Eilen vietettiin äitienpäivää. Kuten muutkin yleiset juhlapäivät; joulu, uusi vuosi tai isänpäivä, äitienpäivä voi tuntua viiltona sydämessä heillä, jotka ovat yksin. Kaikilla hlbt-ihmisillä ei ole äitiä. Biologisesti katsottuna jokaisella tietenkin on ollut äiti. Mutta osa hlbt-ihmisistä on ilman äitiä, koska heidän äitinsä ei ole pystynyt hyväksymään lapsensa seksuaali- tai sukupuoli-identiteettiä, välit ovat poikki, joskus pysyvästi.

Mainos

Mikään ei oikeastaan ole pelottavampaa kuin kertoa omasta hlbt-identiteetistään omalle perheelle. Monella pelko osoittautuu täysin turhaksi ja asian sanominen ääneen ei muuta mitään, äiti – ja muu mahdollinen perhe – ovat ehkä jo nähneet asian todellisen laidan jo kauan sitten ja hyväksyneet sen. Tällöin pahimmaksi asiaksi jää vain harmistus siitä, että moista julistusta pitää tässä maailmassa tehdä. Sitten on niitä ikävämpiä tilanteita.

Kaikki äidit eivät pysty hyväksymään hlbt-lapsensa identiteettiä. Asiaa pitkään sisällään hautonut lapsi uskaltautuu viimein paljastamaan oleellisen asian itsestään ja äiti vastaa torjunnalla, ehkä jopa raivolla. Äiti voi aloittaa henkisen väkivallan ja lapsen iästä riippuen voi ajaa lapsen pois kotoa, tai lapsi pakenee itse. Kaikissa tapauksissa välit eivät koskaan korjaannu, äitienpäivää ei koskaan enää vietetä. On jopa vastenmielistä ajatella, miten kamalia tilanteita tästä on syntynyt pandemian aikana, kun kotoa ei ole päässyt pois. Vaikutukset lapsen mielenterveyteen ovat kauaskantoiset ja voivat hankaloittaa läheisiä ihmissuhteita tulevaisuudessa. Jossain toisessa maassa voi käydä vielä paljon pahemmin ja vanhemmat voivat tappaa hlbt-lapsensa.

Meistä hlbt-ihmisistä onkin sanottu, että me voimme itse valita oman perheemme. Jos biologinen perhe ei hyväksy, voi lähelleen päästää muita tukevia ihmisiä. Tämä on tietenkin idealisoitu näkemys, ystävyyssuhteiden muodostaminen ei ole mitenkään helppoa. Ei ainakaan täällä meillä, missä yksin pärjääminen hallitsee. Toisenlaisesta mallista kertoo The Ignorant Angles sarja, jonka ystävysporukka tulee ruudusta niin lähelle, että katsoja alkaa kaivata kuuluvansa siihen. Vaikka omiin vanhempiin olisikin hyvät välit, moinen ”perhe” olisi mahdottoman ihana asia.