Tätä ei liene tapahtunut sittemmin maailmanhistoriassa toistamiseen, ainakaan vielä. Vuonna 1966 kolme oscar-palkittua valtavan suurta elokuva-alan jättiläistä ja Hollywoodin kuninkaallista päättivät tehdä gay-aiheisen elokuvan. He olivat ohjaaja John Huston ja tähdet Elizabeth Taylor ja Marlon Brando. Brando oli tullut Montgomery Cliftin tilalle, tämän yllättäen kuoltua kesällä. Taylor oli vaatinut Cliftin vastanäyttelijäkseen elokuvaan, he olivat tehneet yhdessä pääroolit elokuvassa Paikka auringossa reilut 15 vuotta aiemmin (1951) ja ystävystyneet – vasta kolme kymmentä vuotta myöhemmin Taylor kertoi Cliftin olleen homoseksuaali. Lopulta Cliftin tilalle saatiin Brando, ihailtu ja kulttimaineeseen noussut machon prototyyppi. Kuten myöhemmin on julkisuuteen kerrottu, Brandolla oli myös miesrakastaja.
Reflections in the Golden Eye valmistui syksyllä 1967, mutta floppasi ja vaipui unohduksiin. Puolitoista vuotta myöhemmin Stonewallin mellakat aloittivat gay-aktivismin – kuten sitä aluksi kutsuttiin – uuden aallon, mutta Reflections in the Golden Eye keräsi pölyä arkistoissa. Muutama vuosi sitten se kuitenkin koki uudelleen päivänvalon ja sen se todellisesti ansaitsee.
Timanttisesta tekijäkaartistaan huolimatta aika ei ole löytänyt Reflections in the Golden Eyeta täysin uudelleen, se tuntuu osittain vanhentuneelta. Toisin kuin esimerkiksi neljä vuotta myöhemmin valmistunut Dirty Harry (1971), joka näyttää välittömästi tutulta, niin laajalti sen kuvakieli on kopioitu esimerkiksi moniin menestys tv-sarjoihin tällä vuosidalla. Mutta kun Brando tukahdutetusta kiimastaan ymmällään ja sekaisin ja neuvottomana ratsastaa auringonlaskun kultaamaan metsiköön ja näkee siellä täysin alastoman sotamiehen on nähtävissä suora linja viimeisimpiin gay-elokuviin kuten Luca Guadagninon kauniita kuvia pullolaan olevaan Call Me by Your Name – joka tosin ei näytä täyttä miehistä alastomuutta. Historian ironiaa. Noh, Guadagnino korvasi puutteen tv-sarjallaan muutama vuosi myöhemmin. On erityisen koskettavaa ajatella, että tällaista on ohjannut ohjaajamestari, joka on tätä ennen lukuisia mesteriteoksia muiden muassa Humprey Bogartin kanssa. Elokuvafania tämä seikka kutkuttaa valtavasti.
Tapahtumat sijoittuvat armeijan kasarmille ja sen lähimaastoon. Taylor on alkoholisoitunut upseerin, Brandon, rouva. Suhde on onneton, Brandoa ei hekumallisen upea Taylor kiinnosta, vaan hänen silmänsä ovat löytäneet nuoren sotilaan (Robert Forster, mm. Jackie Brown), josta on tullut pakkomielle.
Elokuvassa nähdään myös toinen gayrooli, naapurin aasialainen palvelija, hyvin karikatyyrisenä esitetty hahmo (Zorro David), joka osuvasti heijastaa juuri niitä ei-haluttavina pidettäviä homoseksuaalisia piirteitä, joita Brandon miehinen mies selvästi kammoaa itsessään.
Reflections in the Golden Eye on osa yhdysvalloista lähtevää gay-aktivismin kasvavaa hyökyaaltoa, joka lopulta 70-luvun koittaessa alkoi pyyhkiä ympäri maailman. Saman vuonna 1967 kuvattiin The Queen, tallenne Flawless Sabrinan drag-kilpailusta. Vuotta aiemmin kesällä 1966 Comptonin kahvilassa San Franciscossa olivat transnaiset nouseet vastustamaan poliisin ratsiaa. Tässä yhteydessä on aina muistettava, että gay-aktivismi Euroopassa on osin kulkenut erilaisia polkuja, muiden muassa se alkoi täällä ensin, jo 1800-luvulla.
Elokuva perustuu saman nimiseen Carson McCullersin romaaniin vuodelta 1941. Hän kuoli pari kuukautta ennen elokuvan valmistumista.
Elokuva hiipui flopattuaan arkistojen uumeniin. DVD julkaistiin 2020 ja elokuva löytyy myös iTunes Storesta.
Elizabeth Taylorista tuli 80-luvulla merkittävä tekijä hivin vastaisessa taistelussa, hän on ensimmäisiä merkittävä gay-liittolaisia.
Päivitetty 2023-07-25
