Kolumni. Rakas bi-mies. Me puhumme sinusta aina välillä, minä ja kaverit. Tiedän, että jotkut puhuvat sinusta pahaa, että olet epäluotettava huithapeli. Mutta heitä skoijareita pelaa kaikissa liigoissa. Ja me tykkäämme sinusta. Mutta olemme myös huolissamme sinusta. Miten sinulla menee?

Mainos

Teitä näkee joskus ohimennen, hätäisesti. Lue, pikapanoissa. Teillä bi-miehillä on aina niin kova kiire. Häpeäkö se persiin alla polttelee? Sen miehenpuutteen takia? Se on toki meille homoillekin kovin tuttu tunne. Mutta meidän on jossain vaiheessa vain pakko hyväksyä se. Meillä ei ole toista hyväksytympää joukkuetta, jossa voisimme pelata ja esittää olevamme ”puhtaita”. Meillä on vain tämä homojen pelikenttä.

Kavereilta olen kuullut, että joskus käyt julkisissa vessoissa purkamassa paineita. Että joskus se jää vain ujoon katselemiseen urinaaleilla. Mutta joskus saatat jopa lähteä suuseksiin. Rohkeimmat teistä ottavat kaiken irti uimahallien ja kuntosalien suihkuista ja saunoista. Minua harmittaa, että en huonon näköni vuoksi saa nauttia liikunnan kaikista hyödyistä. 

Olenhan minäkin toki teitä tavannut. Joskus te käytte Tinderissä “toisella puolella”, meidän miesten puolella. Jotkut teistä seikkailevat myös Grinderissä tutkimassa maastoa. Yleensä puhutte vaan tuhmia ja sitten häivytte yllättäen taivaan tuuliin. Ehkä siitä jutustelusta jotain tuli käteen. Toivottavasti. Rohkeimmat teistä ovat kyllä lähteneet ihan tapaamiseenkin.

Meidän pitäisi siis vähän puhua.

Kyllä me ymmärrämme, että voit olla epävarma. Se häpeäkin me ymmärretään. Koska kyllähän tässä kulttuurissa jokainen mies joutuu käsittelemään sen, että onko se nyt miehekästä himoita miestä. Ei kaikki meistäkään sitä ole hyvin ottaneet, moni häpeää omaa homouttaan ymmärtämättä sitä edes itse. Se on valtava ja vähän puhuttu ongelma, se sisäistetty homofobia. Mutta nyt puhutaan teistä bi-miehistä. Sisäistetyn homofobian mörkö vaatii oman juttunsa.

Kyllähän sen ymmärtää, että jos vihdoin saa kauan haaveilemaansa herkkua voi mennä vähän överiksi. Mutta se teidän häpeä on meillekin raskasta.

Bi-miehistä on typeriä luuloja liikkeellä, mutta kyllä teillä on niitä meistä homoistakin. Että me olisimme jotenkin saastaisia ja tautisia. Niin moni meistä on saanut teiltä jälkeenpäin viestin “eihän sulla ollu mitään”, kun pelkäätte saaneenne hivin turvaseksistä. Niin moni, että se on jo sisäpiirin vitsi. Mitään muuta teistä ei yleensä jälkeenpäin kuulukaan. Se on ihan ok. Se on ihan normaali käytäntö miesten kesken. Ken leikkiin lähtee, sen kestäköön. Ei sitä oltu naimisiin menossakaan. Mutta tautiseksi epäileminen jättää kyllä hiukan happaman jälkimaun. Kannattaisi sinun bi-mies miettiä etukäteen ne riskit, että kestätkö ne, ennen kuin se kiima iskee päälle ja sotkee pääsi. Se olisi oikein meitäkin kohtaan.

Meidän pitäisi puhua, koska meitä huolestuttaa miten te bi-miehet voitte. Tuntuu, että se häpeä miesten välisestä seksistä on teille ihan hirveä. Me voisimme auttaa, mutta te työnnätte meidät pois. Meidät tautiset ja halveksittavat. Mutta kyllähän sinäkin tiedät, että ei tässä kukaan ole halveksittava, on vain halpoja tekoja. Sinäkin tiedät, että ratkaisu löytyy vain sinusta itsestäsi.

Me tiedetään, me homomiehet, että kaikki eivät meitä koskaan hyväksy. Se on mitä se on ja sellaista se nyt vaan on. Ihmiset ovat mitä ovat. Mutta jokainen elää itseään varten, muut voivat olla mitä mieltä tahansa.

Biseksuaalisuus on toki vielä korkeampaa matematiikkaa. Monelle on vaikea hahmottaa sekä että. Se, että voitte haluta kaikkia sukupuolia. Selvähän se, että se voi estää perheen perustamisen. Joillekin naisille tuntuu bi-mies olevan kammotus. Mutta sellaisen ihmisen kanssako haluaisit perheen perustaa? Eikö olisi parempi vain odottaa, että löytyy sopiva kumppani, joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Koska, mikä on tärkeätä? Sinullakin on vain tämä yksi elämä, tai ainakaan niistä muista ei ole varmaa tietoa. Ja jos sitten sotketaan pakkaa sillä panseksuaalilla. Tai sitten ei, koska samasta asiasta siinä on kysymys näiltä osin.

Niin, meidän pitäisi puhua. Mutta ei vain keskenämme.

Kovin sitkeä on uskomus siitä, että te bi-miehet ette pysty elämään monogamisessa suhteessa. Tietty, kaiken rehellisyyden nimissä, kuinka moni sellaisessa todellisuudessa elää? Jutut pikkujouluista ja työmatkoista ovat ihan kulunutta sketsiviihteen aineistoa jo. Että kuka sen ensimmäisen kiven heittää. Sinne kivikasaan niitä voi toiki nakella niin paljon kuin jaksaa, jos siitä olo paremmaksi tulee.

Että nyt, rakas bi-mies, vedä syvään henkeä pari kertaa ja sano itsellesi, että tykkäät myös kullista ja että se on ihan ok. Siinä ei ole mitään hävettävää.

Ja naiset, bi-mies voi olla ihan yhtä uskollinen ja uskoton kuin täyshetero. Jos, sinua inhottaa ajatus siitä, että miehesi voisi olla tai on joskus ollut miehen kanssa kontallaan, niin se on pelkästään sinun ongelmasi. Miksi homot inhottavat sinua, se on se kysymys mihin sinun pitää miettiä vastaus.  Jos miehesi avarakatseisuus on ongelma, ette selvästi sovi yhteen.

Lue lisää: Vakituisessa suhteessa voi olla vaikea kertoa omasta biseksuaalisuudesta

Lue lisää: Miehille on yhä vaikea kertoa biseksuaalisuudestaan