Cabaretin yön aiemmat osat:
Osa 1: Musiikki – valot – action!
Osa 2: ”Tämähän on kuin Jeesuksen toinen tuleminen”
Osa 3: ”On noi kyllä saattaneet panna keskenään”
”Oi anteeksi, en kai mä läikyttänyt sun juomaa?”, tyynnytteli aivan suotta Vesaa tuskin hipaissut vilkkuvasilmäinen mies.
”Kaikki hyvin, oikein hyvin”, Vesa oli heti leikissä mukana ja iski silmää”.
Kohtelias vilkkusilmä seisoi hetken aloillaan katsoen Vesaa suoraan silmiin ikään kuin etsien lauseita, jotka on juuri kadottanut. Vesa avasi savukerasian ja tarjosi.
”Kiitos, mutta mä en polta. Mutta voin tarjota sinulle juoman, mitä sä haluat?”.
No jopas nyt jotakin. Mistäs tämä tupsahti? Mitä mä nyt haluaisin? Pullon shamppanjaa kahden kesken. Ja mansikoita.
”Ginitonic olisi kiva”, Vesa kertoi.
”Excellent choice sir, coming right up!”. Kohtelias suuntasi hyväksyvän nyökkäyksen jälkeen vilkkusilmineen baariin.
Vesa ei huomannut, että nyt olisi setelit heiluneet ilmassa, mutta vilkkusilmä saapui takaisin juomat käsissään todella nopeasti ja luikerteli luontaisen sulavasti Vesan kylkeen kiinni. Vesa säpsähti hiukan vaistonvaraisesti, miehen kosketus ei ollut varsinaisesti niin tuttua, vaikka kaivattua olikin.
”Sehän kävi nopeasti”, Vesa otti turvallisen otteen lasista ja katsoi suoraan vilkkusilmiin. Uuden tuttavuuden paksut tummat kulmakarvat tekivät katseesta maagisen. Vesaa alkoi jännittää. Huomasikohan se, että mun ääni värisi? Se on jonkin verran vanhempi. Paljonko? 24? Ei. 26? Jotain sellaista ehkä. Joo. Kyllä se jo selvästi paremmin ymmärtää nämä jutut.
”Pitää vaan tietää mitä haluaa, niin sen voi saada”, lauloi suu vilkkusilmien alapuolella ja paljasti valkoisen hohtavan hammasrivistön. ”Moi, mä olen Hannu”.
”Vesa”. Hauska tutustua.
”Niin on. OIetko sä yksin täällä?”
Hannu pyysi Vesaa liittymään kööriin. Hannu oli toisinaan menestyksellisesti poiminut ”parhaat tatit” ja ”syöttänyt” ne Peterille. Se ei ollut ollut tänään mielessä, Peterillä oli selvästi lystikästä Jacobin kanssa ja Hannu ei vielä kokenut tarvetta iskeä kapuloita rattaisiin. Mutta heti kun Hannun Yhdysvaltojen suurlähetystössä työskentelevä tuttu oli kertonut nähneensä alkuillasta vessassa maailman suurimman kullin ja osoittanut tätä baarissa yksin seisoskellutta nuorukaista sinertävässä paidassa, Hannu päätti, että nyt hankitaan Peterille kunnon ”tatti”. Jacob oli myös vaikuttanut jollain tapaa etäiseltä ja laskukone Hannun päässä oli käskenyt vahvistaa olemassaolevaa virtausta.
Vesaa arvelutti, mutta hän suostui silti. Ihan mielenkiintoista. Enhän tunne täältä ketään ja ainahan voin tehdä katoamistempun. Kun Vesa ymmärsi, että Hannu vei häntä vip-puolelle, hän tunsi kuitenkin sykkeensä kohoavan ja epävarmuuden kasvavan. Pääsenkö nyt kurkistamaan piireihin ihan? Mitäköhän tästä tulee? Limusiinikyyti Westendiin? Jatkot Eirassa?. Vesa katsoi pöydässä istuvaa iltapukuistanaista, joka näytti jollain tapaa tutulta onko toi joku?
”Löysin tämmöisen namipalan tuolta ihan yksinään. Tässä on Vesa”, Hannu esitteli saalistaan.
Gina poltteli savukettaan viekkaana kuin Joan Collins Dynastiassa.
Herranjestas, sehän on se laulaja Gina. Se juorupalstojen nainen!, Vesa tunnisti Ginan ja nielaisi hämmennyksestä, hän ei ollut koskaan tavannut ketään julkisuuden henkilöä. Sehän on ihan kiva se sen biisi. Pitääkö mun kehua sitä? Mitä julkulle pitää sanoa? Voiko niitä kohdella ihan tavallisena ihmisenä? Vesa löysi varmuuden sisältää ja päätti suhtautua kaikkiin ihmisiin samalla tavalla.
”Tässä on Gina, Peter, Pauli, mieheni Seppo, Mikko ja Jacob”.
Gina ojensi kuninkaallisesti kätensä ja refleksinomaisesti Vesa kumartui kuin suudellakseen kättä. Peter ja Pauli zoomasivat häpeämättä Vesan päälaelta kengän kärkiin ja takaisin, Pauli käänsi sitten päänsä pois ja jatkoi keskustelua Ginan kanssa, mutta Peter hymyili hellästi ja toivotti Vesan tervetulleeksi viereensä, missä Hannu oli istunut. Mikko sanoi äänettömästi hei ja Jacob nyökkäsi hyväksyvästi.
Sanoiko se mieheni Seppo? Enhän mä sitä voi nyt kysyä. Mitä ihmettä? Namipala? Lihanpala. Sitähän ne kaikki haluaa. Mutta eihän nämä voi siitä mitään tietään kyllä, että siitä ei varmaankaan ole kyse. Mihinköhän mä olen nyt joutunut? Tuo känninenkö on Hannun mies? Seppo. Sehän on paljon vanhempi. Nuokkuu tossa jo.
”Noh mitäs Vesa? Vesahan se oli, eikö niin?”, Peter kallistui Vesan puoleen vienosti hymyillen. ”Onko sinulla ollut kiva ilta?”.
Vesa tunsi olonsa jollain tapaa epämukavaksi, ihan kuin häneltä haluttaisiin jotain, mitä hän ei halua antaa. Tämäkin on vähän vanhempi. Nämä taitaa olla kaikki samaa ikäluokkaa. Paitsi toi känninen. Ja Gina, sehän on ainakin 40, ei on se enemmän, se on vanhempi kuin äiti. Ja sitten on toi poika. Onkohan se joku tähti kanssa? Näyttää julkkikselta. Sekin? Toi tummatukkanen on todella sexy. ”On ollut, kiitos kysymästä. Ihanaa olla täällä pitkästä aikaa!”.
”No mikset käy useammin. Ei kannata pitää kynttilää vakan alla”, Peter sanoi kiusoitellen ja antoi katseensa valua Vesan haaroihin”.
Jahas, Vesa tajusi heti, mitä Peterin mielessä pyöri. Nyt ei kyllä stondaa mitenkään, että tuskinpa siellä mitään näet. ”No kun armeija esti”.
”Ai kamalaa, sä olet ollut jumissa satojen miesten kanssa”, Peter nauroi omalle nokkeluudelleen. ”Eikö sieltä enää pääsee viikonloppulomille?”
”Pääseehän sieltä välillä, mutta Vaasasta ei niin vain lähdetä tänne”.
”Ai sä olet Vaasasta! Pratar du svenska?”, Peter innostui.
”Jaa, förstås”.
”Hellurei, meillä on täällä toinenkin parempi ihminen!”, Peter huudahti, veti Vesaa olkapäästä lähemmäksi ja antoi hellän pusun poskelle”.
”Jättehärligt! Nyt äkkiä pojalle shamppanjaa!”
Jacob katseli huvittuneena Peterin keimailua, kyllähän tollasta paneskelisin minäkin, ehkä meillä voi olla kivaa kolmen kesken tänään. Sitten Jacob yhtäkkiä säpsähti tuntiessaan sormet munissaan. Hämmennyksen takia meni hetki ja tapahtuneen pitämiseksi salassa toinen ennen kuin Jacob pystyi reagoimaan Mikon sormiin etumuksensa päällä. Yrittääkö se kaivaa mun munaa esiin? Se ei kyllä käy. Vaikka kivaahan se olisi! Jacob tunsi kullinsa kovettuvan ketterien pikkusormien paijatessa esiin sen turpoavia muotoja. Jacob loi Mikkoon hitaan ja mietteliään katseen, Mikko esitti sujuvasti, että mitään ei ole meneillään ja oli seuraavinaan Peterin ja Vesan dialogia vastapäätä. On kyllä kiimainen penikka! Taisi kokea, että kilpailu koveni kun tuli toinen poika paikalle ja on nyt all in.
”Mihins aikaan sut pitää viedä kotiin?”, Jacob kysyi Mikolta.
”Ei vielä. Sitten kun tämä menee kiinni”.
Seppo tuijotti lasittuneesti naama punottaen pöydän yli. Näytti siltä, että hän oli sanomaisillaan jotain, huulet värähtivät ja avautuivat, mutta mitään sanoja ei näkynyt muodostuvan. Mikko katseli kummissaan liian päihtynyttä vanhempaa miestä. Onko toi jotenkin sairas?”
Entä, jos tänään olisikin kunnon orgiat? Jacobia alkoi hymyilyttää. Peter ja toi poika vaan samaan kyytiin ja Töölööseen. Peterille se varmasti kävisi ja Mikko tuntuu olevan kyltymätön. Mentäisiin ensin kaikki suihkuun yhdessä ja siitähän se lähtisi. Onkohan tosta Mikosta panijaksi? Entäs toi vieras poika? Näyttää nyt kyllä vähän varautuneelta Peterin kanssa. Eikö Peterin charmi purekaan tällä kertaa? On tämäkin elämää roikkua täällä näitten kanssa. Peter on selvästi jo aika syvällä näissä piireissä. Ei se tällä tapaa onnea löydä. Ei näistä kukaan kohtele toista ihmisenä. Jacob ymmärsi saaneensa langan päästä kiinni ja se alkoi kiinnostaa enemmän kuin fantasia orgioista. Mun pitää hoitaa asiat kuntoon, soitan heti alkuviikosta Annalle, meidän pitää puhua. Jacob uskoi, että kuviteltukin Annan näkeminen ikkunasta hetki sitten oli merkki ja sai ajatustensa kauan odotetusta kirkastumisesta uutta voimaa, nousi ketterästi pöydästä ja marssi Hannun luo. ”Seppo nukahtaa kohta, sun pitää viedä se nyt kotiin”, Jacob ilmoitti Hannulle, jonka kestohymy jähmettyi hetkeksi. Hannun juttelupiiri ryhmittyi häiriön seurauksena uuteen asentoon, mikä teki Hannulle helpoksi poistua
Vesa kuunteli vain näennäisesti Peteriä, hän oli huomannut Hannun parin pöydän päässä naureskelemassa alkuillasta urinaaleilla kohtaamansa miehen kanssa. Vai niin. Tietolähde selvisi. Onko näille oikeasti suurinta huvia jakaa tietoja kyrvän koosta? Onko jossain joku kirja, missä meidät on lueteltu? Suomen suuret kullit? Hannu tunsi Vesan katseen ja kääntyi heiluttamaan iloisesti, Vesa yritti vetää ystävällisen hymyn, mutta Hannun kääntyessä supattamaan ja naureskelemaan pienelle joukolle, josta sinkoili uteliaita katseita, Vesaa alkoi ahdistaa. Millaista tarinaa nyt sitten mahtaa kiertää? Toivottavasti noi ei nyt jokainen yritä tulla koettamaan onneaan. Tuo Peterkin on jo melkein käynyt käsiksi. Silmillään nuolee mun pullotusta, kuin mikäkin käärme. Mun pitää lähteä tästä ennen kuin mitään kiusallista tapahtuu. Mutta jos sanon, että menen vessaan, noi tulee taatusti jokainen perässä ja juosten. Näillä ei tunnu oikein olevan rajoja. Eikä mitään häpyä, kuten mummo sanoisi. Vesa kilisti ja otti pitkän kulauksen Peterin tarjoamaa shampanjaa. Ajatella, että tämä sitten on eka kerta kun maistan aitoa shampanjaa. Isolla kullilla saa. On tämä kyllä ihan eri tavaraa kuin Elysèe, mitä oli lakkiaisissa! Ihanan raikaista ja kevyttä. Juon pari lasillista ja lähden vasta sitten, ei ne mua nyt tähän raiskaa.
Sepon ylävartalo vajosi asteittain yhä lähemmäksi pöytää. ”Hei, nyt ryhdistäydy, tai sut heitetään ulos”, Pauli sanoi kireästi ja veti olkapäästä Sepon istuma-asentoon. ”Missä Hannu taas on?”
”Tässähän minä”, Hannu laittoi kätensä Sepon olkapäälle ja kumartui kysymään tämän vointia ja vilkaisi sitten tutkivasti Vesaa ja iski silmää Peterille. Sepon vastauksesta ei saanut mitään selvää ja Hannu päätti, että on aika lähteä.
”Hei brunssi huomenna? Mennään katsomaan sitä asuntoa sitten? Jos pystyt kävelemään!”, Hannu huikkasi vielä Peterille veikeästi virnistäen Vesan suuntaan.
Peter pyöräytti silmiään teatraalisesti ja otti kulauksen. ”Sitä ei tiedä, soitellaan!”
”Uskomaton kööri”, Vesa tunsi olonsa halvaksi.
”Hei tytöt, nyt mennään tanssimaan”, Jacob huudahti, ”riittää tämä pöydässä notkuminen”.Illan show jälkeen JayJay oli ottanut täyden kontrollin. Nyt mentiin korkealla ja lujaa. Bassot hakkasivat jo yli 140 iskua minuutissa, kun jo ikoniseksi gayhtiksi tullut Holding Out for a Hero villitsi kaikki, mutta lisää olisi tulossa. Bonnien edetessä toisen kertosäkeen ohi kohti breikkiä JayJay ajoi lisää savua, ”kohta pistetään laserit laulamaan”, se olisi seuraava askel JayJayn kuljettaessa Club Cabaretia kohti illan kliimaksia. JayJay päästi ulos toisen superhitin Bobby Orlandon hititehtaan Claudja Barryn Born to Loven rumpukoneen nakuttaessa ja antoi strobejen palaa ja tutun melodian alkaessa päästi laserit irti. DJ-koppi tärisi subwooffereiden voimasta. Vahvan naisäänen alkaessa raikua rakkuden sanomaa tanssilattia oli yhtä tiivistä hyllyvää massaa. Lihameri imi ääntä niin tehokkaasti, että JayJay nosti volyymit niin ylös kuin pystyi ja äänenpaine piiskasi myös ravintolan puiset rakenteet mukaan tanssiin. JayJay pyyhki hikeä otsaltaan ja otti pitkän kulauksen baarimikon tuomasta suuresta värikkäästä cocktailista, ”mikäköhän tämä lie nimeltään? Joku rommipohjainen ilmeisesti?” JayJay ei ollut rommin ystävä, mutta uusi baarimikko ei ilmeisesti tiennyt sitä. Jalmari olisi tiennyt. Minneköhän Jalmari oli kadonnut? Kukaan ei tuntunut oikein tietävän. Joku oli nähnyt sen pahassa flunssassa talvella, mutta ei kai se nyt mitään vakavaa voinut ollut, nuorella miehellä. JayJay painoi Casionsa valonappia, rannekello kertoi, että vielä reilu tuntia ja sitten pääsisi kotiin työttöystävän viereen, ”aamulla voitaisiin lähteä aikaisin rannelle”. JayJay asetti seuraavan maksi-sinkun odottavalle levylautaselle ja pyöräytti sen lähtökohtaan. Se olisi veisi energiat yhä korkeammelle, ”ylös, ylös, ylemmäksi!”. Dead or Aliven You Spin Me Aroundin kovan biitin iskiessä ulos Jay Jay teki tempun ja sammutti kaikki lamput ja laski biitit kuusi kertaa kahdeksaan. ”Yksi, kaksi, kolme neljä, yksi, kaksi, kolme neljä …” JaJay taputti oikeaa jalkaa lattiaan ja sytytti sitten laserit leikkaamaan savua megahitin kirkkaita diskantteja imitoiden. Kun Pete Burnsin maskuliinen belttaaminen alkoi JayJay sytytti lisää lamppuja ympärillä vellovalle oliolle, jonka tuhannet raajat, sadat hyllyvät kullit ja tärisevät pakarat pyrkivät kohti vapautta samalla sisäänrakennetulla vimmalla, millä tähän ravintolasaliin ikuisiksi ajoiksi vangittu tammi kurkotti kohti taivasta jo korkealla katon tuolla puolen.Vesa piti silmiään kiinni ja liikkui hitaasti keinuen. Bassojen määräysvalta tuntui kengänpohjien läpi ja piti tiukassa otteessa. Vesalla ei enää ollut omaa tahtoa. Matalat taajuudet olivat nyt niin lujalla tasolla, että nenäkin tärisi. Vesa tunsi olevansa vain yksi solu tässä vellovassa euforisessa oliossa tämän ikivanhan puisen rasian sisällä. Vesa tunsi ympärillään muiden solujen märän alkukantaisen lämmön ja väreilyn niiden osuessa vartaloonsa: sääreen, reiteen, alaselkään, käsivarteen, pakaraan, pakaraan uudelleen, rintaan. Vesa avasi silmänsä ja näki yllään savun seassa piiskaavat vihreät lasersäteet. Tää on niin upeeta. Tämä on elämää. Niin jotain muuta kuin muut diskot, täällä ei tarvitse pelätä.Paitsi lähentelijöitä! Vesa loi katseensa ympärilleen ja liukui määrätietoisesti lähemmäksi parin vartalon päässä ketkuttavaa Mikkoa.
Mikko oli jäänyt yksin tanssilattialle, kun vanhukset olivat väsähtäneet tai huolestuneet liikaa paidan hikoamisesta ja luikkineet takaisin pöytäänsä vipverhojen taakse. Sen varaan Vesa oli laskenutkin. Kohtelias tapa päästä eroon! Ei tarvitse selitellä mitään! Musiikki suojelee minua täällä.
Ne lähti ihan kesken parhaan menon, Mikko liikutti nuorta varttaan luontevasti nopean musiikin tahdissa, hänellä oli hyvä rytmitaju. Tungosta oli niin paljon, että se rajoitti liikeratoja, mutta nätti Mikko oli huomattu ja hänelle annettiin ekstratilaa. Mikko tunsi paitsi äänenpaineen myös ympäriltä iskevät ihailevat silmäykset. Ja sitten Vesa jo keinui hänen edessään. Tolla on vähän tylsät vaatteet. Mutta onpas se seksikäs silti, tanssii kivasti. Tosi kivasti! Mikko katsoi Vesaa arvottaen, mutta ihaillen ja vei katseensa silmiin.
Mikko ja Vesa olivat parin tanssiaskeleen päästä aivan lähellä toisiaan. Niin lähellä, että Vesa haistoi Mikon makean viekoittelevan tuoksun kaiken tupakansavun ja parfyymien sekamelskan keskelläkin. Kuin yhteisellä päätöksellä pojat liukuivat toisiaan vasten ja tanssivat tahdissa samansuuntaisesti liikkuen. Mikkoa vähän pidempi Vesa taivutti polviaan sen verran Mikon levämmän haara-asennon väliin, että heidän kasvonsa olivat samalla tasolla – ja lähes suuteluetäisyydellä. Molemmat hymyilivät onnellisen iloisina musiikista, elämästä ja nuoruudestaan. Vesa tunsi olonsa rohkeaksi ja otti käsillään Mikkoa tämän pienten pakaroiden päältä kiinni, veti Mikon lantion omaansa vasten ja painoi hikisen otsansa Mikon hikistä otsaa vasten ja nautti sen lujasta vastuksesta. Siinä ketkuttaessa pari Mikon hikipisaraa lensi Vesan huulille ja raikkaan suolainen maku riensi täyttämään Vesan pään humalluttavalla tuntemuksella parempaa kuin sen elostelijan shamppanja. Muutamien yhtäaikaisten lantion keikutusten jälkeen Vesa päästi irti. Mikko pyörähti keimaillen ympäri ja hymyili valkoiset hammasrivit loistaen kädet ylhäällä. Kappale vaihtui toiseen strobojen räiskeen hidastaessa Mikon, tuon veikeän ja kiihottavan pojan, ihanan ihmeen ja liikkeet ylimaallisiksi välähdyksiksi maailmasta, jota ei ehkä ollutkaan olemassa.
Mikko tunsi olonsa kevyeksi, hän voisi tanssia aamuun asti ja pidemmällekin, varmasti. Kyllä. Hän piti tuon pitkän, vaikka ei nyt niin trendikkäästi pukeutuneen nuoren miehen tavasta tanssia. Tosi hyvät liikkeet ja rytmitaju. Ja ihan komeakin. Mutta ilmeisesti ihan tavallinen kundi vaan. Mimmonenkohan kulli tolla mahtaa olla? Kyllä mä totakin haluaisin kokeilla”. Mikko taivutti hieman polviaan ja eteni viekoitellen leväeässä haara-asennossa peppu takakenossa Vesaan kiinni ja nosti kätensä Vesan hartioille.
Nuorten miesten innokas ja peittelemättömän himokas tanssi oli huomattu. Ympäriltä osui kumpaankin ilahtuneita ja kaihoisia katseita. Juha tanssi Jannen ja parin muun kanssa vähän loitomalla ja silmäili tilannetta. Vesa oli ollut helppo bongata väkijoukosta pituutensa tähden. Juhaa harmitti, että tilanne oli jäänyt kesken. Oikeastaan se jäi ilmaan. Voidaan jatkaa kun nähdään seuraavan kerran. Ajatus lohdutti Juhaa ja hän keskittyi omaan ryhmäänsä. Janne hillui jo villisti musiikin tahtiin kädet ylhäällä, mikä näytti huvittavan kahta muuta Lacosten paidoissa olevaa nuorukaista. Janne taitaa olla liian railakas näille hienopersseissille.
Hieman kauempaa tanssilattian reunan takaa pöytärivin keskeltä tulitti myös kylmä katse. Pauli katseli Mikon menoa närkästyneenä, ”siellä se pikkuhuora etsii jo seuraavaa”. Pauli koki tulleensa loukatuksi, Mikko oli siirtynyt liian nopeasti eteenpäin. Pauli ei ollut vielä löytänyt panoa, vessassakaan ei ollut imupalvelua tänä iltana ja aikaa oli jäljellä enää vajainen tunti. Tavallinen hätävarakaan ei ollut nyt käytettävissä. Pauli oli jo vuosikausia ”auttanut tarvittaessa” Peteriä, vaikka viime aikoina Jacobin asuessa Peterin luona, tarvetta oli ollut vähemmän, jos ollenkaan. Itse asiassa Pauli ei juuri nyt pystynyt edes muistamaan, koska Peter olisi viimeksi ollut hänen edessään kontallaan. Oikeastaan Pauli oli huolissaan Peterin puolesta, olihan Jacob kuitenkin biseksuaali ja saattoi koska tahansa löytää ”helpomman ratkaisun jonkun naisen kanssa, niin tässä ihan varmasti kyllä käy. Ja sitten minä ja Gina saadaan taas kuunnella sitä ruikutusta ja keksiä piristystä. Noh, onneksi Peter maksaa. Voitaisiin vaikka me lentää sinne Nykiin kolmistaan syksyllä. Eiköhän Jacob siihen mennessä ole poissa kuvioista. Harmi, että Jacob on ollenkaan kuvioissa. Jos ei olisi niin ton Hannun poimiman tatin voisi helposti viedä Peterin luo, Mikko on jo selvästi valmis orgioihin. Mutta nythän se ei sitten onnistu.” Paulia ei itseään kiinnostanut pannan Vesan kanssa, mutta ”olisi kiihottavaa katsoa, kun Peter saa kunnolla. Eihän toi mitenkään ruma ole, oikeastaan kaikkea muuta. Mutta ihan liian itsenäinen. Ja liian vanha. Talossa ei voi olla kahta isäntää, niin se vain on. Saisi se repiä Mikonkin reiän reikaleiksi, jos se muka on niin iso kuin mitä Hannu hehkutti. Juorut on juoruja. Tuskin sillä edes mitään jättilekaa on. Mikkoon en kuitenkaan enää itse koske, Jacob voi vapaasti jatkaa sen nussimista, jos haluaa. Siellä on mun siemenet syvällä sisällä vielä pitkään.”
”No mutta ellei se ole herra muotiguru itse”, vyöryi matala miehekäs ääni suoraan Paulin korvasta sisään.
Pauli säpsähti irti ajatuksistaan ja kavahti hiukan tunnistaessaan vahvasti makealle tuoksuvan silmälasipäisen ja hiukan vatsakkaan miehen. Muutama vuosi sitten Pauli oli lähtenyt miehen luo, kun tämä oli tehnyt tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Sekin oli ollut Cabaret ilta, mutta toisessa ravintolassa Kalliossa. Pauli oli käyttänyt koko illan ihanan nuoren herkkupalan jahtaamiseen ohittaen kaikki muut mahdollisuudet, vain saadakseen aivan liian myöhään todeta, että herkkupala ei ollutkaan saatavilla. Poika oli vedättänyt Paulia kuin paras vamppi. Pauli oli tympääntyneenä notkunut yksin manaten tyhmyyttään ja valomerkin tultua tämä herrasmies oli osannut sanoa oikeat sanat. Hän oli ollut ystävällinen, myötätuntoinen, kohtelias, kehunut Paulin ulkonäköäkin, kuten vanhemmat miehet aina tekivät, mutta tyylitajulla -yksinkertaisesti tämä mies oli saanut Paulin olon tuntumaan hyvältä ikävässä tilanteessa. He olivat hetken jutelleet niitä näitä ja kun mies oli saanut Paulin nauramaan pari kertaa hän oli vienyt puheen seksiin. Pauli ei enää tarkkaan muistanut, mitä mies oli sanonut, mutta hän oli saanut siinä erektion ja mies oli ilmeisesti huomannut pullotuksen ja kysynyt Paulia luokseen jatkoille. Hän maksaisi 500 markkaa, jos saisi imeä Paulin. Pauli oli suostunut samantien. Hän oli yhä tuntenut itsensä hylätyksi ja olisi muutenkin parin drinkin jälkeen antanut miehen imeä ihan vain saadakseen palauttavan orgasmin. He olivat lähteneet taksilla miehen asunnolle Tähtitorninmäelle. Asunto oli valtava, Pauli oli häkeltynyt jo heti eteishallissa ja tuntenut itsensä alamaiseksi moukaksi. Myöhemmin hän oli eksynyt etsiessään wc:tä, mikä oli saanut hänet nolostumaan kuin pikkupojan, se taas oli selvästi kiihottanut illan isäntää, joka sitten pian riisui itsensä jättäen ylleen vain naisten leopardikuosiset aluspöksyt. Mies oli sitten polvistunut keimaillen Paulin eteen ja alkanut hieroa Paulin jalkoja ja siitä verkkaisesti, mutta määrätietoisesti edennyt kohti Paulin aarrekätköä ja kahmaissut ahneesti Paulin jo siinä vaiheessa kovettuneen valtikan syvälle suuhunsa. Pidettyään Paulia täysin vallassaan syvällä suussaan, mies huudahti ”pane mua senkin sika”. Tilanne oli ollut niin kiihottava, että Pauli oli hypännyt välittömästi panemaan miestä lattialla vaalean silkkimaton päällä.” Tilanne sai Paulin nytkin nauramaan.
”Kas, hyvää iltaa, pitkästä aikaa!”, Pauli sanoi kohteliaasti muistoille hymyillen. ”Onkos kiva ilta?”
”Kiitos kysymästä, onhan täällä ilahduttavan viihtyisää. Tulen suoraan Gambrinista ja siellä oli aivan kamalan ankeaa, mutta Touko oli siellä, oli kiva vaihtaa kuulumisia”.
”Se on niin ankea paikka! Kukas Touko tämä oli?”
”Laaksonen, piirtäjä, ehkä olet kuullutkin”.
”Eipä nyt tule mieleen”, Pauli vastaili hajamielisesti yhä etsien katseellaan sopivaa uhria. ”Mun pitää nyt mennä kavereiden luo, nähdään. Hauskaa iltaa!”, Pauli huikkasi ja lähti kohti pöytää, missä Gina tupakoi keimaillen ja jutteli jollekin ulkomaalaisen näköiselle miehelle. Pauli istahti pöytään ja tyhjensi shampanjapullon lasiinsa. Mies mulkaisi Paulia julmasti.
”Sorry, but this is our table”.
”It’s okay darling, he’s with us”.
”Well he definately will not be with us”, mies julisti.
Gina naurahti lyhyesti.
”Kyllä on Gina taas helmen napannut”, Pauli ajatteli, kulautti lasinsa tyhjäksi ja lähti pois toivottaen tipusille hyvää yötä. ”Muut on ilmeisesti sitten lähteet jo. Samapa se”.Biitti katkesi ja Madonnan Crazy For You alkoi soida. JayJay sammutti osan tanssilattian valoista ja alkoi pakata levyjä. ”Se on viisi minuuttia ja ulos täältä!”.
”Pilkku!”, Janne huudahti, ”Näin nopeasti!”.
”No ei nyt vielä”, Juha naurahti.
”Vieläkö me ehditään hakea juomat?”
”Yritetään!”
Juha ja Janne kiisivät kohti baaria. Kas heillä on noin herkkää. Taisi yöpaikka sitten löytyä. Juha totesi ohittaessaan balladin tahtiin vartalot toiseensa liimautuneina keinuvan Vesan ja Mikon. Mutta Jacob odotti jo tanssilattian reunalla avaimet kädessään valomerkin räpsähtämistä, että voisi viedä Mikon kotiin kuten oli luvannut tehdä.
Pauli nojaili baaritiskin päässä katsellen himokkaasti baarimikon perää, mutta kiinnitti sitten huomionsa paikalle lehahtaneisiin Juhaan ja Janneen. Pauli laskeskeli mahdollisuuksiaan poikien tilatessa juomia. ”Nyt pitää toimia vikkelästi jo, muuten ei ole aamulla ilona kuin omat kädet. Molemmat noista käy. Kumpi on varmempi?” Pauli tuijotti Juhaa ja Jannea vuorotellen etsien katsekontaktia. Janne vastasi. ”Taitaa olla aika kännissä, sen verran samea katse. Tai sitten on vaan vähän tyhmä. Molempi parempi, antaa varmasti käyttää reikäänsä kunnolla”.
”Mitäs pojat”, Pauli kysyi siirtyen Jannen viereen. ”Oletteko te yhdessä?” Toihan on se meidän jumppamaikka! Ai se on homo. Juha tunsi munansa muljahtavan. Olispa kiva saada tolta.
”Ei! Me ollaan vaan kavereita”, Janne vastasi vähän sammaltaen. Kai Janne tunnistaa sen kanssa?
”Onko teillä jatkot?”, Pauli tiedusteli.
”Ei ole. Olisiko sinulla?”,Janne sopersi.
”On mulla sulle, kovatkin jatkot! Mutta ei sun kaverille”, Pauli totesi mielessään, mutta vastasi kauniimmin ”voisi mulla ollakin. Haluaisitko sinä tulla?”.
”Missä sinä asut? Koska kauaksi minä en lähde”.
Taitaa olla kiinnostuneempi Jannesta. Niin tietty. ”Mun pitää käydä veskissä”, Juha sanoi Jannelle ja lähti baarista. No se olikin ihan kamala kusipää. Esitti jotain Ramboa elvisteli lihaksillaan. Ja silti ryysti kaakaota sisällä, kun oppilaat suunnisti syyssateessa.
”No niin, jokos me lähdettäisiin?”, Jacob tuli Mikon luo.
Mitäs nyt, kuka toi on?, Vesa hämmentyi ja irrotti vartalonsa Mikosta.
”Lähdetään vaan”, Mikko sanoi säyseästi ja hymyili nopeasti anteeksipyynnön Vesalle, ”sori, tää heittää mut himaan, pitää mennä”.
”Okei, ei se mitään”, Vesa sanoi automaattisesti, ”oli hauskaa tanssia”. Vesa alkoi kaivaa savuketta lohdutukseksi.
”Niin oli. Nähdään varmaan. Moi!”, Mikko nousi vielä varpeilleen napsauttamaan nopean suukon hämmentyneen Vesan poskelle. ”Kiva parta”, Mikko veti vielä sormillaan Vesan sänkistä leukaperää.
”Moi moi”, Vesa päästi, sytytti savukkeensa ja otti tukea DJ-kopin reunasta.
Jacob katseli Vesaa iloisesti ja huikkasi ”hyvää yötä”.
Jatkothan voisi olla kivat, jos siellä on muitakin, Juha mietti kiiruhtaessaan wc:n suuntaan. Narikassa oli ruuhkaa ja epätoivoisia katseita sinkoili, kaikki muutkaan eivät olleet löytäneet seuraa. Veskissä ei ollut ketään. Kun Juha palasi baariin Janne oli jo siirtynyt Paulin kanssa nurkkapöytään, missä Pauli kähmi Jannen pakaroita rohkeasti.
”Mä menen Paulin luo”, Janne ilmoitti Juhan tultua pöytään. Oho. On se tunnistanut sen, näyttää niin voitonriemuiselta.
”Ok, semmoset jatkot”.
”Yes”, Janne sanoi hitaasti ja veti tyytyväisenä nopeat savut tupakastaan.On se kyllä kamalassa kännissä. ”Haluan munaa”. Janne nojasi peppuaan Pauliin ja kyynärpäitään pöytään. Jo on ronskia. Mulle täällä ei sitten taida olla enää mitään. Juha vilkaisi ympärilleen, ovimies oli tulossa kohti kai tästä joutaa lähteä sitten. Helvetti.
”Soitellaan huomenna”, Juha sanoi vähän kylmästi, Janne nyökkäsi hitaasti ummistaen silmänsä vartalonsa taipuessa kiinni Paulin reiteen.
Juha vilkaisi kelloa, vielä ehtisi bussiin. Noin se sitten vaan iski jonkun. Munkin olisi pitänyt olla rohkeampi. Nyt täällä ei kyllä ole mitään. Paitsi, kukas toi on? Juha seisahtui katsomaan paikalle kiiruhtanutta mustahiuksista miestä, joka oli tulossa suoraan kohti. Seksikäs!
”Mä lähden nyt viemään pojan kotiin. Muut on jo lähteneet”, Jacob ilmoitti Paulille.
Pauli kuittaisi heilauttamalla kättään ja Jacob kääntyi pois.
Just. Ai noi tunsi toisensa. No se olisi silti ollut ihan komea mies vielä. Juha lähti kohti narikkaa, kun Pauli alkoi suudella Jannea ja näki Jacobin ja Mikon katoavan eteiseen jonkin matkan päässä edellään. Toihan oli se poptähti, jonka kanssa se komistus tanssi. Ei tainnut sekään saada yöpaikkaa. Tai mitään. Hah, ei ne hyvännäköisetkään aina saa. Mistä kyydeistä se puhui. Kyyti kelpaisi nyt kyllä. Juhan tullessa narikkaan Jacob ja Mikko olivat jo kadonneet. Pukiessaan takkiaan Juha huomasi Vesan tulevan kohti.
”Nähdään kuukauden päästä”, Vesa huikkasi epävarmuuden pyrkiessä vienon hymyn päälle.
”Joo”, Juha vastasi automaattisesti. Ihan varmaan joo. Toki joo. No voihan niin tietysti käydä, toivottavasti käykin. Jatkossa kyllä pidän huolen siitä, että en jää yksin, Jannella ei ole mitään sanaa, meidän pitää metsästää erillään niin että molemmat saa. Sitten Juhan mieleen nousi ei aivan viaton ajatus, että pitäisikö vielä yrittää jotain, kuten seurata Vesaa vessaan. Ei siitä mitään haittaa ainakaan olisi. Juha teki peliliikkeensä ja kääntyi kohti vessoja, mutta ovimies keskeytti, hän ei voinut moista enää sallia game over ”ulko-ovi on tulla, nyt pitää jo lähteä ulos täältä, lisää ensi viikolla sitten taas”. Ai jaaha. Juha tottelli säyseästi.
Ja Vesa hävisi veskiin lähes perässään jo kiinni vanhempi pyylevä mies ja joku ulkomaalaisen näköinen herrasmies.
Juha astui ulos kesäyöhön ja imaisi keuhkollisen kosteaa puistoilmaa. Ihanan raikasta. Musiikin korkeajännite vinkui vielä korvissa. Ah, enää ei onneksi sada. Tajunta palaili pala palalta todellisuuteen on Suomen suvi kyllä ihmeellinen. Edessä siinsi rehevä puisto ja asemalle vievä tie, nurmella puiden suojassa pilkahteli epämääräistä liikettä, ravintolan luona norkoili vielä väkeä, kuka odottamassa viime hetken hätävaraa, kuka taksia. Cabaretissa tanssittiin loppuun asti ja nyt moni satapäinen juhlakansa oli siirtynyt ravintolan ulkopuolelle lähes yhtäaikaa eikä kaikilla ollut seuraava siirto vielä varmana tai se oli mennyt pieleen. Juha ei varsinaisesti tuntenut poltetta yrittää hankkia yösijaa nyt kadulta. Vesan kanssa olisi ollut kiva istua puistossa ja jutella, mutta että nyt alkaisi noista arpoa jotain kivaa … mieluummin odotan pikkulauntaihin asti.
”Tulkaa vaan kyytiin, mulla on viinaa”, huuteli taksissa istuva vanhempi valkoisiin pukeutunut mies ja niittasi Vesaa seisovilla silmillään, ”kaksi mahtuu, tänne päin vain rohkeasti”. Kukaan ei näyttänyt kuulevan, mutta lähellä seisoskelevat tiukoissa farkuissa ja pelkissä t-paidoissa oleva kolmen nuoren miehen joukko supatti keskenään vilkuillen miehen suuntaan savukkeeet käsissään.
”Noin hoikkia poikia mahtuu kolme”.
”Mahtuu, mahtuu, aina on mahtunut”.
Juha antoi katseensa vielä tehdä kunniattoman viimeisen kierroksen kadulla norkoilevissa miehenpuolissa. Nyt pitää kyllä mennä bussille jo. Juha päätti jättää nämä lihamarkkinat ja otti suunnan kohti Rautatieasemaa ohi hortoilevien ja norkoilevien väsyneiden juhlijoiden ja yössä kiitävien taksien. Juopuneiden ja yksinäisten viimeiset soidinkutsut jäivät taakse. Edesä näkyi vähän sivummalla jykevää puunrunkoa vasten suuteleva miesparin. Ai saatana, mitä täällä tapahtuu? Juha sähköistyi nähdessään erektiot, miehet olivat ottaneet kullit esiin ja hieroivat niitä toisiaan vasten suutelun lomassa. Kesän taikaa! Mä jään tähän. Uskallanko? Esitän että olen vaan kusella. Joo. Juha piti kullit katsessaan ottaessaan omansa käteen vitsi miten kiimasta!. Hän esitti olevansa tarpeellaan viattomasti aivan – mutta jos kelpaa voisin liittyä seuraan. Voisinko? Olishan se rietasta? Voisihan sitä kokeilla ainakin, äkkiähän tästä pääsee lähtemään sitten. Toinen miehistä, punaisen lippiksen poika seisoi nyt hajareisin housut kintuissa ja seisotti kulliaan katsoen häpeämättä suoraan Juhaan kutsuva virne kasvoillaan aikamoista parrua se tossa heiluttelee vaan! Miksi mä en nähnyt sitä Cabaretissa? Jos se ei ollut siellä? Ei se ollut, olisi toi erottunut massasta. Onkohan se tullut tänne vaan tämän takia, toteuttamaan himojaan? Ollut kavereittensa kanssa ensin muualla …! Juha tunsi kiihottuvansa alkukantaisella tavalla, mutta epäröi. Hän ei ollutkaan ollenkaan varma halusiko sittenkään mitään tässä ja nyt. Mitä mä teen? Toinen mies oli nyt nyt maassa lippispään edessä paljas alapää hohti vaalean popliinitakin päällä ja ymmärsi imeskeltävänsä huomion herpaantuvan, kyykkymies käännähti kankeasti ja sähisi Juhalle ”painu vittuun siitä saatanan kyylä”. Aha, onpa ilkeä. Mitäs toinen sitten kutsui mua. ”Ala nyt painua siitä saatana muualle pikkupili”, kyykkymies heitti päästi otteensa irti ja lippispään kalu heilahteli polvissa kun mies nakkasi maasta pienen kiven Juhaa kohti onpa komee kulli, jeesus! Mennään mennään, helevetti. Ja tommosolle toikin antaa. Juha lähti pois sulkien housunsa kävellessään kai mä vielä ehdin siihen dösään! Juha kiihdytti askeliaan Kiimasta ole kuin haittaa. Bussi näytti vielä olevan laiturilla, Juha pinkaisi kevyeen juoksuun ja muunsi korvissaan yhä vinkuvan korkeajännitteen voimavirraksi jalkoihinsa, vauhti sai heinäkuisen kaupunki-ilman lipomaan kasvoja kiivaammin. ”We are invincible, we got the mighty power of love”. Lovee lovee, antakaa mulle lovee. Lovesta loveen. Perkeleen bussi, kyllä mä ehdin siihen …
LOPPU
Päivitetty 2023-04-28
