Kesäkuu alkaa pian, Yhdysvalloissa se on virallisestikin Pride-kuukausi. Tänä vuonna Helsinki Pridekin on koko kuukauden mittainen. Tämä kesä on ensimmäinen kolmeen vuoteen kun meillä järjestetään Pride-kulkue, pandemia vei kaksi kesää. Vaikka online-tapahtumat pelastivat paljon, ensimmäisen koronakesän maailmanlaajuinen Pridehan oli mielenkiintoinen ja avartava, Priden todellinen arvo on fyysisissä kohtaamisissa.
Sanotaan se vielä tässäkin: oleellinen osa Pridea on seksi. Pridessa juhlitaan seksuaali-identiteettiä, seksityöntekijöillä oli heilläkin merkittävä panostus Stonewallin mellakoissa, jolle Pride-kulkueiden perinne pohjautuu. Ja tietenkin Pride on kohtaamisia, osalle intiimejä sellaisia.
Pride-tapahtumia on kritisoitu siitä, että ne eivät ole kaikille tai ainakin osa kokee, että ei ole niihin tervetullut. Kuka, se vähän riippuu. Vasemmistolaisesti virittynyt siipi syyttää yhä kovempaan ääneen Prideja liiasta kaupallisuudesta ja liiasta valkoisuudesta ja pinnallisuudesta. Biseksuaalit ovat kokeneet, että eivät ole tervetulleita. Pari vuotta sitten Helsinki Pride yhteisö itse julkaisi artikkelin, jossa toivoi homomiesten pitävän paidan päällään, koska kyseessä ei ole mikään kevytmielinen juhla- toteamus, joka ei toivota tervetulleeksi. Roihuavatko nämä riidat vielä, vai olemmeko etä-Pridejen aikaan oppineet jotakin, kohta se nähdään.
Kahden pitkän kärvistellyn vuoden jälkeen jokainen meistä haluaa viettää mahdollisimman ihanan ja virkistävän kesän. Etenkin tähän maailman aikaan, jolloin homovihaa esiintyy enemmän ja enemmän ja kristillinen oikeisto vaikuttaa olevan ihan tulessa keskittyessään hlbtqi-oikeuksien nakertamiseen ja polkemiseen, ei pelkästään Yhdysvalloissa, vaan myös meillä. Kun Euroopassa riehuu sota, joka sisältää viikko viikkolta eneneviä eskalaation vaaroja ja jonka vaikutuksesta elintasomme laskee tai ainakin kaikki maksaa enemmän ja syksyksi povataan jopa ruokapulaa, huonossa tapauksessa myös energian säännöstelyä. Me ansaitsemme hyvän kesän, näin pöyhkeästi voidaan sanoa. Vaikka tietysti tässä maailmassa ei kukaan mitään ansaitse, ja vielä harvemmin sen mukaan saa.
Mutta toivon silti Pride-tapahtumia, joista jokainen tästä monisärmäisestä hlbtqi-joukosta voi nauttia ja ammentaa energiaa ja voimaa ja iloa.
Nimittäin se mikä minua eniten ihastutti 2020 kesän maailmanlaajuisessa online-Pridessa oli, että siellä näkyi myös tavallisia homomiehiä: rentoja ja iloisia miehiä ihan peruskauluspaidassa, kuin kuka tahansa, sellaisiin minä saatoin samastua. Se tuntui hyvältä.
Päivitetty 2022-09-02
