Kaverini yllätti pari viikkoa sitten kertomalla hankkineensa tukan. Kyseessä on somessakin, tai ehkä juuri lähinnä siellä, markkinoitu luonnollista hiuksista pälvikaljusta kärsiville miehille tehty peruukki, siis tupee.
Viisikymppiset ja vanhemmat saattavat muistaa tupeen sketisarjoista, joissa se lehahti omaan elämäänsä mitä kiusallisimmissa tilanteissa paljastaen miehen kauhean häpeän, paljaan päälaen.
Oma ensireaktioni oli, että miksi ihmeessä. Eikä vähiten siksi, että omalta päälaeltani ovat hiukset myös lähes tyystin kaikonneet jo kauan ennen 30-vuoden ikää. Ei se helppo paikka ollut, kyllä sitä on pilkattu. En kuitenkaan koskaan alkanut varsinaisesti peitellä kaljuani pitämällä esimerkiksi lippistä sisätiloissa. Pitkään aikaan en ole juurikaan suonut asialle ajatustakaan. En juurikaan. Eihän se koskaan unohdu, mieluummin olisin tuuheatukkainen, en sitä kiellä. Olen kuitenkin kohtaloni hyväksynyt, enkä ole säästänyt hiuskirurgiaan. Enkä harkinnut tupeeta. Siksi kaverin veto yllätti.
Odotan lisätietoja ympäristön suhtautumisesta, se on mielenkiintoista. Vasta muutama päivä sitten lanseerattu uusi tukka on herättänyt kiusallistakin mielenkiintoa. Mutta myös miellyttävää huomiota.
Ensimmäiset kuvat uudella tukalla olivat häkellyttäviä, kaverini näytti aivan eri mieheltä. Hiukset rajaavat kasvot, ei sitä voi kieltää.
Itse olen tarvinnut silmälaseja teini-iästä asti. Mieluumin sitä olisi ilman niitä, ei pelkästään esteettisistä syistä. Piilolinssit ovat ratkaisu vain joillekin, minulle ne eivät enää sovi. Toista kymmentä vuotta sitten olin menossa silmäleikkaukseen, mutta lääkäri puhui minut siitä ympäri: minun miinuksillani se olisi ikänäön tullen enempi haitallinen. Lääkärillä oli myös vastaansanomaton kommentti: Sinun tilanteessasi en ottaisi leikkausta. Jatkoin elämääni rillipäänä. Kun klubbailuvuosia muistelee, eipä siellä silmälaseja juurikaan näkynyt.
Ulkonäön vaikutusta ei voi kiistää, se vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin, etenkin niiden määrään. Sitä kautta sen merkitys itsetunnolle on suuri.
Ihannemiehellä on tuuhea tukka ja solakka, lihaksikas vartalo. Ihmisten parissa ja sosiaalisessa mediassa etenkin ihaillaan tiettyyn malliin sopivaa miestä. Malli ei koske vain kehoa, vaan myös sitä, miten mies saa olla. Miten miehen tulee olla.
Miestutkija kirjotti, että puhe ahtaasta miehen mallista on peräti toksista, se on este rakentavalle keskustelulle. Tutkijaprofessori kysyy, että kuka on se, joka mieheltä tiettyä käyttäytymistä ja olemista odottaa. Vasta tällöin päästään ongelmien juurisyihin, esiin tulevat erot miesten välillä, erot alakulttuureissa.
Kysyn, kuka voi määritellä miehen mallin? Vastaan, että sen voimme määritellä vain me miehet itse.
Onko miehellä erityistehtävä? Onko se stereotyyppinen siittäjä- elättäjä-soturi, joka ideaali kai yhä jyllää testosteronin seassa heteromiehissä? Ja onko homomiehille jäänyt stereotypiapelissä käteen vain siittäjä-kortti? Lisäksi naisilta lainattu herkkyys? Homosuhteisiin on sotkettu identiteettipolitiikka, kuten kaikkeen näinä päivinä ja miesten välisen suhteen tulisi olla jotain muuta kuin heteronormatiivista. Joidenkin mielestä se tarkoittaa avointa suhdetta. Toisten mielestä anaaliseksikin merkitsee heterosuhteen jäljittelyä, sen mies-nainen/top-bottom -asetelman toistamista, jota siten arvotetaan vääräksi.
Piiloon jäävät yksilöiden syyt käyttäytyä niin kuin käyttäytyvät. Hankkiiko mies tupeen siksi, että kokee kaljuna olevansa vähemmän mies? Pumppaako mies salilla lihasta ollakseen enemmän mies? Antautuuko gay anaaliseksiin siksi, että olisi suhteen ”nainen”?
Vai onko taustalla kuitenkin tiedostettua toimintaa ja valintoja?
Tupee voi olla muita varten siinä missä kiva uusi paita, huomion ja uusien sosiaalisten kontaktien mahdoolistamista. Kuntoilemealla voi pitää yllä teveyttään ja saada lisää hyviä elinvuosia. Anaaliseksistä voi myös nauttia.
Aina katsoessani itsenäisyyspäivän vastaanottoa presidentinlinnassa kärsin, kuka määrää miehet samaan vaateparteen ja miksi siitä ei jo voida päästä kunnolla irti? Muutama yksittäinen kapinallinen ei kesää tee.
Miehenä olemiselle on vähemmän monimuotoisuutta kuin naisena, mutta meidän on itse astuttava ulos ahtaasta mallista.
Mitä sinä odotat mieheltä?
