Netflixin elokuva 41 tanssijaa perustuu Ignacio de la Torren tositarinaan. Hän oli kongressinjäsen 1800-luvun lopulla ja meni naimisiin Meksikon presidentti Porfirio Díazin tyttären Amandan kanssa. Ignacio käyttää Amandaa jukisivuna kaksoiselämälleen: hän on menestynyt poliitikko ja toisaalla hän viettää salaista elämää homoseksuaalina aikana, jolloin siitä saattoi saada vankilatuomion ja pahimmillaan päätyä teloitetuksi.
Elokuvan nimi viittaa presidentti Diazin aseistautuneiden vartijoiden tekemään ratsiaan. 17. marraskuuta 1901 ratsattiin Mexico Cityssä yksityiskoti, missä pidätettiin 41 homoseksuaalia miestä. Heistä 19 oli pukeutunut naiseksi. Miehiä nöyryytettiin julkisesti ja heitä pahoinpideltiin, minkä jälkeen heidät lähetettiin eri vankiloihin sovittamaan homoseksuaalit syntinsä. Pidätettyjä oli siis 41, mutta paikalla ratsian aikana oli 42 miestä …
Koska 42. mies kuului yhteiskunnan eliittiin lehdistö oli innokas kertomaan ratsiasta, vaikka hallitus yritti painaa tapahtuman unohduksiin. Skandaali oli ainutlaatuinen, sillä se oli ensimmäinen kerta, kun meksikolaisessa lehdistössä mainittiin homoseksuaalisuus.
41 tanssijaa on kaunis ja koskettava elokuva, joka etenee verkkaisesti. Näyttelijät tekevät upeaa työtä, lavastus on kaunista, puvustus upeaa eikä kohtauksissa ujostella seksiä. Näemme pitkälle kehittyneet orgiat ja rakkauden täyteisen intiimin kohtaamisen. Ja paljastamatta sen enempää, on viimeinen kohtaus yksi koskettavimmista loppukohtauksista, joita olen nähnyt sitten Call me by your name –elokuvan …
41 tanssijaa on muitutus siitä, millaista ennen oli – ja millaista tietyissä maailman maissa on vieläkin – kun homoseksuaalisuutta pidetään rikollisena ja rangaistavana ja kun sen perusteella voidaan teloittaa.
Päivitetty 2022-09-02
