Setan säätiön yrityksen kautta pääosin omistama Don’t Tell Mama avattiin 1992, yli kolmekymmentä vuotta sitten. Karuhko hallimainen tila oli auki viikon jokaisena päivänä. Niin jatkui suosion levitessä ja maineen kasvaessa ja nimen lyhentyessä kolmeen kirjaimeen ja vielä yökerhon sittemin muuttaessa Annankadulta Iso Roobertinkadulle 2002. Niin oli vielä Mannerheimintielläkin, vaikka omistaja oli ravintolayhtiön konkurssin jälkeen vaihtunut. Aluksi. Sitten aukiolot supistuivat.
Viimeksi DTM on ollut avoinna kolme ja puoli vuotta sitten. Ensin tuli pandemia ja yökerhot määrättiin suljettaviksi. Sitten DTM:ssä päätettiin, että naapurikiinteistöön tulleen hotellin kärsimän meluhaitan vuoksi on parempi etsiä uudet tilat. Koronarajoitusten hellittäessä DTM ei enää auennut.
Yli kolme vuotta on DTM:n ravintolapäällikkö Tomi Häkkinen vakuutellut, että pian on uutta kerrottavaa ja että takaisin tullaan.
DTM ilmestyi kertaluontoisina iltoina, pääasiassa trendikkään Ääniwalli-klubin tiloissa merkittävinä juhlapäivinä, kuten Pridejen aikaan.
Tammikuussa 2023 DTM:stä kerrottiin uusien tilojen löytyneen. Yhä legendaarista nimeä kantavan klubin neljäs ylöspano tulisi Teurastamolle, Kalasataman ja Vallillan kupeessa olevalle entiselle teollisuusalueelle.
– Meille tullaan bileiden ainutlaatuisen ilmapiirin vuoksi huipentamaan ilta. Uskon, että ihmiset ovat valmiita matkustamaan sen perässä, Häkkinen sanoi toukokuussa Avecmedialle. Hän on toiminut DTM:n ravintolapäällikkönä kuusi vuotta. Viimeisten vuosien aikana Manskun DTM:ssä ei nähty erityisemmin sykähdyttävää ohjelmaa. Aikaisempina vuosina prideviikko oli täyteen ladattu ohjelmaa, niin ei ole ollut enää pitkään aikaan. Ohjelma maksaa, hyvä ohjelma maksaa vielä enemmän. Miksi laittaa rahaa ohjelmaan, kun pelkkä brändi takaa prideviikolla pitkän jonon oven taakse? Silti on aiheellista kysyä, näinkö todella palvellaan sitä yhteisöä, jolle DTM vakuuttaa olevansa olemassa.
Näistä poikkeus on 2016, jolloin DTM teki suuren panostuksen, kun Helsinki Priden kanssa samanaikaisesti vietettiin kansainvälistä Eurogames-tapahtumaa. DTM tuotti yhteistapahtumalle isot bileet Kaapelitehtaalla. Tapahtuma jäi reilusti kävijätavoitteesta ja toi suuret tappiot. Tuolloin tosin oudosti myös vakituiset tilat Mannerheimintiellä pidettiin samanaikaisesti auki, mikä sekin saattoi verottaa pääbileiden kävijöitä.
Mediassa olleiden tietojen mukaan Teurastamon DTM:n tilat ovat kahdeksan metriä korkeat ja ne jaetaan kahteen saliin, joissa kummassakin on tanssilattia, toinen klubimpi, toinen popimpi. Jako on tuttu useammista isommista yökerhoista. Sisustuksesta vastaa Helsingin Sanomien kertoman mukaan Studio Joanna Laajisto, joka on tehnyt palkitun Löylyn sisätilat, pääsuunnittelijana Eve Sarapään arkkitehtitoimisto. Löyly on ruokaravintola ja sauna. Suunnittelijan valinnasta ei siis voi päätellä yhtään mitään referenssien puuttuessa. Yökerhojen suunnittelu on aivan oma taiteenlajinsa ravintolasektorin sisällä.
Uuden DTM:n konseptista on kerrottu lisäksi se, että live-esiintymisiä tullaan edelleen näkemään. Niitä ei tosin Mannerheimintiellä enää kovinkaan usein ollut, etenkään verrattuna Iso Robertin kadun aikohin, jolloin niitä oli jos ei viikottain, ainakin kuukausittain. Mutta se olikin vielä gay-yökerhojen kultakautta. Oli merkittävä teko saada eturivin artistit, kuten Paula Koivuniemi ja Katri Helena esimerkiksi esiintymään gay-yökerhoon. Liveboomi tosin näkyi kaikkialla kaupungissa. Sittemmin ajat ovat muuttuneet. Häkkinen kuitenkin haastatteluissa uskoo tarvetta hlbqi+ -klubille olevan. Aivan Helsingin keskustassa sijaitseva pienehkö Hercules on avoinna joka päivä. Uusi DTM aiotaan pitää avoinna vain perjantaisin ja lauantaisin. Sen kerrottaan olevan ensijaisesti paikka tanssimiseen.
– Haluamme tuoda jotain ylimääräistä, meidän yhteisölle räätälöityjä palveluita, elämyksiä ja kokemuksia, Häkkinen on sanonut.
Mediatietojen mukaan tulossa on oma termeillä hassutteleva drinkkilista. DTM on sitoutunut turvallisen tilan periaatteisiin, se onkin toivottavaa, sillä Mannerheimintien DTM:ssä tapahtui ainakin kaksi raiskausta. Häkkinen lupaa huomioda hlbtqia+ -alakulttuurit aiempaa paremmin, hän kertoo, ettei pelkää riskejä.
– [DTM on] tarkoitettu niin seksuaalivähemmistöille kuin heidän ystävilleenkin. Tarkoituksena on tehdä tästä myös ravintola, jonne matkustetaan kauempaakin, jopa ulkomailta, Häkkinen sanoi HS:lle tammikuussa. Se on paljon luvattu. Ainakaan ennakkomarkkinoinnilla ei mitään hypeä ole rakennettu, sillä sitä ei ole juurikaan ollut. Instagrammissa on koko vuoden pyörinyt mainosgiffi, missä luvataan ”upouusi äänentoisto” ja ”upouusi valaistus” sekä ”yhteisön safe space”. Ei vielä kovin mullistavaa. Itsestäänselvyyksistä kertomalla ei paljon markkinoida. Enemmän hypeä lisäisi kierrätetty ääni- ja valokalusto. Suosioon ja pintapaikaksi pyrkiviä yökerhoja on aiemmin mainostettu ennen avaamista esimerkiksi kymmenen kilowatin äänentoistolla tai lasereilla.
Häkkinen on kertonut koko vajaan neljän vuoden odotuksen aikana DTM:n saaneen runsaasti kaipaavaa fanipostia. Odottava asiakaskunta olisi varmasti ilahtunut vähemmän niukasta markkinointiviestinnästä.
DTM:n suunniteltiin aukeavan ”kesän korvilla”. Toukokuun lopulla haettiin uutta henkilökuntaa, haku oli avoinna vain viikon. Ei ole tiedossa, onko haetut henkilöt saatu. Todennäköisesti avautumiselle ilmeni silloin tämä este, joka sitä on edelleen viivästyttänyt.
Tämän viikon keskiviikkona julkaistuissa somepäivityksissä DTM julkaisi kaksi kuvaa rakennustyömaalta, joissa vain toisessa näkyy tilaa seinää enemmän. ”Lähes satavuotiaan teollisuusrakennuksen muuttaminen yökerhoksi on aikaavievää ja vastaan on tullut yllätyksiä, jotka ovat viivästyttäneet töitä. DTM:ssä päästään juhlimaan pian viivästyksestä huolimatta”.
Ilkeät kielet alkoivat jo epäillä, että Teurstamon DTM ei koskaan aukea, ehkä se sai vauhtia tiedottamiseen. Uusi bilepaikka on kuin onkin siis yhä tulossa, ”pian”. Epäilemättä moni haluaa olla avajaisissa paikalla. Kaupungilla kuuluu jo uhmakkaita lausahduksia ”minä ainakin aion saada nimeni vip-listalle”.
