Etäisyyteen perustuvat deittiappit kuten Grindr ja Tinder saattavat kokea vaikeuksia ansaintalogiikkaansa. Ihmiset eivät ole kovinkaan kiinnostuneita pariutumaan etäälle kotoaan, toteaa tutkija. Miksi siis ostaa deittiappien kallista lisäpalvelua, joka näyttää  useampia profiileja – monen kilometerin päässä tai jopa toisella paikkakunnalla tai ulkomailla?

Mainos

Helsinki on niin pieni kaupunki, että Grindrin ilmaisversiollakin näkee useimpina kellonaikoina 2-3 kilometrin päähän ja maksuttomilla perusfilttereillä 5-20 kilometrin päähän, joskus jopa Tallinnaan asti.

Miksi ihmiset eivät siis ole kiinnostuneita tapaamisiin edes muutaman kilometrin päässä?

Helsingin Sanomille asiaa kommentoinut Katriina Järvinen totesi syiksi yhteiskuntaluokat ja kaupunginsosaidentiteetin. Kyse on ennakkoluuloista. Helsingin sisällä esimerkiksi asuntojen hintaero kalleimman ja halvimman välillä on valtava. Vuokratessa ero ei ole yhtä radikaali, mutta on silti merkittävä. Tämä heijastuu mielikuviin asuinalueen arvostuksesta ja siellä asuvista ihmisistä. Painoarvoa voivat saada muutkin tekijät, Ullanlinaa pidetään elitistisenä, Kalliota boheemina. Jos yksilö antaa tällaisille seikoille suuren merkityksen, toisen kaupunginosan eläjää ei haluta tavata, hänelle ei haluta antaa edes mahdollisuutta. Ei nähdä ihmistä, oma ennakkoluulo hallitsee.

Kuitenkin Kalliossakin on kattohuoneistoja ja Ullanlinnassa pieniä pimeitä sisäpihan koppeja.

Hesarille vastanneet kertoivat perusteeksi myös mukavuusseikat. Työpäivän jälkeen ei jaksa sukkuloida julkisella liikenteellä kauas toisen luo, parempi, jos kumppani löytyy läheltä.

Jos muutaman kilometrin matka tai omasta mielestä liian hienossa tai liian huonossa kaupunginosassa asuminen riitää potentiaalisen deittikumppanin hylkäämiseen, niin ehkäpä ikävä ihmisen luo ei ole riittävän kova.

Asuinalueen kaltaisten seikkojen merkityksen kasvu liittyy identiteettipolitiikkaan, jota ruokkii intersektionalismi. Kyseissä artikkelissa Järvinen toteaakin, että dissaaminen asuinalueen perusteella on helpompi sanoa ääneen, kun hylkää paremmaksi katsotulla alueella asuvan tämän asuinalueen perusteella. Mutta olisiko tällöin kuitenkin kysymys omasta epävarmuudestakin ja heikosta itsetunnosta, jopa kateudesta?

Olen kuullut asuinalueen perusteella hylkäämisestä aiemminkin. Kerran olen selvästi sen kokenut. Muutamia vuosia sitten tapasin kivan miehen pari kertaa, kerran hänen luonaan Kalliossa. Tapaamiset olivat kaikin ja ymmärtääkseni molemmin puolin miellyttäviä. Kun olimme sopimassa kolmatta tapaamista, hän halusi tulla luokseni, mutta kun kerroin osoitteeni Etelä-Helsingissä hän lopetti vastaamisen ja ”katosi”, eikä hänestä ole sittemmin mitään kuulunut.

Olisi kuitenkin hyvä, jos ratkaisua ei tehtäisi ennakkoluulojen ja ahtaiden listojen pohjalta ihmistä pisteyttämällä, vaan pyrittäisiin näkemään koko ihminen. Kalliimpi asuinalue tai asunto voi olla pitkän ja rankan työuran kautta ja omilla kyvyillä saavutettu lahja itselle. Miksi se olisi paha asia?