Kyllä on kuulkaa ihanaa olla rakastunut! Kertakaikkiaan. Sitä saa päivät pitkät tehdä kellua onnellisessa, lämpöisessä tunteessa, että onpas elämä ihanaa. Hullutella, antaa ajatuksen harhailla ja viipyillä samaan aikaan jossain ihmisessä. Tuntuu, kuin olisi ihanassa valkoviinihuppelissa auringonpaisteessa kaiken aikaa. Ei paljon räntä tässä häiritse.

Mainos

Samaan aikaan olen huomannut itsessäni myös vahvoja keski-ikäisyyden piirteitä siinä mielessä, että rakastuneena oleminen on paljon vähemmän työlästä kuin ennen. Enää ei tarvitse pingottaa niin paljon kuin ennen, ei ole enää sellaista vahvaa pelkoa siitä, että ”mitäs jos se huomaa, etten ole tälläinen koko ajan”.

Tiedän, että monet kaltaiseni vanhenevat homot saavat sen kuulostamaan itsepetokselta, mutta kyllä tämä vanheneminen on ihanaa.

Mistä se johtuu? No siitä, että tälläinenhän minä olen koko ajan. Olen koko ajan sama ihminen, oma itseni. Keski-ikäisyys on tuonut mukanaan myös itseluottamuksen. Se on mukavaa. Tiedän, että monet kaltaiseni vanhenevat homot saavat sen kuulostamaan itsepetokselta, mutta kyllä tämä vanheneminen on ihanaa. Ei tarvitse enää kaiken aikaa huolehtia siitä, että näytänkö nyt trendikkäältä ja tarpeeksi laihalta (tähän tavoitteeseen en ole suklaanhimoltani ikinä päässyt!) ja mitä muut minusta ajattelee. Kun voi vain keskittyä olemaan juuri se, joka on. Se on vapauttavaa.

Samalla kun hyväksyy itsensä, hyväksyy myös sen, ettei tarvitse olla fiksumpi kuin on ja se vapauttaa myös uskomattoman määrän energiaa jokaisesta päivästä. Ei tarvitse koko ajan jännittää, että paljastunko, vaan voi ihan reippaasti kysyä ja todeta, että tästä asiasta minä tarvitsen lisää tietoa, kukas sitä voisi minulle antaa.

Sama vaikutus on myös aikuiseen parisuhteeseen. Ei ole enää pakko olla aina oikeassa, ei ole pakko voittaa jokaista riitaa. Toden totta, riidatkin ovat erilaisia. Välillä sitä pysähtyy jopa miettimään, että kenties se toinen onkin oikeassa. Sen sijaan, että vanhasta tottumuksesta räjähtää, pakenee ovesta ulos ja hautoo kostoa kaupungin katua tallatessaan.

Tavallaan nyt keski-ikäisenä ja rakastuneena saa parhaat puolet molemmista: kermat päältä. Samaan aikaan voi nauttia hullaantumisen juovuttavasta kuplinnasta sielussa ja silti suhtautua tilanteeseen ja ihmiseen iän tuomalla itsevarmuudella: elämä on hyvää ihan itsekseen, mutta joka päivä haluan valita tämän ihmisen, jonka ihon lämpö vierelläni tekee minusta vielä vähän onnellisemman.

Rakastukaa! Vanhetkaa!