Laura ja Karoliina vahvistavat molemmat, että tällä hetkellä naisille ei Suomen pääkaupungissa ole kummoistakaan biletarjontaa.
– Helsingin yöelämässä on huutava pula lesbobileistä, toteaa Laura.
– Yöelämätarjontaa lesboille on paljon vähäisempää kuin 2000-luvulla. Queer-bileitä on jonkin verran, ja Mummolaakso jaksaa edelleen järjestää harvakseltaan bileitä. Queerien ja mummojen välissä ei oikein ole mitään, vastaa Karoliina.
– Olen itsekin järjestänyt, ja järjestän varmasti jatkossakin, mimmiklubia nimeltään Pussytive. Toivoisin kyllä, että voisin joskus käydä klubeilla ihan vieraanakin, Laura haaveilee.
– Kristiina Puukon lopetettua dtm:n bilejärjestäjänä, ei dtm:kään ole järkännyt mitään naisille. Kaipaisin totta kai enemmän lesboille suunnattuja bileitä, jatkaa Laura.
Ms Gay -kilpailut dtm:ssä 2013. Kuva: Karo Holmberg
Ongelma on tuttu myös Tukholmassa. QX-lehden syyskuun numerossa julkaistiin artikkeli Tukholman homoyöelämästä. Tällä hetkellä ei Tukholmastakaan löydy yhtään paikkaa, joka satsaisi naisiin.
QX-lehden haastattelussa Anna Högkil bilejärjestäjä ja entinen ravintoloitsija arvelee, että homojen ja lesbojen bilekulttuuri on erilainen. Homomiehet käyvät yleisimmin enemmän ulkona. Naiset kohtaavat toisiaan esimerkiksi siisteissä delipaikoissa tai baareissaja tyytyvät siihen. Homot taasen ottavat pitkän kaavan kautta, ensin ruokaa ja baariin ja sitten klubille. Kumppanin löydettyään lesbot jäävät kotiin.
– Mutta sitten kun minä järjestän bileet neljä kertaa vuodessa, naiset ovat siellä koko illan. Paikalla on kaiken ikäisiä naisia meno on todellakin katossa, sanoo Anna.
Bilekäyttäytyminen on muuttunut
Kuten juttusarjan aikaisemmissa osissa jo tulikin esiin, bilekäyttäytyminen on muuttunut. Koko yhteiskunta on muuttunut. Samaa sukupuolta olevaa kumppania voi turvallisesti halata ja suudella ainakin Helsingissä oikeastaan kaikkialla, enää ei tarvitse odottaa että pääsee kotiin tai homobaariin.
– Iso muutos on varmaan se, etteivät kaikki nuoremmat välttämättä enää edes halua sukupuolierityisiä tiloja, vaan käydään sateenkaariystävällisissä paikoissa. Tämä koskee myös miehiä ja homoravintoloita. Ja miksi notkua baarissa, kun seuranhaun voi hoitaa kätevästi Tinderissä, Karoliina toteaa.
– Ehkä ei myöskään löydy enää sellaista talkoohenkeä, joilla bileitä aikaisemmin järjestettiin, Karoliina jatkaa. Karoliina tämän tietää, takana on vuosikausia työtä Helsingin Setan bileiden järjestäjänä.
– Homma kaatui muutamien aktiivien niskaan, eikä sitä jaksa ikuisuuksia, Karoliina tunnustaa.
– Ehkä tilausta olisi mutkattomille naisten mainstream-bileille muutaman kerran vuodessa, jotain siihen queerien ja mummojen väliin.
(Kuva Karo Holmberg, ei liity artikkelin henkilöihin tai tapahtumiin).
Ah ne Kaisaniemen uudet vuodet, jolloin saattoi tapahtua mitä vaan, missä vaan, lopettaa Karoliina.
Lue myös juttusarjan aikaisemmat osat:
2: Tinder, Grindr, miten käy homoklubien?
Aiheesta aikaisemmin QX:ssä:
Herculeksen ja Mann’s Streetin omistaja Erkki Koski haastattelussa.
Naistenklubi L-Worldin Kristiina Puukko kertoi viimeisestä illasta.
Päivitetty 2023-06-23
