1960-70 luvun taitteessa Vietnamin sota oli jatkunut toista kymmentä vuotta, USA:n presidentti Nixon kaatui Watergate-skandaaliin. Neuvostoliitto miehitti Tšekkoslovakian, ihminen käveli kuussa, Concorde teki ensilentonsa, Yhdysvallat teki laivastovierailun Helsinkiin, Pohjois-Irlannin Belfastissa mellakoitiin, makeutusaine syklomaatti kiellettiin haitallisena. Rikoslain uudistuksessa homoseksuaaliset teot poistettiin rangaistavista teoista.
Pam Pam oli Wanhan kellarin ohella se paikka Helsingissä.
Lempi Hildén (1917-2011) oli 50-luvulla tuonut Itävallasta Suomeen ei pelkästään Sacher-kakun, vaan myös kondiittorin ja aloittanut sen myötä menestyvän ja kovasti arvostetun leipomo- ja konditoriatoiminnan. 60-luvulla hän laajensi ravintolatoimintaan, puolison kanssa omistamansa yrityksen ravintoloiden vastaavana. Yksi ”hilpeistä Hildèn-ravintoloista” oli Pam Pam. Pam Pam oli kaupungin ravintoloista hilpein, sillä se oli merkittävässä määrin gay. Hildén käväisi Pariissa hakemassa oppia alkaessaan rakentaa Helsinkiin ravintolaelämää. Ehkä sillä oli osansa iloiseen ilmapiiriin? Hän toi myös bistro-termin käyttöön Suomessa.
Pam Pam sijaitsi Mikonkadun ja Kaisaniemenkadun kulmassa, entisen ravintola Atrian tilalla. Aikalaiset kertovat QX:lle Kaisaniemenkadun Pam Pamissa olleen baari ja ruokapuoli ja sen olleen viihtyisä monesta huoneesta koostuva ravintola, siellä oli esimerkiksi kabinettitiloja. Baaritiskin kerrotaan olleen iso ja ruokasalissa oli iso takka, jossa pidettiin tulta. Gayt olivat enimmäkseen baarissa.
– Päästiin sinne alaikäisinä yliystävällisen poken ohi, muistelee QX:lle Mauri (nimi muutettu).
– Heti ovesta oikealle oli baari. Kun tulin sisään kaikki katseet kääntyivät.
Kuulostaa siltä, että tietyt asiat pysyvät. ”Uusi poika” saa aina gaybaarissa kaiken huomion. Mauri kertoo, että suuri takka näky baariin, mutta nuorukaista varmasti lämmitti enemmän herrojen tarjoamat juomat.
Pam Pamin henkilökunnan muistetaan olleen ystävällistä.
70-luvun Helsingissä oli sellainen kaupunkikulttuurin vitsaus, että pankit valtasivat katutason tiloja konttoreilleen. Niin kävi myös Pam Pamille, sen tilat Kaisaniemenkadulla vei OP, jonka konttori on siinä vielä tänäkin päivänä. Moni muu pankkikonttori katosi kaupunkikuvasta pysyvästi 20 vuotta myöhemmin 90-luvun lamassa.
”Niin se maailma heittelee”, tuumi Lempi Hildén Helsingin Sanomille 3. huhtikuuta 1973. Pam Pam 2 oli avattu lokakuussa 1972 Hallituskatu 15 rakennettuun uuteen liikekiinteistöön, jonka lta oli yhden yön hämärissä purettu pois Suomen historialle äärimmäisen merkittävä Heimolan talo, missä kokoontui Suomen eduskunta ennen Eduskuntatalon rakentamista. Heimolan talossa valittiin Suomelle kuningas, päätettiin kieltolaista ja kahdeksan tunnin työjasta. Mutta tätäkin merkittävämpää, Heimolan talossa päätettiin Suomen itsenäisyydestä. 70-luvun alkupuolella se olisi merkittävä osoite tasavallan homoseksuaaleille, harvinainen keidas.
Pam Pam 2 oli valtavan suosittu homoseksuaalien keskuudessa. Aikalaiset kertovat QX:lle siellä käyneen ”kaikkien”, esimerkiksi monen Psyken ja sittemmin 1974 perustetun Setan aktivistien. Ovella oli jopa jonoa.
Historian itseään toistava ilmiö muistuttaa myös Pam Pamin kohdalla. Pam Pam 2 nimittäin oli auki klo 04:ään, samoin olivat yökerhot 70-luvun alussa. Sitten aukioloja rajoitettiin ankarasti o3:een ja 02:een ja alettiin vaatia tietyntasoista ohjelmaa. Syynä oli puritanistinen ja vasemmistolainen liikehdintä, rajoituksia perusteltiin muiden muassa henkilökunnan terveyshaittojen vähentämisellä. Kaikuja tästä kuultiin myöhempinä vuosikymmenninä, kun aukioloja alettiin jälleen laajentaa.
Rouva Hildèn ei uskonut jytämusiikkiin. Hänellä oli pitkään ollut ajatus pistäytymisravintolasta, jonne voisi tulla yövuorosta tai keikalta tai muista syistä syömään. Pam Pam 2 alkoi tarjota yöruokaa. Muutakin suuhunpantavaa sieltä kerrotaan irronneen. Pam Pam oli hyvä iskupaikka.
Pam Pam 2:n baari oli hyvin futuristinen. Selvästi sisustukseen oli panostettu rahaa, mutta tulos ei kaikkien esteettistä silmää miellyttänyt. Baari oli metallinen. Baaritiski terästä tai kylmää teräksen näköistä muovia, sali metallinharmaa, samoin lattia, katossa metallia, tuolit metalliputkea. Herkemmän esteettisen silmän omavaat aikaiset kertovat QX:lle aina baariin mennessään päivitelleensä tilaa. Mauri kertoo ihmetelleensä tilan tylsyyttä, kaikki värivalinnat eivät olleet menneet nappiin, harmaansävy oli valittu väärin. Markku kommentoi baarin arkkitehtuurin olleen kamala, mutta hän jaksoi sitä, koska Pam Pamissa oli runsaasti homomiehiä ja siten mahdollisia kumppaneita, ilman sitä hän ei olisi moisessa paikassa viihtynyt.
Myös Pam Pam kakkosessa gayt siis istuivat ja toimivat enimmäkseen baarissa. Mutta ei pelkästään.
– Muutaman kerran mentiin ruokapuolelle, kun kiinnostavat miehet siirtyivät sinne, muistelee Mauri.
Kysyttäessä mitä siellä silloin juotiin, kerrotaan hyvin klassinen lista yleisimmistä juomista; Ampiainen, Musta ryssä, Rommi-Cola, Kossu-Vichy, Vodka puolukkamehulla, Vodka-Sprite, Gin Tonic ja Lumumba.
Ruokapuoli Pam Pam 2:ssa oli sisustukseltaan perinteinen, mikä on varmasti luonut melkoisen kontrastin.
Pam Pamin baarissa homot saattoivat olla oma itsensä.
– Juotiin viinaa ja bongattiin miehiä, muistelee QX:lle Juhani, jonka kantapaikka Hallituskadun Pam Pam oli.
Juhani kertoo, että Pam Pamissa hän tapasi läheisimmät kaverinsa.
Pam Pamin henkilökunnan ystävällisyys ei kestänyt kaikissa tilanteissa.
– Istuimme parin kaverimme kanssa viinaa litkimässä, yksi heistä oli työssä ravintola-alalla. Tarjoilu oli jäätävää, kunnes tämä kaverimme lähti, silloin tarjoilu muuttui suorastaan aurinkoiseksi, kertoo Juhani.
Kyseessä taisi olla ei mitenkään harvinainen ja pysyvä ilmiö homoseksuaalin asiakaspalvelijan ja toisen homoseksuaalin välillä, jonka hän jostain yhteydestä tuntee tai tai muulla tavoin tietää.
Pam Pam on ravintola ajalta, jonka on sittemmin värittynyt hyvin ankeaksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Toki ihmisoikeuksien suhteen oli vakavia ongelmia, mutta niistä huolimatta elämä tuntuu sujuneen varsin kivasti. Sellainenkin kulma vuosikymmenten virrassa on, että Helsingissä ei ole vuosikymmeniin ollut näin merkittävästi homoa ravintolaa, jonne voi mennä joka päivä drinkille tai syömään. Omiin baareihin ghettoutumisen myötä taisimme myös menettää jotain korvaamatonta. Tämä olisi hyvä pitää mielessä, kun tänä päivän kaivataan ”omia tiloja”, ne kun tuppaavat olevan aina ankeita, jotain terraarion ja avovankilan väliltä. Ne kun tapaavat luoda todellisuusharhan, että ”kaikki” käyvät siellä ja muualla pitää olla kuin ei olisikaan. Kun ideaali kai kuitenkin on olla vapaa missä vain, ei vain ”omassa tilassa”.
Pam Pamissa homot olivat homoina muiden joukossa. Pam Pamia tähän juttuun kommentoineet aikalaiset, kaikki nuoria miehiä silloin, kertovat että Pam Pamissa saattoi olla oma itsensä ja siellä sai seuraa, jos halusi.
Kun pyydän tekemään vertailua 1988 avattuun Bugattiin, Mauri toteaa kahden vuosikymmenen tehneen jo merkittävän eron.
– Pam Pamin aikana oltiin vielä hyvin arkoja ja yhteiskunta paljon suvaitsemattomampi. Se huomioiden Pam Pam 2 oli huippu, vaikka baarin sistustus oli liialla yrittämisellä pilattu.
Mauri toteaa vielä, että Pam Pamissakaan ei ollut tylyä tuijottelua miesten kesken, kuten myöhemmin avatussa Gay Gambrinissa, vaan iloista rupattelua ja silmäiniskuja.
Kaikki hyvä tuntuu päättyvän aikanaan, Pam Pam 2 päättyi ennen aikojaan, ennen kuin korvaavaa tarjontaa oli riittävästi. Ensin se siirtyi Fazerin Ja Nestlén omistamalle ravintolatoimintaa harjoittavalle Oy Go Inn Ab:lle 1974 Lempi Hildénin yrittäjäpuolison kuoltua. Kuolemaa seurasi suurta huomiota saanut oikeudenkäynti, sillä hilpeissä Hildén-ravintoloissa oli tehty suuria talousrikoksia, kyseessä oli useiden miljoonien markkojen verovyyhti. Osa tuloista oli jätetty kirjaamatta, ravintoloiden tupakanmyynti oli jätetty täysin kirjaamatta 1969-1972. Lempi Hildénin ei katsottu syyllistyneen rikoksiin, vaikka olikin ollut mm. tupakkamyynnin järjestelyistä tietoinen. Sitten Pam Pam siirtyi Alkon Kantaravintolat Ketjulle, joka osti jalansijaa Helsingin ydinkeskustasta 80-luvulla.
Päivitetty 2023-08-19
