Gambrinissa oli gay-toimintaa jo ennen kuin siitä tuli Gay Gambrini.
Ravintola Gambrini sijaitsi alun perin osoitteessa Fabianinkatu 29. Sieltä se muutti sisäpihalle osoitteeseen Iso Robertin katu 5-8 ja oli yhä ruokaravintola. 70-luvun tullen discokuume roihusi ja valtasi alaa, discoja nousi ja moni ravintola sai disconurkkauksen, pienen tanssilattian ja jonkinlaisen äänentoiston ja valotekniikkaa. Myös Gambrini, joka ei vielä ollut gay. Vielä 1975 Gambrini mainosti Helsingin Sanomissa kuningas Gambriniuksen illallista ”Romanttinen Gambrini”. Pian sisäpihan korttelidiskossa nähtiin gayromantiikkaa, kun Club Diana aloitti siellä 1977. Kalle-lehden gaybaari-raportissa vuodelta 1980 todetaan Gambrinin tanssilattian oleva kummallisen pieni ja aivan väärässä paikassa, tosin ei se tanssi-intoa Club Dianan asiakkailta ainakaan vienyt.
1977 alkaen 80 -luvun taitteeseen Pär Lundin, Pärre, järjesti Gambrinissa Club Diana nimistä tapahtumaa. Nimensä tapahtuma ilmeisesti sai kadun päässä olevasta Diana-puistosta, jossa oleva Dianan patsas on piirrettynä tapahtuman mainoksessa. Diana on roomalaisessa tarustossa metsästyksen, villieläinten ja naisten, synnytyksen jumalatar – melkoinen nimivalinta gaytapahtumalle. Se kuitenkin lienee vaikuttanut myös 1984 avatun Gay Gambrinin taustayhtiön Afrodite Oy:n nimivalintaan.
Tuolloin jo Gambrinissa käynyt, nyt seitsemänkymppinen Risto (nimi muutettu) kertoo, että Gambrinin henkilökunta ei ilahtunut Club Dianan toiminnan aloittamisesta. Puolet tarjoilijoista kieltäytyi työskentelemästä Club Dianan aikana: ”He eivät tule katsomaan, kun homot hyppivät pitkin pöytiä ja seiniä täällä”. Homoista vallitsi outo käsitys. Risto kertoo, että tarjoilijat kokivat kuitenkin yllätyksen. Homojen jäljiltä paikat olivat paljon siistimmässä kunnossa, kuin Gambrinin normaalien asiakkaiden. Niinpä jo ensimmäisen illan jälkeen tarjoilijat ottivat mielellään työvuoron Club Dianan aikaan.
Club Dianan ohjelmistoon kuului tuolloin jotain ainutlaatuista, drag show. Siellä nähtiin muiden muassa Reijo Paukun, Rollen, Hot Stuff ryhmä. Se tosin aloitti nimellä Happy Gays. 1979 mainoksessa mainitaan Club Dianan discoillat alkaen 15.8. joka keskiviikko ja joka toinen lauantai oli ”Super Drag Show” alkaen 11. elokuuta. Viime viikolla kerroimme, että yhä jatkuvan drag-boomin alku Suomessa nähtiin kuitenkin mahdollisesti Ravintola Kirjassa vain hiukan aiemmin, vaikka toki Rollen show oli ensimmäinen ammattimaisesti tuotettu.
Rollen dragshowssa esiintyivät hänen lisäkseen myös Juha-Matti Karhi ja Raimo Liukkonen eli Mummo. Raimo tapettiin sittemmin kotiinsa baari-illan jälkeen keväällä 1988, murha on edelleen selvittämättä.
Club Dianan showssa nähtiin mainoksen perusteella legendaarisia hahmoja, kuten nousevalle drag queen -viihteelle oli tunnusomaista; Marilyn Monroe, discotähti Amanda Lear, Marlene Dietrich, jotka ovat sittemmin jääneet sekä ”Hormooni Systerit”, joka viitannee vuosisadan alkupuolen suursuosikkiin Harmony Sistersiin. Show kesti tunnin.
Club Diana ei ollut pelkästään ravintolatapahtuma. Pärre järjesti myös matkoja, mikä ei ollut ollenkaan tavatonta 1970-80 -luvuilla, samaa teki myös Gay Gambrinin ravintoloitsija Tuomo Isotalo.
Kalle-lehden raportti vuodelta 1980 kertoo, että dragshowt jatkuivat vielä Gambrinin Club Dianassa ”toisinaan viikonloppuisin, mutta tuntuvasti alkuperäistä [tunnin kestoa] typistetympänä”. Kallen ”reportterit” olivat kuitenkin juttua varten tarkistamassa nimenomaan Club Dianan discoiltaa eli keskiviikkoa. Sinne liput maksoivat yhdeksän markkaa. Gambrini oli auki 01:een, pidempään eivät discot saaneet olla auki, säännöstely oli tiukkaa.
Kallessa kuvaillaan, miten Gambrinin Club Dianan keskiviikossa on kello puoli yhdeksältä vielä melko hiljaista ja musiikki vielä taustalla. Muutamissa pöydissä on ”vilkkaasti elehteviä” nuoria poikia. Kuitenkin jo pian, heti kellon kääntyessä yli yhdeksän asiakasvirta voimistuu ja ”ihmisiä saapuu sisään jo tasaisesti”.
”Katseet liukavat, puheensorina yltyy, pikkupeput, farkut ja teryleenit heiluvat, ilmapiiri tihenee”, luonnehditaan Kallessa ja todetaan ympärillä näkyvän odottavia ”tuleeko hän tänään” ilmeitä. Kun DJ aloittaa, ”rytmikäs ja hyvin valittu diskomusiikki tunkeutuu luihin ja ytimiin”. Tanssilattian täyttyessä sisään on saapunut myös naisia. Kuvailu on eloisaa, mutta se oli myös tärkeää, homoseksuaalisuus oli vielä sairaus. Kallen jutussa todetaankin, että gaybaareissakin ihminen etsii ihmistä.
Helsingin gaytapahtumat ovat verkosto, joissa toisensa tunteneet ja toisilleen työskennelleet henkilöt ovat perustaneet tapahtumia ja ravintoloita. Kolmella vuosikymmennellä yhteys johtaa kellariin Kalevankadulla, siellä Psyke ry:n tiloissa kokoontuivat ja tapasivat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat. Siellä kävivät myös Tuomo Isotalo, joka kirjotti Ysikutoseenkin ja Erkki-Juhani Jaatinen, ehkä myös Pärre, jota ei tätä artikelia varten onnistuttu tavoittamaan, vaikka hän yhä elossa onkin. Psykellä pyöri myös QX:lle puhunut Risto, paitsi ahkera nuori baareissakävijä hän toimi myös Ysikutosen oikolukijana ja avustajana Sirkan tansseissa, sekä valomiehen tuuraajana Rollen drag showssa.
Se oli Erkki-Juhani, joka kesät Tukholmassa vietettyään ehdotti siellä jo suureen suosioon nousseen drag-ryhmä After Darkin innoittamana vastaavan tekemistä Helsingissäkin, hän kutsui Rollen Tukholmaan After Darkkiin, drag queenit pitivät siellä saman nimistä klubia. Erkki-Juhani toi aina Tukholmasta kuumimmat disco-levyt mukanaan ja teki opiskelujensa ohessa DJ-keikkaa Helsingissä, myös Club Dianassa. Hän kertoo QX:lle lopettaneensa Dianan keikkansa kuitenkin lyhyeen, sillä siellä haluttiin kuulla myös muuta kuin discoa, humppaa ja sellaista vanhanaikaista musiikkia, mitä hän ei nuorena miehenä halunnut soittaa. Keikkailtuaan DJ:na eri paikoissa Erkki-Juhani perusti Pekka Rädyn kanssa Club Cabaretin, sen avajaisissa nähtiin Rollen uusi show, siinä oli silloin jo mukana Wilma Schlizewski. Show kiersi jo maata laajemminkin.
80-luvun alkaessa Club Diana hiipui ja kesällä 1984 Gambrinista tuli omistajanvaihdoksen jälkeen Gay, ulkoisesti ravintola ei paljon muuttunut, syntisen punainen sisustus säilyi.
Risto muistelee Pärren harmitelleen muiden kopioineen hänen ideoitaan. Risto halusikin tuoda esiin Pärren osuuden Helsingin gayhistoriassa, sen jäätyä sittemmin unohduksiin. Wilma muistelee Pärren ollen ”mahdollisesti ADHD”, monen monta rautaa tulessa. Sittemmin Pärren liiketoimista ja muusta tuli ilmi arveluttavia seikkoja.
Onko sinulla lisätietoja jutussa kerrotuista tapahtumista tai henkilöistä? Ota yhteyttä toimitukseen.
Päivitetty 2023-08-19
