Kävin Helsingin prideviikon aikana vihdoin katsomassa Tom of Finland -näyttelyn Kiasmassa. Vaikka Tompan kuvat ovat hienoja ja innostaviakin, käynti oli viivästynyt. Näyttely avattiin hiukan ennen vappua.
Olen niitä, jotka ovat eläneet nuoruutensa lankapuhelimen kanssa ilman internetin ihmeitä. Ensimmäisen kerran Touko Laaksosen hypermaskuliininen kuvasto lävähti silmilleni hiukan yli parikymppisenä, kun Yle lähetti Ilppo Pohjolan Daddy and the Muscle Academy -dokumentin. Vuosi oli 1991. Tekihän se vaikutuksen, kuten kaikki miehistä alastomuutta sisältävä, jota siihen aikaan oli todella niukasti tarjolla ellei ostanut tai tilannut ulkolaisia pornolehtiä tai videokasetteja. Sellaisiin ei minulla ollut rahaa.
Seuraavina vuosikymmeninä Tompan kuvasto tuli tutummaksi ja hiipui sitten jo taustalle. Olen enemmän valokuva- ja elokuvataiteen ystävä. Pajatso tyhjeni lopulta mielestäni täysin, kun tuli ToF-postimerkki, –petivaatteet ja -pyyhkeet, -kahvit ja -vodkat ja mitkä kaikki. Siitäkin on jo vuosia. QX Gay Gaalassakin sitä juhlistettiin, Mert Otsamo suunnitteli Teri Niitin ideasta gaalan 2015 juontaneelle Maria Sidille iltapuvun Finlaysonin ToF-kuosista.
Mutta vielä oli Tompalla yksi kunnianosoitus tulossa, suuri näyttely suureen museoon.
Kiasman näyttely on vaikuttava, mutta ei enää Tompan töiden tähden, vaan niiden kanonisoinnin takia, minkä näyttely antaa. Tai minkä se betonoi.
Laaksosen työt ovat toki taidokkaita, mutta ne ovat hyvin toisteisia. Minulle kävi samoin kuin Pradon taidemuseossa, kun olin nähnyt muutaman kymmenen Goyan teoksen ja niitä riitti vain lisää. Ja toki, tähän mennessä ToF-kuvasto on jo hyvin tuttu.
Mielenkiintoisempi olisi ollut laaja näyttely, joka olisi rakennettu miesvartalon kuvaamisesta; vaikka eri valokuvaajien teoksia tai valokuvaa, videota ja piirroksia, maalauksia.
Nyt Kiasman näyttelyssä (paljon nähneelle) hienointa oli se, että Tom of Finland -kuvasto on siellä isosti esillä kaikkien katsottavissa.
Jos vain Tompan miehet, eli hänen perustamansa ”prätkäkerho” MSC Finland olisi marssinut Helsinki Pride -kulkueen kärjessä Helsinki Pride ry:n hallituksen sijaan. Tukholmassa ja joissakin muissakin kaupungeissa kulkueen kärjessä ovat Dykes on Bikes. Miksei meillä voisi olla Tompan miehet? He kelpaavat postimerkkeihin ja pyyheliinoihin, kahvipakettiin ja Kiasmaan, mutta eivät omaa vähemmistöä edustavan kulkueen kärkeen. Se on outoa.
