”Cruisailussa viehättää sen helppous”

Tapaan Ismon eräässä kauppakeskuksessa Helsingissä, jonka yhteen kahvilaan istuudumme, hän on luvannut antaa kertoa cruisingista, seksiseuran hakemisesta ja seksin harrastamisesta julkisilla paikoilla ja omista kokemuksistaan siitä. Aivan kahvilan vieressä on suuri yleinen wc, yksi Helsingin tunnetuista cruising-kohteista.

Miksi seksiä yhä 2000-luvulla etsitään ja harrastetaan yleisissä vessoissa ja uimahalleissa ja puistoalueilla, tapahan alkoi aikoina jolloin ei ollut gaybaareja ei deittisivustoja eikä deittiappeja? Cruising syntyi tarpeesta, jota ei samoista syistä enää ole: seksi samaa sukupuolta olevien välillä ei enää ole laitonta ja rangaistavaa, turvallisia kohtaamispaikkoja löytyy baareista ja sosiaalisesta mediasta. Yhteiskunnat ovat muuttuneet, mutta cruising jatkuu ja se viehättää myös nuoria. Jokin muukin merkitys cruisingilla siis on. Yksi syy on deittiappien epäonnistuminen.

– Cruisailussa viehättää sen helppous. Paskanjauhaminen ja shitchat jää pois. Koska yleensä appseissa se kiinnostus loppuu keskustelun aikana. Ja sitten siirrytään seuraavaan. Cruisailussa sitä ei ole, se kiinnostus on siinä ja sitten se tapahtuu siinä samantien. Ja näet heti mitä sä saat. Ei tule mitään ylläreitä sen suhteen oliko kuva kymmnen vuotta ja kolmekymmentä kiloa sitten. Siksi cruisailua moni harrastaa, se on niin helppoa. Siinä ei ole myöskään mitään sääntöjä. Jos tunnelma lässähtää voi lopettaa kesken ja siirtyä seuraavaan. Mutta jos kutsut jonkun kotiisi se on vaikeampaa. Cruisaillessa ei tarvitse selitellä, jos käy ilmi että kemiaa ei olekaan. Sen takia se varmasti on vieläkin on niin suosittua, Ismo kertoo.

Cruisalijoissa on myös paljon sellaisia, jotka eivät ole seksiappseissa, päiväturisteja, biseksuaaleja ja kaapissa olevia ja niin edelleen, miehiä joille satunnainen mutkaton seksi toisen miehen kanssa on kätevintä hoitaa wc-käynnin yhteydessä. Tai uimahallissa. Ja sitten on uusien kokemusten etsintä, cruising taitaa tällä hetkellä olla jonkin asteinen trendi-ilmiö.

Ismo on cruisaillut oikeastaan koko aikuisikänsä, hän aloitti parikymppisenä. Hän oli kuullut siitä puhuttavan ja päätti ottaa asiasta tarkemmin selvää. Se vei heti mennessään. Elettiin vuosituhannen vaihdetta.

– Olin vähän aikaa aiemmin aloittanut uimisen, kävin aina eräässä lähiön uimahallissa juuri siksi, koska minua ällötti ajatuskin uimahallissa toisaan vahtaavista miehistä. No, aikani uin siellä pappojen seurassa, kunnes sitten uteliaisuus vei voiton ja kerättäyni tarpeeksi paljon rohkeutta uskaltauduin tiettyyn tunnettuun uimahalliin Helsingin kantakaupungissa.

Ismo cruisaisullut sekä sinkkuna että myös suhteessa eläessään. Cruisailun aloittaessaan hän oli avoimessa suhteessa, suhde oli onnellinen ja seksi toimi, syynä cruisailuun ei ollut seksin tarve siinä mielessä. Hän ei enää muista mitä ensimmäisellä kerralla “kuumassa” uimahallissa tapahtui, mutta siitä tuli hänen kantapaikkansa.

– Se oli todella super, super vilkas paikka silloin. Siellä lötyi aina hyvää. Heti kun sinne meni sai. Sitten kävi uimassa ja sen jälkeen sai taas uudestaan. Silloin ei ollut Grindria eikä muita, jos halusit päivällä seksiä, niin hallista sitä sai. Myöhemmin aloin käydä toisessakin “tunnetussa” uimahallissa, missä oli ihan samanlaista. Aina kun sinne meni, saanti oli taattu.

Mutta missä ja miten julkisessa uimahallissa voi harrastaa seksiä? Ismo kertoo, että aika monessakin paikassa; saunassa, höyrysaunassa, vessassa. Hän kuvailee yhden uimahallin miestenvessojen olleen tarkoitukseen oikein otollisia, ennen kuin ne korjattiin wc-koppien välillä pystyi liikkumaan, koska väliseinän ja takaseinän välissä oli tilaa.

Helsingissä oli muitakin tunnettuja cruising-paikkoja, tietyt yleiset vessat ja puistoalueet, missä miehet olivat käyneet hakemassa seksiä vuosikymmeniä. Ismo ei kuitenkaan heti käynyt niissä, mutta muutettuaan Tölööseen ja Mäntymäen legendaarinen cruising-alue oli aivan kodin vieressä, siellä riitti silloin  hänen mukaansa vipinää ja siellä sai ihan sitä mitä itse halusi, suuseksistä, panoihin ja ryhmäseksiin, kaikki oli mahdollista.

– Kävin siellä melkein joka ilta. Meno alkoi heti illan hämärtyessä, kesäisin siinä kymmenen jälkeen, mutta syksyllä ja talvellakin siellä oli jengiä. Sinne tuli baareista ihmisiä baari-illan päätteeksi, kun baarit menivät kiinni, etenkin kesäisin.  Pakkasilla lämmin suu yössä teki todella hyvää.

Vuosituhannen alkuvuosina Ismo muutti ulkomaille erääseen eurooppalaiseen suurkaupunkiin. Hän muistelee suurkaupunkiaikaansa haikeudella, se oli gayseksin paratiisi, miestä oli tarjolla mihin kellon aikaan tahansa. Juna-asemien vessat, keskusta-alueenbaarit, cruicsng-baarit, suurkaupunki sykkii ympäri vuorokauden. Ismon oli silloinkin parisuhteessa, mutta eri miehen kanssa, tämä suhde ei ollut avoin ja siinä oli haasteensa, kumppani oli töiden vuoksi paljon poissa kotoa ja kotona ollessaan lähinnä kiinnostunut käymisestä kuntosalilla. Suhde esti Ismon cruisailua jossain määrin, samoin pitkähkö matka kaupungin keskustaan, muuten hän olisi cruisaillut koko ajan. Hän arvelee parin suurkaupunkivuotensa vuoden aikana sekstanneensa usempien satojen miesten kanssa, tänä päivänä luku on jo moninkertainen.

Miten julkisella paikalla sitten voi saada seksiä? Miten tehdä itsensä tykö ottamatta valtavaa riskiä toisen loukkaamisesta? Miten akti käynistyy esimerkiksi juna-aseman vessassa? Tarvitseeko penistään esitellä, että kutsu koppiin tulee? Ismolla ei ole suoraa vastausta, flirtin perussäännöt – katsekontakti – on cruisailunkin perusta. Ismo toteaa olleensa nuori ja nätti ja ulkomaalainen, se loi vilkkaan kysynnän.

– No melkein kaikkihan suurkaupungissa tietysti ovat ulkomaalaisia. Kävin koko maailman läpi sen vessoissa, enemmän niissä puuhissa siellä oli ulkomaalaisia. Ihan siis kaikkialta. Lounasaikaan oli jotain bisnesmiehiä. Juna-asemalla on niin paljon pisuraareja vieri vieressä, missä miehet kyttäävät toisiaan. Siitä sitten silmäpelin ja muun vihjeen jälkeen siirrytään wc-koppiin. Sama juttu baareissa etenkin alkuillasta, pisuaareilla kytätään ja siitä se sitten lähtee. Klubeilla on vessaemännät myymässä purkkaa ja saippuaa ja pitämässä huolta siisteydestä. Kyllä sielläkin jotkut menivät koppiin, mutta oma pokka ei siihen riittänyt työntekijän ollessa vieressä. Varmaan myös kahden miehen menemiseen samaan wc-koppiin puuttuttiin siksikin, että se saattoi tarkoittaa myös huumeiden vetämistä.

Kun Ismo palasi Helsinkiin hän vietti puoli vuotta villiä sinkkuelämää myös cruisaillen.

– Silloin kävin pääasiassa uimahalleissa ja ”puistossa”. Roban DTM:n alakerran vessa toimi ja Herculeksessa oli cruising-alue silloin. Lostarin vessoissa on tullut tehtyä kaikenlaista.

Paluu pieneen kaupunkiin oli kuitenkin raju pudotus.

– Kun suurkaupungissa sai huippumallin näköistä miestä vedettyä mukaan koppiin tosta vain, niin täällä on pienet piirit ja vähän erilaista, että pitää katsoa kelpuutanko tuon vain en. Enää ei voinut valita samalla tapaa.

Ismo muistelee kaiholla myös nuoruuden lomamatkojaan Kanarialle, missä tarjontaa riitti myös niin paljon kuin vain jaksoi.

– Päivällä mentiin dyyneille, missä saattoi olla viisi miestä ja sitten välillä syömään ja nukkumaan ja sitten illalla Yumboon baareihin, missä oli toiset viisi miestä. Ja tätä sitten viikon verran. Tarjontaa oli. Bottomin roolissa sitä olisi varmasti ollut kymmenkertaisesti.

Sitten Ismo oli sitten lähes vuosikymmenen poissa markkinoilta Pitkän suhteen päättyessä hän aloitti cruisailun uudelleen ja jatkaa sitä edelleen.  Hän on jo jonkin aikaa ollut avoimessa suhteessa, Grindr-deitit, kauppakeskusten ja tavaratalojen vessat, uimahallit kuuluvat Ismon arkeen. Ismo ei masturboi, hän antaa mieluummin muiden hoitaa homman ja kun cruisailee, hoitajia löytyy. Parhaimmillaan hänellä on ollut tänäkin vuonna kaksitoista eri miestä päivän aikana. Hän muistaa ajatelleensa, että kun täyttää 40 seksielämä lakkaa, mutta siinä onkin käynyt päinvastoin. Jaksamisen salaisuus on laukeamisen hallinta, Ismo käyttää myös päivittäin erektiolääkettä, johon hänellä on resepti.

Cruisingin riskejä on kiinni jääminen. Ismo on jäänyt kiinni kahdesti. Suurkaupungissa hän jäi kiinni silloiselle miesystävälleen, verekseltään.

– Olimme klubilla ja siellä yksi kundi otti minulta poskeen ja kumppanini käveli siihen ja näki sen.

Korona-aikana Ismo jäi kiinni erään kauppakeskuksen suuressa yleisessä wc:ssä, yleisesti tunnetussa cruicing-paikassa. Tuolla kerralla Ismo ei ollut vielä tehnyt mitään, wc-tila oli tyhjä, silti vartijat tulivat selvästi sinne hänen takiaan. Hän kertoo vieläkin selvästi kiihtyen vartijoiden käyttäytyneen jossain määrin aggressiivisesti ja epäilee, että hänen kasvonsa oli laitettu merkille tai sitten kauppakeskus oli asentanut valvontakamerat. Valvontakameroiden asentaminen yleiseen wc-tilaan on kuitenkin laitonta, joten siitä ei ehkä ole kyse. Miesvartijat saattoivat Ismon pois wc-tiloista ja ulos koko kauppakeskuksesta ja ilmoittivat hänellä olevan porttikielto sinne. Ismo toteaa sittemmin jo piankin nauraneensa koko tapaukselle. Hän sanoo myös ymmärtävänsä sen, että yleiset wc-tilat eivät toki ole sekstailua varten ja että sellaiset toiminnot halutaan siistiä pois.

Haasteltavan oikea nimi ei ole Ismo, se on hänen pyynnöstään ja asian arkaluontoisuuden vuoksi muutettu. Samoista syistä jutussa ei mainita missä suurkaupungissa Ismo asui ja mitä hänen mainitsemansa cruising-paikat Helsingissä ovat. Edellä mainitut seikat ovat kuitenkin toimituksen tiedossa.