Homofobia lienee useimmeille jo varsin tuttu termi. Sillä kuvataan kielteisiä asenteita, ennakkoluuloja ja syrjintää homoja ja homoseksuaalisuutta, homoseksuaalisuuden toteuttamista kohtaan. Se koskettaa homomiehiä ja -naisia, sekä myös biseksuaaleja.
Sisäistetty homofobia sen sijaan on vieraampi käsite, josta on myös vaikeampi saada otetta. Voidaan väittää, että jokainen homo ja bi kärsii sisäistetystä homofobiasta. Ilmiötä kutsutaan myös sisäistetyksi heteroseksismiksi, mistä siitäkin on vaikea mieltää, mistä tarkkaan ottaen on kyse. Kyse ei ole tosiasiallisesta pelosta, mihin fobia viittaa, vaan syrjinnästä. Parempi olisikin puhua sisäistetystä itsesyrjinnästä. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa homo- tai bi- henkilö on omaksunut ja sisäistänyt homoja ja homoseksuaalisuutta, homoseksuaalisuuden toteuttamista kohtaan osoitettuja ennakkoluuloja. Tämä voi tapahtua tiedostamatta, mutta vaikutukset homo- ja bi -ihmisten elämään ja hyvinvointiin ovat merkittävät. He voivat alkaa tuntea itsensä arvottomiksi ja uskoa, että heidän seksuaalinen suuntautumisensa on poikkeuksellista ja jotenkin väärin ja että he ovat jollain tavalla virheellisiä.
Sisäistetty itsesyrjintä on yksi osa-alue vähemmistöstressistä. Vähemmistöstressiteorian kehittänyt Ilan H. Meyer jakaa stressitekijät kolmeen pääkategoriaan: Objektiivisesti stressiä aiheuttavat tilanteet tai asenteet (Distaaliset stressitekijät) sekä edellisten vaikutuksesta riippuvat ja lisäksi syrjityn omasta kokemuksesta syntyvät (Proksimaaliset) stressitekijät. Kolmas pääkategoria on tässä käsiteltävä yksilön itseensä kohdistama syrjintä.
Tässä tekstissä keskitytään selkeyden vuoksi homomiesten kokemaan sisäistettyyn homofobiaan eli sisäistettyyn itsesyrjintään. Vaikka pääpiirteiltään samanlaisia, lesbojen ja biseksuaalien kokemusten kohdalla on eroja.
Homomies sisäistää vallitsevat kielteiset asenteet ja toteuttaa niitä
Sisäistetty itsesyrjintä syntyy usein yhteiskunnassa vallitsevista stereotypioista, negatiivisista mielikuvista ja homoseksuaalisuuteen, etenkin sen toteuttamiseen, liittyvistä ennakkoluuloista. Homomiehet sisäistävät näitä kielteisiä asenteita ja soveltavat niitä itseensä. Tämä aiheuttaa oman itsen torjumista ja häpeää omasta seksuaalisesta identiteetistä. Voi olla, että ”ei haluta” elää täysin homoseksuaalista elämää, vaan jotain suljetaan pois. Voidaan kokonaan kieltäytyä elämästä homona ja valita selibaatti ja esimerkiksi työ pappina, saarnamassa homoutta vastaan. Voidaan myös käyttäytyä päinvastoin, kloonaten, ottamalla negatiiviset stereotypiat käyttäytymismalliksi.
Homofobisia asenteita sisäistäneet homomiehet, saattavat kokea heikentynyttä itsetuntoa ja epävarmuutta. Häpeää. He saattavat tuntea, että he eivät ole riittävän hyviä tai arvokkaita juuri sellaisina kuin ovat, mikä voi haitata sosiaalisia suhteita ja elämänlaatua.
Sisäistetty itsesyrjintä voi vaikuttaa myös homomiesten parisuhteisiin tai siihen että parisuhdetta ei koskaan ehdi muodostua tai ne jäävät lyhytaikaisiksi. Kamppailu avoimuudesta ja intiimiydest suhteessa ja hylkäämisen pelko voivat johtaa kommunikaatio-ongelmiin ja etääntymiseen kumppanista.
Häpeä jo itsessään ajaa osaa homomiehistä seksihurjasteluun. Syvään juurtunut häpeä omasta seksuaalisesta suuntautumisesta ajaa etsimään arvostusta ja hyväksyntää muilta. Epäterveenä, lapsenomaisena reaktiona haemme arvostusta ja pyrimme kätkeämään sisällä jyytävän- kätketyn – häpeän suurella määrällä satunnaisia seksikumppaneita, kirjoittaa Alan Downs uraauurtavassa teoksessaan The Velvet Rage. Kun ihmissuhteet toisiin homoihin pitää pinnallisina ja lyhytaikaisina, välttyy kohtaamasta omia virheitään, omaa häpeäänsä. Pieninkin vihje sitoutumisen suuntaan ja ovi käy ja sulkeutuu iäksi. Etsitään seuraava mies, joka yleensä löytyykin helposti. Häpeä on homomiesten pandemia.
Homomiehen elämänlaatu ja terveys heikentyvät
Sisäistetty itsesyrjintä voi saada homomiehen salailemaan seksuaalista suuntautumistaan lähipiiriltään tai työpaikallaan, koska hän pelkää negatiivisia reaktioita ja hylkäämistä. Oman identiteetin salaaminen voi aiheuttaa jatkuvaa stressiä ja ahdistusta.
Kaapista tuleminen ja oman identiteetin paljastaminen ovat merkittävässä roolissa homomiesten elämässä. Joka tilanteessa siitä ei kukaan jaksa kertoa, eikä se aina ole viisastakaan, tällaiset tilanteet eivät ole varsinaisesti ongelmallista sisäistettyä itsesyrjintää, niitä voisi kuvailla sosiaalisten tilanteiden hallinnaksi. Sisäistettyä häpeää ja ahdistusta ne voivat silti ruokkia ja siten vaikuttaa sisäistetyn itsesyrjinnän kokonaismäärään.
Syrjintä vaikeuttaa positiivista minäkuvan muodostumista. Homolapset ja -nuoret ovat kiusaamisen, väkivallan ja seksuaalisen häirinnän uhreja muita useammin. Se haittaa lapsen ja nuoren elämää paitsi toteutuessaan, myös vaikuttaa tutkimusten mukaan terveysongelmien esiintyvyyteen myöhemmin elämässä. On masennus- ja ahdistusoireilua, itsetuhoisuutta. On ongelmia koulunkäynnissä ja sosiaalisissa suhteissa. On huoli omasta mielialasta ja oma terveydentila koetaan muita yleisimmin huonommaksi.
Yhä useampi homomies on kuitenkin voinut paremmin hlbt-oikeuksien kehittyessä ja yhteiskunnan ilmapiirin vapautuessa. Paitsi, että viime vuosina ikiaikaiset homofobiset, syrjivät, puheet ovat jälleen saaneet sijaa politiikassakin.
Erityisen vaikea tilanne voi olla uskonnollisissa yhteisöissä kasvaneille.
Miten sisäistetty itsesyrjintä ilmenee
Sisäistetty itsesyrjintä voi olla haitaksi myös muille. Viharikosten taustalla voi olla oman seksuaali-identiteetin kieltäminen, joka ilmenee väkivaltavana niitä kohtaan, jotka uskaltavat elää avoimemmin ja toteuttaa identiteettiään.
Homomies voi käyttää itsestään vähätteleviä termejä tai haukkumasanoja liittyen omaan seksuaaliseen suuntautumiseensa. Se kumpuaa sisäistetystä itsesyrjinnästä, homomies näkee itsensä ja homoseksuaalisen käyttäytymisensä kielteisesti.
Homomies voi pyrkiä välttämään tilanteita, joissa hän voisi kohdata homofobisia reaktioita tai tulla paljastaneeksi seksuaalisen suuntautumisensa. Tämä voi ilmetä sosiaalisen elämän rajoittumisena tai eristäytymisenä. Homomies voi esimerkiksi rajoittaa baarikäyntinsä vain homobaareihin, koska kokee että ei muualla voi olla oma itsensä. Toisaalta homobaarien välttäminen, siksi että kokee ne ”väärinä” kertoo sekin sisäistetystä itsesyrjinnästä. Tietenkin voi olla muita syitä sille, että ei viihdy kotikaupungin homobaareissa, kuten musiikki tai muu ylöspano. Jos ei uskalla huomioida kumppaniaan julkisilla paikoilla, kertoo sekin sisäistetystä itesyrjinnästä.
Homomies voi tahattomasti vahvistaa homoseksuaalisuuteen liittyviä stereotypioita, esimerkiksi käyttäytymällä tai pukeutumalla tietyllä tavalla, jotta muut ”tunnistaisivat” hänet homoseksuaaliksi. Tämä juontuu tarpeesta julistaa omaa seksuaali-identiteettiä tai sen hyväksymistä muille.
Sekin on sisäistetyn itsesyrjinnän merkki, että alkaa julistaa muille, millainen on ”oikea” homo. Samoin siitä kertoo heterosuhteen mies-nais -asetelman ja siihen liittyvien standardien kopioiminen miesten väliseen suhteeseen.
Sisäistetystä itsesyrjinnästä kertoo myös tarve korostaa itseä, esimerkiksi julistamalla homomiesten heteromiehiä paremmasta tyylitajusta tai vastaavasta. Olet varmaan kuullut sellaista useammankin kerran.
”En minä häpeä homouttani yhtään”
”Jos olisi hetero, asiat olisivat paremmin”
”En pidä siitä, kun homot näyttävät rakkautensa avoimesti”
”Pitääkö sitä homoutta nyt kaikille kuuluttaa”
”Homosuhteet eivät ole samalla tapaa kiinteitä kuin heterosuhteet”
”Miesten kesken ei tarvitse olla uskollinen”
”Jos on paljon seksikumppaneita, on huono”
”Yritäpä siinä sitten olla miehekäs toisen pallit suussa”
”Mun perä ei ole panemista varten”
”Ei miehet ole niin tarkkoja fyysisistä rajoista”
Yrität kieltää kiinnostuvasi samasta sukupuolesta ja yrität muuttaa itseäsi.
Harrastat miesten kanssa vain nopeaa ja usein anonyymiä seksiä.
Erotat seksin ja rakkauden toisistaan, koska pelkäät läheisyyttä liikaa. Saatat kokea haluttomuutta tai olla selibaatissa.
Harrastat riskiseksiä ja vaarannat oman ja muiden terveyden, sukupuolitautiriski ei merkitse sinulle mitään.
Halveksit avoimesti homoseksuaaleja miehiä: vain lutkat esittelevät itseään tai eivät peitele kiinnostustaan seksiin.
Halveksit heitä, jotka eivät ole vielä uskaltaneet tulla kaapista.
Teet pilkkaa muista homoista heidän olemuksensa takia, koska se on erilainen kuin sinun.
Hakeudut epätasapainoisiin suhteisiin, missä sinua käytetään hyväksi tai itse alistat toista.
Ihastut tai rakastut toistuvasti heteroihin tai muuten saavuttamattomiin miehiin.
Pyrit kaikin voimin esittämään menestynyttä ja satsaat statussymboleihin.
Täytät elämäsi työllä, harrastuksilla ja muulla, mikä tuhoaa ihmissuhteesi.
Tarkkailet jatkuvasti omaa toimintaasi ja tapojasi ja uskomuksiasi.
Et luota ja arvostelet tuhoisalla tavalla homoyhteisön keulakuvia.
Sinulla on päihdeongelma.
Et viihdy gayskenessä, koska pelkäät leimautumista.
Mielestäsi homomiehillä on parempi maku tai tyylitaju kuin heteromiehillä.
Voiko sisäistetystä itsesyrjinnästä päästä eroon?
Kaikkiin homomiehiin sisäistetty itsesyrjintä ei vaikuta samalla tavalla, on eroa siinä, miten herkästi ympäristön vihamieliset asenteet sisäistyvät. Yksilöillä on erilaisia mahdollisuuksia kehittää psyykkistä joustavuuttaan. mikä vähentää haitallisia vaikutuksia. Läheisten ihmisten suhtautumisella on suuri merkitys, jos se on hyvää ja rakentaavaa, se voi tarjota panssarin laajemmin yhteiskunnassa vallitsevia asenteita kohtaan.
Kaikki homomiehet eivät siis kärsi sisäistetystä itsesyrjinnästä yhtä lailla, saattaapa joku olla siitä täysin vapaakin. Mutta, jos yhtään ajattelematta olet sitä mieltä, että sisäistetty itsesyrjintä ei sinua koske, se todennäköisesti koskee, et vain ole valmis myöntämään asiaa, sen tutkiskelukin saattaa olla epämukavaa.
Ensimmäinen askel sisäistetyn homofobian tunnistamisessa onkin itsetutkiskelu. Pyrkimys tunnistaa omat negatiiviset ajatukset ja asenteet, joita sinulla voi olla homoja kohtaan. Tälle ajatukselle kannattaa varata aikaa, sillä tuntemukset ovat usein syvälle juurtuneita ja niiden tiedostaminen voi olla haastavaa. Itseään ei pidä myöskään syyllistää haitallisten ajatusmallien löytyessä.
Avoin keskustelu auttaa tässäkin. On hyvä puhua avoimesti ja rehellisesti turvalliseksi koettujen ystävien tai tarvittaessa ammattilaisten kanssa omista tuntemuksistaan ja kokemuksistaan.
Tieto ei myöskään pahaa tee. Tiedon lisääminen homoseksuaalisuudesta ja siihen liittyvistä seikoista voi auttaa homomiestäkin eroon ennakkoluuloista ja stereotypioista. Tunnistat ehkä siten paremmin ja voit kyseenalaistaa sisäistettyjä homofobisia ajatusmallejasi, mistä ne ovat peräisin ja miksi ne ovat vahvistuneet mielessäsi. Ehkä huomaat, että haitalliset ajatusmallit ovat vaikuttaneet elämääsi tavalla, jota et olisi halunnut.
Voit kysyä itseltäsi esimerkiksi seuraavia kysymyksiä. Nolostutko koskaan siitä, keneen ihastut? Miten suhtaudut muihin homoihin? Ja riippuuko se siitä, miten avoimia he ovat?
Heteroseksismiä on yhteiskunnassamme kaikkialla, sitä ei voi paeta. Itseään voi vahvistaa sitä vastaan. Suuri merkitys on roolimalleilla ja representaatiolla eli näkyvyydellä. Millaisia homomiehiä mediassa ja elokuvissa ja televisiossa näkyy, näkyykö homomiehiä paikallisen hlbt-järjestön viestinnässä. Jos ei näe samaistumiskohteita ympärillään, kehittyy tunne näkymättömyydestä, että sinua ei ole olemassa, että sinulla ei ole väliä, että sinussa on jotain vikaa.
Päivitetty 2023-07-26
