Suomen ensimmäinen homoravintola Gay Gambrini avattiin heinäkuussa 1984. Tarkemmin keskiviikkona 4.7.1984 kello 19 osoitteessa Iso Roobertinkatu 3–5. Sisään mahtui enimmillään 250 juhlijaa.
Gambrini oli pikkuisen gay jo ennen kuin se sai uuden nimensä. Gambrini oli myös yksi Helsingin vanhimmista ravintoloista, tosin se sijaitsi alunperin toisessa sijainnissa.
Alkuperäinen Gambrini sijaitsi 1887 Pörssitalon paikalla sijainneessa puutalossa. Ravintolan nimen kerrotaan olevan peräisin taruperäiseltä flaamien kuninkaalta Gabrinukselta, jota pidetään oluen keksijänä. Olut olikin tämän alkuperäisen Gambrinin keskeisiä juomia. 1895 Gambrini muutti toiselle puolelle Fabianinkatua, ensin puutaloon ja sittemmin kivitaloon, joka sittemmin purettiin 1962. Uudet tilat Gambrini löysi pasaasilta Iso Robertinkadun ja Uudenmaankadun välistä. Sinne vähemmistökansa löysi tiensä jo 70-luvulla, kun lopulla Pärre eli Per Lundin, järjesti siellä Club Diana -nimistä tapahtumaa, josta QX kirjoitti tässä Helsingin Baarihistoria -sarjassa aiemmin.
Ennen kuin Dianan koskettamasta Gambrinista tuli Afroditen myötä täysin gay, 10 vuotta aiemmin 1974 perustettu Seta oli järjestänyt bileitään eri puolilla kaupunkia Vanhan Polin suuri Studio 302 -ilta oli jouduttu yllättäen lopettamaan edeltävänä kesänä 1983, kun vuokranantaja säikähti aids-hysteriasta, samassa tilassa toimi muitakin muiden toimijoiden bileiltoja muina viikonpäivinä. Setalle oli jäänyt vielä suosittu Bottan Triangel -ilta, joka tanssitti maanantaisin. Bileet olivat hyvä rahanlähde, mikä motivoi etsimään pysyvämpää ratkaisua.
Yhdessä jo pidempään ravintoloita pyörittäneen Tuomo Isotalon (k. 2022) kanssa Seta perusti Afrodite nimisen osakeyhtiön, joka alkaisi pyörittää ravintolatoimintaa Gay Gambrini nimellä.
– Setalla ei ollut rahaa. Se rahoitti oman osuutensa siten, että yksityishenkilöt, yleisesti Setan jäseniä, ostivat osakkeita yhden tai muutaman kukin, Tuomo kertoi QX:lle 2018 haastattelun yhteydessä.
– Setan puolelta osakkaita oli useita kymmeniä ja he lupautuivat myöhemmin myymään osuutensa Setalle. Tapasin osan heistä yhtiökokouksessa. Käsittääkseni kyseessä oli vanhempia henkilöitä, jotka halusivat tukea Setaa. Minä maksoin oman puolikkaani pankkilainalla. Kokonaissumma liiketoiminnasta irtaimistoineen oli noin 900.000 markkaa, tila oli vuokrattu.
– Ravintolan nimen eteen lisättiin vain Gay. Ravintolatoimintaa pyörittävän yrityksen nimeksi tuli monen mutkan jälkeen kiireessä keksitty hieman naisellinen Afrodite Oy. Itse olisin toivonut hieman miehisempää nimeä.
Suurta remonttia ei ravintolaan tehty. Muutokset tehtiin talkootyönä. Ravintolainvestointi oli itsessään ollut niin suuri, että remontti piti saada halvalla.
Setassa oli vielä 1984 sisäistä kärhämää, joka päätyi myös Helsingin Sanomien sivuille. Aktivistikonkari Veli-Pekka Hämäläinen syytti lokakuussa 1984 julkaistussa jutussa rahojen tuhlaamisesta ja piti Gay Gambrinin perustamista ”kaupallisen ghettokulttuurin luomisena”: Ei tulisi luoda homoille omia paikkoja, vaan Setan tulisi edistää vähemmistön sulautumista muuhun yhteiskuntaan. Samassa jutussa kommentoi Afrodite Oy:n puheenjohtaja Ulf Månsson. Hän kiisti väitteet Setan tuhlailusta ja kertoi Gay Gambrinin ensimmäisten kolmen kuukauden olleen ”suunnilleen odotusten mukaista”, vaikka kaikki tuotot menevätkin velkojen maksuun. Sisäänpääsymaksu ”homo- ja hinttivero” oli jo poistettu arki-illoilta. Jutussa todetaan, että Gay Gambrinista haluttiin tehdä turvallinen vaihtoehto, jossa ”homot, transvestiitit ja heterotkin” voivat tavata toisiaan. Neljä vuosikymmentä sitten termistökin oli erilaista, tänä päivänä Setan kaltainen järjestö ei voisi olla mukana liiketoiminnassa, jossa on etuliitteenä ”vain” gay.
Hesarin jutussa tulee esiin Gay Gambrinin järjestöllinen ulottuvuus. Kerrotaan, että ravintolan toimintaa on tarkoitus laajentaa, paikalla on ollut Setan päivystäjä ”lappu rinnassaan”, jonka puoleen on voinut kääntyä ongelmatapauksissa. Tiloihin oli myös luvassa lukunurkkaus ja ilmoitustaulu ja päiväaikoihin oli suunnitteilla enemmän seminaareja ja kokouksia. Tämä jakoi mielipiteitä. Jutussa todetaan Setan sisäinen jakaantuminen ”puhdasoppisiin ja revisionisteihin”. Jälkimmäiset eivät niin välittäisi tiedostaa, vaan haluaisivat ihailla tanssijoita.
Gay Gambrinin 1-vuotispäivän aikaan kesällä 1985 kerrottiin Helsingin Sanomissa ravintolassa käyttöönotetusta uudesta kontaktilajista. Gambrini Special -drinkkilistalla on viisi cocktailia, joilla voisi kiinostuksensa toiselle asiakkaalle kertoa. Alkoholimainontakiellon vuoksi HS ei kuitenkaan kerro drinkkien nimiä.
Gay Gambrinin asiakas, ”täydellinen maailmanmies” kuvaili kolme kuukautta auki olleen Gay Gambrinin asiakaskuntaa muista suomalaisista ravintoloista poikkeavaksi, toisin kuin muissa yhtä ahtaissa ja yhtä kosteissa ravintoloissa Gay Gambrinissa ei synny tappeluita. ”Vain lesbot joskus tappelevat. Me nimitämme heitä rekkakuskeiksi, kun he eivät lainkaan kaunista itseään”, kertoi ”täydellinen ihminen” hurmaavasti hymyillen. Lieneekö tämä kosmopoliitti ollut Jorma Uotinen jää arkistojen ja asianosaisten salaisuudeksi.
Ensimmäisiltä syntymäpäiviltä HS:n toimittaja, Kadunmies, raportoi Gay Gambrinin asiakaskunnan pukeutumisen olleen keskimääräistä parempaa. Seikka, joka on tyypillisesti toistunut gaypaikoista puhuttaessa.
Ravintolatilaan noustiin toiseen kerrokseen kapeaa käytävää pitkin. Baaritiski sijaitsi ravintolasalin keskellä ja seinustoilla oli pöytiä ikkunoiden vieressä. Tanssilattia vaihtoi paikkaa meluongelmien vuoksi muutaman kerran, mutta oli kooltaan intiimin pieni. Sisustus oli punaista bordellityyliä edellisen paikan peruina. Myöhemmin tiloihin muokattiin Company Bar, oma tila nahkamiehille, johon pääsi suoraan eteisestä, siinä oli saluunanovet.
Sisäpihan sijainnille annettiin arvoa, kun Tuomo ja Seta etsivät tulevalle ravintolalle tiloja. Oikeammin sijainti oli pasaasilla, kauppakujalla sillä se oli kulkuväylä Iso Roobertinkadun ja Uudenmaankadun välillä korttelin läpi, kauppatoiminta vain oli vuosikymmenten kuluessa vaiennut ja samalla läpikulku.
Menisi vielä vuosikymmen ennen kuin gaybaarien ikkunat aukenisivat kadulle kuten minkä tahansa baarin. Club Cabaret noudatti sekin varovaisuutta ja ilmoitti markkinoinnissaan sijannin vain palvelunumeron takaa, missä pyöri puhelinvastaajan viesti. Ravintola Kaisaniemen suurissa ikkunoissa pidettiin verhot alhaalla.
Sijainti korttelin keskellä ei täydellisesti suojannut ja Gay Gambrinin edustalla oli joitakin kertoja väkivaltatilanteita, kun homofobit tulivat jahtaamaan homoja.
Mutta sisäpihalla tapahtui myös kivoja asioita. Aikalaiset kertoivat QX:lle, että pasaasilla myös harrastettiin seksiä sen suojaisissa sopukoissa. Ennakkoluulot vähemmistöämme kohtaan olivat kovempia kuin tänä päivänä, mutta elämät haluttiin elää.
Toisin kuin Erkki-Juhanin Club Cabaretissa, missä musiikklinja oli tarkkaan harkittu ja koko illan kivijalka, Gay Gambrinissa musiikki oli vain yksi osa kattausta.
– Siihen aikaan homokuppilassa musiikki oli sivuseikka. Meilläkin tanssilattia oli salin nurkassa ja pieni, vain 6×6 metriä. Kokeilimme myös jotain drag-juttuja ja miesstripparia. Asiakkaat tulivat etupäässä nauttimaan alkoholia, tapaamaan tuttuja ja etsimään juttuseuraa – tai ronskimmin sanottuna hakemaan panoseuraa. Turha sitä luonnollista asiaa on kaunistella, Tuomo kertoi haastattelussa.
”Tunnelma on kotoisen klubimainen”, kirjoitti Helsingin Sanomien toimittaja joulukuussa 1984, Gay Gambrinin ensimmäisen vuoden aikana. ”Ujon teekkarin näköistä poikaa haetaan ahkerasti tanssimaan”. ”Illan edetessä tunnelma lämpenee ja savu sakenee. Pojat istuvat sylikkäin, tyttö kohottatuu tuoliltaan suutelemaan vastapäätä istuvaa”.
Joissain meidän aikanamme julkaistuissa teksteissä Gay Gambrinista on kerrottu klubina tai discona, yökerhona, mitä se ei ollut. Gay Gambrini oli samantapainen kuin suositut lähiöiden ”diskot” Toppari, Ida tai Pingiviini, mutta näitä vähemmän disco. Ero Helsingin todellisiin discoihin, klubeihin tai yökerhoihin, kuten KY-Exit, Hesari Klubi, Kaivohuone, Kaisaniemi tai jopa Old Bakers, Arkadia, oli valovuosia. Tämä ei kuitenkaan mitenkään vähennä Gay Gambrinin merkiytystä, joka oli ensisijaisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen iki oma tila olla.
Gay Gambrini ei voinut olla disco tai klubi termin tiukemmassa merkityksessä siksikään, että se sijaitsi asuinrakennuksessa ja melurajoitukset estivät musiikin soittamisen klubivolyymeilla.
– Naapurit valittivat koko ajan, ja siksi sinne asennettiin lopulta stopperi. Kun meni tietyn desibelin yli, se tiputti volyymit kertaheitolla alas. Me tosin revittiin se välillä irti! Jengi sanoi, että kaupungin ainut baari, jossa taustamusiikille tarvittiin DJ, muisteli 2018 QX:lle Gambrinin ja sittemin Don’t Tell Maman pitkäaikainen DJ Vesa Salonsaari eli DJ Vesku.
Gay Gambrinissa soi myös vanhempi tanssimusiikki, humppa ja esimerkiksi kesällä 1988 alkoivat vanhan tanssimusiikin maanantait. Bottalla oli listahitti-ilta. Vesku ei kuitenkaan itse harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta soittanut humppia.
Gay Gambrini ei ollut yökerho siinäkään mielessä, että sillä ei ollut täysiä anniskeluoikeuksia, alkoholia oli täysi valikoima, mutta aukioloaika oli rajattu, valomerkki tuli jo klo 00.30. Apu oli kuitenkin lähellä ja eri tavalla janoisten jalat veivät nopeasti Iso Roobertinkadun toiselle puolelle Ravintola Bugattiin jatkamaan iltaa. Siitä kerromme ensi kerralla.
Gay Gambrinin tila ja konsepti alkoivat 90-luvun tullen vaatia uudistamista. Tuomo kaipisi jo uutta hänkin ja myös osuutensa Setalle viiden vuoden jälkeen. 1992 nyt Setan säätiön hallitsema Ravintola Afrodite Oy perusti Annankadulle uuden yökerhon,todellisen klubin. Entisen tarjoustorin tiloihin rakennettiin yksinkertainen melko karuksi jäänyt tila, jota tuunattiin isosti tulevina vuosina. Gay Gambrinin anniskeluvat siirrettiin lokakuussa 1992 avattuun Don’t Tell Mamaan. Gambrini jatkoi vielä B-oikeuksilla muutaman kuukauden, kunnes se lopulta suljettiin 23. maaliskuuta 1993. Gay Gambrinin jälkikasvua oli myös Eerikinkadulla Pub Anna ja Eerikin alapuolella sijainnut kellariklubi Stonewall, joka jäi lyhytikäiseksi.
Myös Tuomo avasi 1992 uuden ravintolan, baari H2O:n vuonna 1992 osoitteeseen Eerikinkatu 14, vain parin minuutin kävelymatkan päähän Don’t Tell Mamasta, jonka ympärille olisi lähivuosina useampikin gaybaari. Vielä 1992 jutussaan Iso Robertinkadun kävelykatuprojektista Helsingin Sanomat puhuu Gay Gambrinista termillä vähemmistöbaari.
Oheiselle soittolistalle on valittu kappaleet sen mukaan, että ne olisivat voineet soida Gay Gambrinissa heinäkuussa 1988- ei kuitenkaan maanantain humppailloissa.
Päivitetty 2023-08-19
