Pirkko Saisio kertoo ikääntymisen parhaat puolet ja toteaa demokratian olevan häpeällisessä tilassa

Pirkko Saisio on vaikuttanut suomalaiseen yhteiskuntaan jo viidellä vuosikymmenellä. Hänet tunnetaan paitsi kirjallisen tuotantonsa kautta, myös yhteiskunnallisena keskustelijana. Hän on myös ohjannut, näytellyt ja opettanut. Parhaillaan Pirkko kirjoittaa seuraavaa kirjaansa Epäröintejä – tunnustuksia rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä. Teos ilmestyy ensi keväänä.

Paras asia iän karttumisessa?

Parasta iän karttuessa on se, että taaksepäin katsomalla voi nähdä miten pitkät kehityskaaret ovat muotoutuneet sekä yhteiskunnallisissa että yksilöllisissä tapauksissa. Kun on tuntenut paljon ihmisiä, joiden kehitystä varhaislapsuudesta jo korkeaan ikään on voinut seurata läheltä, on mielenkiintoista arvioida mitkä ominaisuudet ja asenteet iän karttuessa korostuvat ja minkälaiseen elämään ne ominaisuudet ja asenteet ovat ne ihmiset johdattaneet. Yhteiskunnallisessa kehityksessä näyttää korostuvan tietty syklisyys. Yksilökeskeisyys vaihtelee sykleittäin, esimerkiksi taiteessa, yhteiskunnallisen lähestymistavan kanssa muutaman vuoden välein.

Mikä kirja jokaisen homoseksuaalin kannattaisi lukea ja miksi?

Ensimmäinen homoseksuaalisuutta käsittelevä kirja, jonka luin, aikuisena jo, oli James Baldwinin Huone Pariisissa. Myöhemmin ihastuin Jean Genet´in tuotantoon. Naisten välistä rakkautta käsittelevä ensimmäiset kirjat olivat Violette Leducin Therese ja Isabelle sekä Äpärä. Suuria lukukokemuksia suurilta kirjailijoilta. Sittemmin olen itsekin käsitellyt sekä miestenvälistä että naistenvälistä rakkautta. En osaa suosittaa mitään erityistä teosta; homo- ja lesbokirjallisuutta on nykyisin runsaasti saatavilla. Vai onko?

Pelkäätkö tulevia eduskuntavaaleja?

En pelkää eduskuntavaaleja. Uskon, että nykyisen hallituksen epäinhimillinen maahanmuuttopolitiikka, hillitön yksityistämisvimma ja sivistysvihamielinen koulutuspolitiikka näkyvät ensi vaalien äänestystuloksissa kaikinpuolisena muutoshalukkuutena. Toivoisin, että vaalikeskusteluissa otettaisiin esille myös se eurooppalaisen demokratian kannalta omituinen tilanne, että hallituksessa on viisi ministeriä, joiden edustaman puolueen kannatus pyörii yhden prosenttiluokan tienoilla, ja kaiken lisäksi puolue on perustettu kesken vaalikauden, joten sitä puoluetta ei parlamenttivaaleissa ole äänestänyt kukaan. Tämä on ainutlaatuinen tilanne eurooppalaisessa demokratiassa, häpeällinen.