Kaksikymmentä vuotta sitten Erkki Koski ja Mika Olkkonen avasivat ensimmäisen homobaarinsa Cafè Escalen. Sittemmin miehet ovat pyörittäneet menestyksellä Helsigissä Hercules ja Mann’s Street -ravintoloita. Merkkipäivän kunniaksi Erkki Koski vastasi QX:n kysymyksiin.
Perustit Mikan kanssa Cafè Escalen vuonna 1994. Olitte myös molemmat aluksi töissä tiskin takana. Mistä saitte kipinän perustaa oman homobaarin keskellä syvintä lamaa?
– Suomi oli silloin tosiaan syvässä lamassa. Valmistuin IT-insinööriksi vajaat pari vuotta aikaisemmin, eikä hommia tuntunut löytyvän. Lähdin jatko-opiskelemaan, mutta motivaatio oli ihan hukassa. Samalla Mikan työpaikalla saneerattiin työntekijöitä ulos ja työpaikastaan luopuville tarjottiin erorahaa.
– Olimme talvella matkalla muistaakseni Turkkilaisella Kyproksella. Mika kertoi nähneensä ihmeellistä unta, missä touhusi ravintolassa Kansakoulunkadulla. Ehkä se oli enneuni. Loman jälkeen huomasimme, että sen ravintolan ikkunat oli peitetty ja paikka oli kiinni. Mika selvitti huoneiston omistajan ja vuokralaisen ja pian se liiketila olikin sitten vuokrattu meille.
– Itse olin alunperin koko ideaa vastaan, mutta kun toinen oli ihan tosissaan sen kanssa, niin pakkohan se oli lähteä avuksi. Koko homma on siis Mikan syytä – tai ansiota, riippuen miten sitä halutaan katsoa (nauraa).
– Homobaari Escalesta tuli osittain sattumalta. Sinne tietenkin kutsuttiin tuttuja homppeleita asiakkaiksi. Samoihin aikoihin Vanhan kellari, jossa kävi paljon homoja meni remonttiin ja remontin jälkeen tehtiin hyvin selväksi, ettei sinne homoja enää haluta. Sana kiersi ja yhtäkkiä meillä kävikin pelkästään homoja.
– Escalessa oli siihen aikaan pelkästään keskiolutluvat. Olutta meni ihan järjettömästi. Kyllästyimme tankkirumbaan ja vaihdoimme isohin säiliöihin. Escale lienee ollut ainoa alle 40-asiakaspaikkainen ravintola Suomessa, jossa on ollut kolme tuhannen litran oluttankkia.
Muutaman vuoden jälkeen perustitte uuden baarin Mann’s Streetin Mannerheimintielle. Tilat kasvoivat huomattavasti. Meni vain muutama vuosi lisää ja laajensitte toimintaanne vielä lisää perustamalla Lönnrotinkadulle Hercules Gay Night Clubin. Vuosi oli 2000 ja Suomella ja Nokialla meni lujaa.
– Joo, Mann’s Street avattiin tammikuussa 1998. Sinne saatiinkin heti A-oikeudet ja tunsimme olevamme jo oikeita ravintoloitsijoita.
– Liiketilana Mann’s Street oli tosi haastava. Alku oli aika hankalaa, kun tila oli kuin kellariravintola ja toisessa kerroksessa. Kiinteistö oli aika huonossa hapessa. Avasimme siellä pari kantavaa seinää, että ei olisi ihan niin mystinen labyrintti ja saimme siihen jonkinlaisen esiintymislavan. Virittelin siihen hienon kiskosysteemin ja lava nousi seinälle piiloon, kun ei ollut esityksiä. Ravintola oli alunperin tosi huonosti tehty ja kaipasi remonttia.
Olimme saaneet niihin aikoihin häädön Escalesta. Harkitsimme siitä oikeusjuttuakin, koska selkeästi haluttiin vain homot pois kiinteistöstä. Kävelin harmistuneena Lönnrotinkatua ja bongasin kasaridisko Famen. Katsoin heti, että tuossa on kyllä kaupungin paras liiketila homoille suunnatulle yökerholle. Aivan keskustassa, vähän kuitenkin kulman takana ja katutasossa – helppo piipahtaa huomaamattomasti vähän aremmankin kaverin.
– Kävin siellä pari kertaa tutkimassa paikkoja, Mika ei päässyt lenkkareissa sisään. Virallisesti se ei edes ollut missään myynnissä, mutta saimme neuvoteltua kauppahinnan. Vähän fiksailimme paikkoja ja saimme Herculeksen auki 30.8.2000. Portsarifirma sai lähteä syynäämään niitä lenkkareita muualle.
– Saimme ohjattua Mann’s Streetin asiakkaat remontin alta Herculekseen. Sen suosio oli valtava heti alusta lähtien. Vähän liiankin valtava, koska menetimme anniskeluluvat viikoksi liian suuren asiakasmäärän vuoksi. Remppasimme sen aikana paikkoja. Saimme sata asiakaspaikkaa lisää, kun otimme keittiö- ja henkilökuntatilat asiakaskäyttöön.
– Se Mann’s Streetin remontti valmistui sitten loppuvuodesta 2000. Kaikki rakennettiin uusiksi vesiä ja sähköjä myöten, vessat ja keittiökin.
– Meillä oli silloin hetken aikaa kolme homokuppilaa avoinna samaan aikaan. Homman hoitui kyllä hienosti, kun saimme junailtua asiat siten, että missään vaiheessa ei liiketoiminta keskeytynyt.
– Escalen suljimme alkuvuodesta 2001.
Kuluneen 20 vuoden aikana Helsingissä on nähty useita homoravintoloita, jotka ovat enää muisto vain. H20, Con Hombres, Lost & Found, Birdie, K-23, Nalle Pub. Myös dtm ajautui konkurssiin ja sai täysin uudet omistajat.
– Mann’s Streetkin meinasi loppua 2010 vuoden lopussa. Samassa kiinteistössä sijaitseva Lääkärikeskus tarvitsi lisätilaa ja saimme häädön. Etsin uutta liiketilaa tilalle. Eniten kiinnosti yksi konkurssiin mennyt yökerho Kamppi-keskuksessa. Neuvottelin sen vuokraamisesta, mutta vuokra oli kohtuuton, eikä minun tarjoustani hyväksytty. En nähnyt mitään järkeä maksaa enempää.
– Ihan hyvä niin, kun saimmekin yllättäen jatkaa Mann’s Streetin toimintaa vanhassa paikassa. Ostin kuitenkin konkurssipesän melkein käyttämättömät kylmälaitteet Mann’s Streetille. Siihen liiketilaan aukesi myöhemmin K-23. Vaistosin kyllä silloin heti, ettei se voi menestyä.
– Mann’s Street oli reilussa kymmenessä vuodessa päässyt huonoon kuntoon, kun ei ollut syytä häädön alla pitää sitä sen kummemmin yllä. Kun vuokrasopimus uusittiin, päätin laittaa sen viimeisen päälle hienoksi. Touhusimme yöaikaan muutaman viikon ja olimme lopulta vain neljä päivää kiinni. Avasimme Mann’s Streetin täysin uudistuneena. Remontin jälkeen paikka oli tosi viihtyisä ja asiakasmäärät kasvavat vieläkin, vaikka yleisesti alalla on alamäkeä.
Te olette onnistuneet tekemään yökerhoalalla poikkeuksellisen hyvää tulosta vuodesta toiseen. Mikä on menestyksenne salaisuus?
– Mika on tarkka talousasioissa, ammattilainen kun on. Minä hoidan tekniikan, tilojen suunnittelun ja vastaavat käytännön asiat.
– Olemme hyvä tiimi ihan keskenämme. Kumpikaan ei ole saanut mitään koulutusta ravintola-alaan alunperin.
– Tiukkaahan se ravintola-alalla on. Verotuksella ohjataan ihmiset Viroon ostoksille ja tissuttelemaan kotonaan. Meillä on poikkeuksellisen edulliset hinnat. Minulla on ollut aina mottona se, että parempi myydä halvalla paljon, kuin jättää kalliilla myymättä.
– Haluan, että paikka on semmoinen, jossa itse haluaisin käydä ja viihtyä. Ennemmin kannattaa keskittyä siihen, että saa asiakkaat sisään ja viihtymään, eikä keskity siihen kassan laskemiseen etukäteen.
– Emme kyttää ja matki muita, vaan sähläämme tätä omaa juttuamme. Ei me edes tiedetä, että kuinka näitä asioita oikeat koulutetut ravintola-alan ammattilaiset hoitaa. Ehkä tämä nyt sitten on se oikea tapa toimia (nauraa). Täytyy tosi kiitollinen olla, että ollaan saatu tämä homma toimimaan. Selvästi tässä ollaan tehty jotain oikein ja asiakkaat tykkäävät meidän paikoista.
– Meillä on hyvä henkilökunta. Portsarit ovat tosi hyviä tyyppejä ja ovat olleet meillä todella pitkään. Uusi ravintolapäällikkö Mikko tuli vähän puskista taloon. Hän oli viime vuonna vähän auttelemassa, kun rempattiin Herccua ja tykkäsin hänen otteistaan ja tyylistään hoitaa asiat reippaasti. Pyysin Mikkoa meille, eikä ole kaduttanut.
– Suurin kiitos tästä menestyksestä kuuluu meidän hyville ja uskollisille asiakkaille. He luovat keskenään meille sen fiiliksen, että siellä on kiva käydä ja viihtyä. Meillä ei ole myöskään juuri mitään järjestyshäiriöitä. Kun asiakkaat ovat tyytyväisiä ja henkilökunta on tyytyväinen, niin ei kai tämän paremmin voisi asiat olla.
Erkki Koski ja Mika Olkkonen ovat pyörittäneet homoravintoloita 20 vuotta. Kuva: oma.
Olette Mikan kanssa olleet yhdessä jo yli 20 vuotta. Onko yritystenne tarina myös rakkaustarina?
– Juhannuksena tulee täyteen 25 vuotta yhteiseloa. Kai tätä jonkinmoiseksi rakkaustarinaksi voinee sanoa. Lienee aika ainutlaatuinen juttu tämä meidän suhde, kun näin kauan ollaan oltu yhdessä ja pyöritetään yhteistä yritystä tämmöisellä erikoisella alalla.
– Ehkä tohtii myös sanoa lievänä itsekehuna, että ollaan me myös tehty jotain hyvää Suomen gay-kulttuurin hyväksi näiden vuosien aikana. Ehkä tämä homohomma on tässä toimintamme myötä maallistunut ja tullut hyväksytyksämmäksi.
Millaisia mahdollisuuksia näette lähtitulevaisuudessa? Tarvitaanko Helsingissä yhä homobaareja?
– Ilman muuta tarvitaan homobaareja. En itsekään juuri missään muualla viihdy, edes ulkomailla. Toki Helsinki ei ole mikään suurkaupunki, eikä voi montaa paikkaa elättää – kunhan nyt nykyisetkin paikat pysyisivät hengissä.
– Valtiovalta saisi kyllä ottaa järjen käteen ja alkaa edistää ihmisten ravintoloissa käyntiä. Paremmin valtio saisi tuloa anniskelumyynnistä, hinnat ovat korkeammat ja arvonlisäveroakin kertyisi enemmän siitä ihan samasta määrästä alkoholia.
– Menkää ihmiset baariin pitämään hauskaa ja seurustelemaan. Henkilökuntakin huolehtii ajoissa nukkumaan, jos mopo meinaa karata ihan käsistä. Turha niitä puteleita on kotona varastoida ja bileiden loppusiivouskin jää baarin ongelmaksi.
– Koskaan ei voi tietää, jos vaikka löytyisi se elämää suurempi rakkauskin sieltä baarista. Tervetuloa Mann’s Streetille ja Herculekseen juhlimaan!
Keskiviikkona 19.3.2014 juhlitaan Mann’s Streetilla Erkin ja Mikan 20-vuotista toimintaa ravintoloitsijoina. Erkki Kosken ja Mika Olkkosen yhdessä omistama yritys Moek Trading Oy pyörittää Helsingissä Mann’s Street ja Hercules Gay Night Club -ravintoloita.
QX Gay Map:
Päivitetty 2023-07-25
