Miehestä naiseksi sukupuolensa vaihtanut Vanessa Lopez kertoo QX:lle katuvansa nykyään sukupuolenkorjaustaan.
Hän haistaa mansikkateepussia, ja hänestä se tuoksuu paremmalle kuin jasmiiniteepussini. Hänen valintansa on täten helppo. Laitan jasmiiniteepussini kuuman veden kanssa kuppiin ja valutan päälle juoksevaa hunajaa. Kysyn haluaisiko Vanessa myös. Mutta hän kieltäytyy ja kertoo, ettei hän vegaanina käytä eläinperäisiä tuotteita.
– Me kasvatamme eläimiä tavalla, joka tekee ne sairaaksi. Luulen että me ihmiset tulemme sairaaksi, koska syömme sairaita eläimiä, joissa on negatiivista energiaa. On kyse karmasta.
Hän puhuu paljon energioista ja henkisyydestä. Viime vuonna Vanessa Lopezin elämässä on tapahtunut paljon muutoksia; hänestä on tullut vegaani, ja hän on alkanut nähdä elämän toisella tavalla. Hän luottaa itseensä enemmän, eikä enää koe tarpeelliseksi muiden odotusten huomioimista.
– Olen koko ajan yrittänyt vastata yhteiskunnan kuvaa naisesta. Me transseksuaalit naiset haluamme usein olla mahdollisimman feminiinejä, emmekä tunnustaa taustaamme, ihan kuin se olisi jotain hävettävää. Olen myös oivaltanut katuvani sukupuolenkorjaustani.
Syyskuun 24. päivä Vanessa julkaisee omaelämänkertansa, jossa saamme seurata häntä Rosengårdin nuoruusvuosista siihen kun hänen vanhempansa heittävät hänet ulos ja hän muuttaa Göteborgiin, missä hän päättää elää ja kävellä kadulla naisena, siihen kun hän aloittaa tutkimuksensa 18-vuotiaana ja käy läpi sukupuolenkorjauksensa kaksi vuotta myöhemmin.
– En oikeastaan ymmärrä miksi olen altistanut itseni niin kivuliaille toimenpiteille. Se on tarpeetonta, ja tiedän monien sukupuoltaan korjauttaneiden saaneen komplikaatioita. Olemme olleet lääkäreiden koekaniineita. Minulla on kuitenkin ollut tuuria ja olen selvinnyt hyvin. Mutta penetraatio voi tehdä kipeää.
Hän myös kertoo yhteiskunnan arvotusten naisena olemisesta jättävän jälkensä muihin transseksuaaleihin.
– Ei niin kauan sitten tapasin transnaisen, joka oli ilmoittautunut kauneuskilpailuun. Hän kertoi leikkauttaneen kaksi kylkiluutaan pois, koska halusi kapeamman vyötärön. Ajattele sitä kipua. Itse olen peruuttanut kaikki plastiikkakirurgiset toimenpiteet, jotka ajattelin teettää. Aikaisemmin olen jopa leikkauttanut nenäni, mutta nykyään voin nähdä suurinenäisen naisen ja pitää sitä hyvin kauniina. Erilaisuus on kaunista.
Äitinsä polvella istuva vauva, pöytänaapurimme kahvilassa, alkaa huutaa. Vauvalla on kirkkaansiniset silmät ja pieni myssy päässään, vaikka ulkona on lähes 20 astetta lämmintä. Kun Vanessa katsoo lasta, alkavat molemmat nauraa. Sen huomaa, että Vanessa rakastaa lapsia ja kaipaa omaa.
– Vaihtaakseen sukupuolensa oli ennen pakko teettää sterilisaatio, joten olen sopeutunut siihen, etten saa biologisia lapsia.
Kun Magda Gav teki kanssasi QX-haastattelun vuonna 2010, vastasit näin kysymykseen oletko pohtinut katuvasi joskus: ”Ei ikinä, ei ikinä! Se on niin kliseistä. Transseksuaalina sitä on odottanut joka päivä, koko elämänsä eikä mitään muuta.” Mitä mieltä olet nyt?
– Se on mantra, jota me transseksuaalit käytämme ja se oikeuttaa valintamme. Mutta nyt olen hyväksynyt itseni ja ymmärtänyt, ettei minussa ole mitään vikaa riippumatta jalkovälistäni. Niin en ajatellut silloin.
Miten olisit reagoinut, jos olisit 20-vuotias nykyään?
– En olisi muuttanut sukupuoltani, vaikkakin naiselle on vaikeaa juoksennella ympäriinsä penis jalkojensa välissä. Rintoja en olisi voinut vastustaa, sitä paitsi valtio on ne maksanut. Loppuun olen nykyään tyytyväinen ja olen aina tietänyt olevani nainen.
Mitä arvelet muiden sukupuolensa korjausta pohtivien ajattelevan?
– Neuvon heitä miettimään uudelleen. Sukupuoli-identiteetti sijaitsee päässä, ei jalkojen välissä. Mielestäni alle 18-vuotiaat eivät saisi missään nimessä muuttaa sukupuoltaan. Kypsyys tulee vasta myöhemmin. En käynyt läpi 30-vuotiskriisiä vaan 30-vuotiskypsymisen.
On vaikeaa olla kiehtoutumatta Vanessasta. Hän on niin paljon yhdellä kertaa, hauras, lapsellinen, viisas, henkevä ja utelias. Kädessään hän pitää maailman hbtq-historiaa käsittelevää kirjaa.
– Siitä voi lukea, että intiaanit (Vanessa on puoliksi intiaani) todella arvostivat hbtq-ihmisiä ja näkivät heidät voimavarana yhteiskunnassa. Heistä saattoi tulla maagikkoja, poppamiehiä tai visionäärejä. Toivoisin myös Ruotsissa olevan niin, ja ettei naisia nähtäisi toissijaisina elävinä ja etteivät transseksuaalit olisi naisten alakategoria.
Teksti: Maria Makar, käännös: Katja Mentula
Päivitetty 2021-08-02
