn ohella Amandaa ovat väittäneet transnaiseksi muutkin kuuuisat transnaiset, muiden muassa Romy Haag, jolla myös oli suhde David Bowien kanssa. Sen esittää kovana faktana myös Dalìn elämänkerran kirjoittanut Ian Gibson. Mikä lie syynä väitteille, vaikka ne olisivat tottakin? Kaikki väitteet eivät ole aivan loogisiakaan ajallisella jatkumolla. Ja jos ne eivät ole totta, kuka ihmeessä oli Alain Tapp, 1939 syntynyt mies, josta väitetään tulleen Amanda Lear? Tappilla on jopa oma Facebook-sivu täynnä materiaalia, joka pyrkki osoittamaan yhteyden. Eikö Amandan käymästä taidekoulusta Pariisista tai Lontoon St. Martinista löydy tukea suuntaan tai toiseen? Paitsi lahjakas taiteilija Salvador Dalì hallitsi myös julkisuustemput. Ehkä Amanda Lear oppi mestarilta.
– Mies-nainen on aina ollut hyvin kiinnostava. Kreikkalainen ihanne oli Hermaphrodite, puoliksi Hermes, puoliksi Aphrodite ja ajatus naisesta miehen aivoilla tai toisinpäin on aina ollut hyvin kiehtova, Amanda kertoo 2001 haastattelussa The Art Newspaperille.
– Minun tapauksessani, kun tarvitsin julkisuutta saadakseni urani vauhtiin, me käytimme tätä kaksiselitteisyyttä, se sai ihmiset puhumaan, toi paljon tilaa mediassa ja myi levyjä, mitä juuri halusinkin.
Lear kertoo haastattelussa luopuneensa mysteerinsä edistämisestä miehensä toiveesta mennessään naimisiin 1979 ja totuuden järkyttäneen monia.
– Ihmiset haluavat satuja, jotain erikoislaatuista.
– Salvador Dalì lähetti minulle [silloin] hautajaiskukat.
Amanda Lear halusi olla kuuluisa, kirjoitetaan toisaalla. Amanda Lear on itse sanonut, että hän ei halunnut olla kuuluisa, mitään suurta suunnitelmaa ei ollut, kaikki tapahtui vahingossa. Oli miten oli, Amanda Learin ura ja legenda on julkisuussirkuksen huipentuma ja malliesimerkki.
It doesn’t matter much any more
I’ve heard it all before
*Lisätty kappale Alettista. (16.3.2022)
Päivitetty 2023-03-31
