Seta perustettiin 1974. Se alkoi heti järjestää tapahtumia, joissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöhin kuuluvat ihmiset voisivat tavata toisiaan ja kokoontua. Samaa oli tehnyt 1969 toimintansa aloittanut Psyke ry, jonka tanssiaisille vakiintui nimi Sirkan tanssit. Psyken tapahtuma nähtiin myös pintadiscossa, kunnes se nyttemin tuntemattomasta syystä vakiintui 70-luvun loppupuoliskolla töölöläisen ravintola Mercurin kabinettiin, joka oli ennemminkin kuin kerrostalohuoneisto. Pärren Club Diana oli lääkinnyt disconälkää 1976 alkaen, mutta enemmällekin oli tarve.
Illanvietoista saatiin myös rahaa järjestöjen toimintaan.
Setan aktiivit järjestivät 1977 alkaen Varsoa, saladiskoa Uudella ylioppilastolla. Tarkemmin Varsinais-suomalaisen osakunnan tilat otettiin Setan bileiden käyttöön, erityistä discotekniikkaa ei ollut, punainen lamppu saattoi jossain sykkiä, musiikkia soiteltiin ja alkoholia myytin luvatta, mikä taisi koitua tapahtuman kohtaloksi, muistelee QX:lle Erkki Juhani Jaatinen, tuolloin vilkkaassa bileiässä ollut nuori.
Varson loputtua Seta alkoi järjestää tanssiaisiaan Polilla. Dicoillan nimeksi otettiin Studio 302. Tapahtuman nimen kerrotaan olevan Seta-aktiivi Olli Stålströmin idea ja se viittaa silloin vielä voimassa ollesseen homoseksuaalisuuden sairausluokituksen koodiin F302. Luokitus poistettiin seuraavana kesänä, mikä oli tietenkin valtava syy juhliin Studiolla.
Studio 302 aloitti torstaina 10. huhtikuuta 1980. Preidenttinä oli Kekkonen, kuten oli ollut jo lähes neljännes vuosisadan, 24 vuotta. Suomen edustuskappaleeksi euroviisuihin oli valittu Vesa-Matti Loirin Huilumies ja viisujen ensimmäinen esikatselu lähtettiin televisiosta. Hesarin etusivulla mainostivat Ajatar Foorumissa ja ruokakaupat Kukkura, EKA ja E-Alennushallit ja Valintatalo. Appelsiinimehu maksoi 2,65 markkaa litra ja suklaakonvehdit 43 markkaa kilo. Teneriffalle pääsi viikoksi tonnilla. 26-tuumainen väritelevisio maksoi kolme tonnia, videonauhuri reilut viisi tonnia. Kallista, sillä keskimääräinen kuukausipalkka oli neljän tonnin kieppeillä alasta riippuen. Asuntolainan korko oli 10 prosenttia, laina-ajat lyhyet. Pääkirjoituksessa kirjoitettiin liian suolaisen ruuan terveysriskeistä ja uutisissa Yhdysvallat kaipasi tukea Irania vastaan. Elokuvateattereissa meni Täältä tullaan elämä, Star Trek Avaruusmatka, Lucky Luke sotapolulla, Spiderman ja Kramer vastaan Kramer sekä 1941 anteeksi, missä on Hollywood. Suomen sinkkulistan ykkösenä oli Abban Gimme! Gimme! Gimme! (A Man After Midnight). Muita listoilla korkealla olevia discohittejä olivat Liguid Goldin Dance Yourself Dizzy, Gibson Brothersien Cuba. Ja Blondien Call Me, new wawe ja futuristit olivat tulossa ja disco menossa, kuten silloin sanottiin, oikeammin disco musiikkigenrenä oli kehittymässä uudelleen. Donna Summer, discon suurin queen ja gayikoniksi valittu oli vain pari kuukautta aiemmin lokakuussa 1979 julkaissut discohittinsä On the Radio ja No More Tears (Enough Is Enough), mutta queen oli jo jättänyt discon, syksyllä 1980 ilmestyvä albumi The Wanderer oli jo uutta tyyliä. Uudelleen kehittyvä disco profiloituisi gayklubien musiikiksi, jonka vuoden päästä avattava Club Cabaret ottaisi kivijalakseen.
Studio 302 järjestettiin Lönnrotinkatu 29 kivilinnassa. Ensin torstaisin ja pian hurjan suosion vuoksi kahdesti viikossa, myös sunnuntaisin. Paikalla kerrotaan olleen useimmiten 300 asiakasta, joskus jopa tuplaten. Uutena seikkana, naisasiakkaiden määrä kasvoi ja oli kolmanneksen verran, joidenkin aikalaisten arvioiden mukaan jopa paljon enemmän. Polilla oli monenlaista studiota, 70-luvun lopulla valosuunnittelija Ekku Peltomäki, oli rakentanut sinne discon mielessään New Yorkin superklubi Studio54. Launtaisin Lönkalla järjestettiin Studio Poli, ”viikonlopun menomesta”, kuten sitä mainotettiin. Oli myös Studio 29. Lönnrotinkatu 29:n discohistoria alkoi jo 1970, kun siellä avattiin Monopoli. Se oli siis tunnettu bilepaikka, kun Seta siellä aloitti. Studio54 kaltainen superklubi tila ei kuitenkaan ollut, 54:ssa oli laskeutuvia valolaitteita ja siellä käytettiin teatterilavasteita luomaan elämyksiä. Lähempänä sitä oli toukokuussa 1980 avattu Pressa, uuden uutukaisen Hotelli Presidentin yökerho, jonka valo- ja äänitekniikan sanottiin maksaneen kaksi miljoonaa markkaa. Siellä toimi 90-luvulla gaysuosiotakin saanut Hype.
Studio 302 oli mullistava tapahtuma, koskaan aiemmin ei Suomessa ollut bilettänyt niin paljon hlbt-ihmisiä kerralla samassa tilassa. Ja nyt se oli mahdollista joka ikinen viikko.
Nyt seitsemänkymppinen Risto (nimi muutettu) kertoo, että Polilla riitti ilmaa, verrattuna Sirkan tansseihin, joissa hän myös kävi ja toimi avustajanakin. Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan jugenlinnan juhlasalissa katto oli korkealla.
Poiketen yökerhojen sen aikaisista hyvin tiukoista pukeutumiskäytännöistä Studio 302 ei vaatinut asiakkailtaan esimerkiksi pikkukenkiä, vaan sisään pääsi rennommissa vaatteissa, jopa farkuissa. Studio 302 oli myös avoinna kaikkien tulla, ei vain Setan jäsenien ja heidän vieraidensa, kuten Varso.
Kesäkuussa 1981 julkaistussa artikkelissa Helsingin Sanomien toimittaja kertoo tunnelmia Studiolta: ”Setan disko on pohjoismaiden suurin. Vilkkaana kevätiltana paikalla tungeksii lähes 400 ihmistä. Tunnelma on vapaa: monet heterotkin tulevat ystäviensä kanssa”.
Wilma Schlizewski kertoi Polin discomuistoistaan QX:lle.
– Se oli Suomen Studio54. Musiikki oli hyvää ja sinne mentiin myös näyttäytymään.
Wilma kertoo, että jos yhtenä iltana Jorma Uotinen onnistui yllättämään timanttikoristeisella päivänvarjollaan, se oli haaste, että itse oli ensi viikolla ylitettävä se. Sisään saattoi mennä vaikka missä kyborgisessa viritelmässä, jossa olisi ollut mahdotonta tanssia ja sitten lähteä pois kun oli tullut nähdyksi. Samansuuntaiset muistot ovat Tanssitaiteilija Tiina Lindforsilla, joka työskenteli myös Setan toimistolla.
Tässä kohden aikalaisten kertomukset eroavat useampien QX:lle Studiota muistelleiden todetessa, että ei se ollut mikään Helsingin kuumin disco, tosin gaydiscona se oli, kunnes Club Cabaret aloitti 1981, koska muuta ei ollut.
Studion musiikkilinja ei vaikuta olleen siinä määrin yksinomaisesti discoa, kuin täysiveriseltä klubilta edellytetään, vaan tanssilattiaa kestittiin kotimaisilla discokovereilla, jotka toki olivat isoja radiohittejä tuolloin sekä perinteisellä tanssimusiikilla, Letkis ja Tiputanssi kerrotaan muistoihin piirtyineinä.
– Meillähän oli hauskaa, mutta sekoitus vanhaa ja sen aikaista kotimaista ”jytää” ei oikein istunut disco-nimitykseen. Tosin oli siellä Donna Summeriakin ja Tiputanssia. Erilaista hauskaa, muistelee Erkki-Juhani, joka teki itsekin DJ-keikkaa ennen Club Cabaretin perustamista.
Risto muistelee kaiholla Studion DJ:tä nimeltä Mika.
– Hän osasi soittaa kaikinpuolin laatu musaa monipuolisesti, aina yleisön vauhtiinlähdön mukaan. Yhtäkkiä saattoi jossain sopivassa välissä tulla jokin ylläri, kuten Cancania tai vaikka letkistä. Ei suinkaan läheskään jokakerralla.
– Siellä DJ osasi kyllä silloin katsoa herkästi, mikä puras ja mikä ei. Sitä perus lista- diskohumppaahan soi muutenkin joka paikassa.
Koska Studio oli kaikille avoin, siellä kävi myös ahkera discoilija ja sittemmin disco-guru Jussi Kantonen, joka muistelee musiikin olleen heikkotasoista discolle. Mutta konsepti olikin ennen kaikkea yhteinen tila, joten ehkä disco-sanan väärinkäyttö voidaan antaa anteeksi.
Kalle-lehden raportti vuodelta 1980 kertoo, suuren bailaajia täynnä olevan Studion tekevän vaikutuksen jo ovella. ”Täällä todella tanssitaan! Vauhti saa ns. tavallisen helsinkiläisen diskon kalpenemaan. Musiikki on hyvää, jatkuvatempoista, mannermaista, ihmiset tanssivat tanssimisen ilosta.
Kalle raportoi paikalla olevien tyyliä ”farkut ja sporttarit” tuntuvat olevan rautaa”. Paikalla on miehiä ja naisia, myös nahkamiehiä näkyy.
”Voit olla hintti, hetero tai biseksuelli – samantekevää, yhdessäolo ja ihmisläheisyys ovat pääasia”, Kallen reportterit kirjoittavat.
Parin kerroksen korkuisessa tilassa oli myös parvi, jossa kerrotaan tapahtuneen tanssilattiaa intimiimpää lähentymistä, se kuului discoaikaan!
Studiolla nähtiin myös esiintyjiä. Risto muistelee ainakin Lea Lavenin esiintyneen siellä. Todistettevasti Thomas Ek esiintyi, ja Anki. Setan tulloisen puheenjohtajan Tarja Halosen kerrotaan pitäneen puheita kesken illan, mikä ei tanssinnälkäistä nuorta miellyttänyt,vaikka soikin tarpeellisen vessatauon.
Studio 302 jäi melko lyhytikäiseksi. Sen kohtaloksi tuli aids-hysteria.
Seta ja Psyke olivat molemmat jo aloittaneet aids-valistuksen.
– Studiollakin jaettiin monisteita viimesimmistä aids-tiedoista, suojautumisesta ja tarttumismahdollisuustavoista. Ehkä sekin oli meikäläisen pelastus siltä sairaudelta, toteaa Risto.
Homoruttojuttujen ilmestyessä 1982 lööppeihin yhteiskunnan ilmapiiri kääntyi jälleen enemmän homovihamieliseksi Suomessakin. Kun kohujulkkis – Suomen ensimmäinen julkihomo – Monsieur Mosse avautui Ilta-Sanomille 1983 Setan diskossa pyörivistä ”huorapojista”: Monet sellaisista eivät huolehti riittävän hyvin hygieeniastaan. Uskon, että puhtaudella on huomattava merkitys AIDS-taudin välttämisessä”. Muita juttuja seurasi , muiden muassa poikein naimamatkoilta Ruotsiin. Suomen luetuimmat lehdet mustamaalasivat homomiehiä kilpaa.
Vuokranantaja irtisanoikin Studion sopimuksen päättymään elokuussa 1983. Studion mainonta jatkui Hesarissa vielä koko elokuun. Syyskuussa paikalla pyöri toinsenlainen studio. Studio 29 Young, ”Ikäraja 15 v. Young and beautiful”, kertoi mainos Helsingin Sanomissa 18. syyskuuta 1983. Polin lauantai-iltojen Studio 29 sai nyt myös Setan illat.
Elokuvateattereissa olivat Flashdance, James Bond Octopussy ja Star Wars Jedin paluu. Suomen sinkkulistan ykkönen oli Toto Cutugnon L’Italiano. Brittilistan top viidessä olivat Whamin Club Tropicana ja Elton Johnin I’m Still Standing. George oli vielä visusti kaapissa. Presidentti oli vaihtunut Kekkosesta Koivistoon ja juppikausi ja city-kulttuuri alkamassa. Toimivaa, kuoleman estävää lääkitystä aidsia vastaan ei tulisi vielä 14 vuoteen.
Vaikka bileitä oli alettu järjestää jo samanaikaisesti myös Bottalla, Seta menetti Studio 302:n myötä merkittävän tulolähteen juuri kun aids-työ vaati resursseja. Apuna aids-työssä oli kuitenkin Psyke ry. Tulevana vuonna 1984 Seta aloittaisi toisena osakkaana kiinteässä homoravintolassa. Pärren Club Dianan ”värjäämä” Gambrini olisi kesän 1984 jälkeen Gay.
Nykyään Studio 302 rakennuksessa toimii hotelli Glo Art, juhlasali on entisöity, mutta klubikäytössä se ei enää ole ole vuosikymmenniin ollut.
Onko sinulla lisätietoja jutussa kerrotuista tapahtumista tai henkilöistä? Ota yhteyttä toimitukseen.
Päivitetty 2023-08-19
