Raimo Jääskeläinen syntyi vuonna 1932. Pari vuosikymmentä myöhemmin hänet opittiin tuntemaan Monsieur Mossena julkkismeikkaajana ja Suomen ensimmäisenä avoimesti homona miehenä, jonka elämä kupli juorulehtien palstoilla runsaamminen kuin hänen omassa shampanjalasissaan, mistä hän karsi kuplat shamppanjavispilällään.

Mainos

Niukkoihin oloihin syntynyt Jääskeläinen aloitti työnteon vielä ollessaan lapsi, kuten menneinä vuosikymmeninä oli vielä Suomessakin yleistä. Kaksikymppisenä hänestä tuli meikkaaja sattuman kautta. Kun elokuvatähti Regina Linnanheimon maskeerajalle tarvittiin tuuraajaa, sai valopoikana työskennellyt Jääskeläinen tilaisuutensa. Ura eteni ja mahdollisuuksia oli 1950-luvulla paljon auki, muiden muassa televisiossa. Tesvisiolle työskennellessä Jääskeläinen koki ensimmäisen miessuhteensa, jonka katala rakastaja paljasti Jääskeläisen vaimolle. Vaimo olisi kuitenkin halunnut jatkaa avioliittoa, mutta Jääskeläinen katsoi paremmaksi nyt 25-vuotiaana suunnatta toisaalle yhdessä pienen poikansa kanssa. Jääskeläinen meikkasi julkkiksia television lähetyksiin ja vähitellen hänestä tuli Mosse. Hän perusti oman kauneussalonkinsa 1960-luvun puolivälissä. Mossesta  itsestäänkin oli tullut seurapiiritähti.

Mossen ystävä, seksikauppabisneksistään tuttu pornokuningas Tom Sjöberg varoitti Mossen viettämästä avoimesti gayn elämää, olivathan homoseksuaaliset teot Suomessa rikos vielä 1971 asti, mutta railakasluontoinen Mosse ei varovaisuudesta piitannut.

Mosse myi häänsä juorulehti Hymylle, joka teki kohujutun Mossen ja Pepe Kurillon häistä. Kaksi miestä eivät tietenkään voineet avioitua Suomessa, missä se oli 1971 mahdotonta, pari vihittiin vapaamielisessä Amsterdamissa.

Mossen elämäntyyliin kuului pintaliito ja suureellisuus ja hänellä olikin jopa symbioottinen suhde juorulehtiin. Hänet nähtiin sen ajan kovimpien julkkisten seurassa ja hänen kaulassaan pitämästä kultaisesta shampanjavispilästä tuli tunnusomainen osa monsieuria. Bisnesten kanssa ei Mossella aina mennyt kaikki kohdilleen. Mossen salonkitoiminnan mentyä konkurssiin 1980-luvulla hän muutti viideksi vuodeksi Yhdysvaltoihin, missä toimi seurapiirien sisustajana. Sittemin hän palasi Suomeen ja perusti homoseksikaupan.

Mosse piti nuorista miehistä. ”Mikään mahti maailmassa ei saa häntä kiinnostumaan yli kolmikymppisistä miehistä, vaikka taistelu nuorista miehistä on entistä armottomampaa”, kirjoitti Helsingin Sanomat Mossen täyttäessä 60 vuonna 1992. Hänellä kerrottaan olevan hieman silmämeikkä ja naisellisen pitkät kynnet. Mosse kertoi omaan tyyliinsä mielipiteensä myös aidsista, joka tuolloin 1992 oli vielä kuolemantuomio, nykyisenkaltainen toimiva lääkitys saatiin kehitettyä vasta 1997.

”Aids on huorien tauti”

”Minusta aids on huorien tauti. Minä en käy Gambrinissa ja muissa hinttipaikoissa. En pidä siitä sakista. Ne on niin läpikolottuja. Ne on enemmän naisia kuin naiset, hirveän tipuja. Uh, minua ällöttää.” Mosse iloitsi siitä, että useimmat hänen mieskumppaneistaan avioituivat hänen jälkeensä naisten kanssa. Mosse suosi vakiintuneita suhteita.

Tavallaan Mosse oli turvaseksin lähettiläs, sillä minäkin muistan hänen homoruton jyllätessä korostaneen kondomin merkitystä, Mosse kertoi tuntemattomien kanssa käyttävänsä päällekkäin kahta kumia.

60-vuotiaana Mosse pysyi uskollisena omille haluilleen ja kertoi uusimman ihastuksensa olevan parikymppinen virolainen mestaripainija.

Mossen värikäs elämä ei miellyttänyt kaikkia heimoveljiäkään, vaan häntä pidettiin haitallisena, koska hän korosti haitallisina ja stereotyyppisinä pidettyjä gaymiehen piirteitä. Kriitikot ovatkin malliesimerkki sisäistetystä homofobista, jossa sallitaan vain tietty valtaväestölle kelpaava miehen malli.

Vain kolme kuukautta 60-vuotispäivänsä jälkeen Mosse kuoli. Hän oli saanut sydäninfarktin kaksi vuotta aiemmin ja hänelle oli määrätty ohitusleikkaus, mitä hän kuitenkin vältteli. Kun leikkaus sitten tehtiin Mosse ei toipunut siitä ja kuoli kolme viikkoa operaation jälkeen Meilahden sairaalassa 22. elokuuta 1992.

Mosselta on 1981 ilmestynyt omaelämänkerta Voi pojat, kun tietäisitte! Siinä hän kertoi, että seksuaalinen suuntautuminen ei kuitenkaan ollut se suurin hänen elämäänsä vaikuttanut asia, vaan se oli suuruudenhulluus.

Mossen tarina Iltalehdessä.

Mossen 60-vuotispäivään liittyvä kirjoitus Helsingin Sanomissa 1992.

Mossen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.