Viisuviikko on enää happy endingiä vailla, ja QX:n epävirallinen viisunarttu Hulivilipoika laukoo seuraavassa kotisohvaltaan ainakin viiden nenäliinan verran.

Homokuvastolla flirttailu viisuissa on selvä kuin taivas. Torstain semifinaalissa toinen juontajista viime vuoden viisuvoittaja Måns Zelmerlöv viuhahti lavalla. Etualalla juontaja Petra Mede. Kuva: SVT

 

Suomella oli tänä vuonna erinomainen biisi ja esittäjä sekä tyylikäs numero, josta ei jäänyt puuttumaan yhtään mitään. Paitsi Jorma Uotisen koreografiaa tulkitsevat paljettispeedoiset tankotanssijat, piirakoita rypyttävä karjalainen itkijänainen ja pari pyroa, jotka tuovat mieleen tykistökeskityksen. Muistakaamme jatkossa, että yksikään maa ei enää voita näitä kisoja musiikki edellä. Vakuuttavuuden ja näyttävyyden välille on kyllä löydettävissä tasapaino – kysykää vaikka Conchitalta. Sen sijaan älkää kysykö Azerbaidžanin Samralta, jonka numerossa oli käytetty kaikki muut paukut lukuun ottamatta sitä, että esiintyjät olisivat sytytelleet omia pierujaan sytkäreillä. Ja perästä kuuluu myös lauantaina, sillä finaalipaikka irtosi kertalaakista.

Sandhjan lisäksi muista semifinaalipudokkaista on mainittava Valko-Venäjä, joka toi Euroviisuihin historian mielenkiintoisimman susiparin sitten Romuluksen ja Remuksen. Nämä olivat nimeltään Romu ja Remu, ja teemalle uskollisesti laulu ja esitys olivat silkkaa sutta ja sekundaa. Koko komeus hyytyi viimeistään kalkkiviivoilla – siis niillä, jotka oli maalattu esittäjän naamaan.

Sveitsin Rykka lauloi olevansa lajinsa viimeisiä, ja pidin tätä tietoa lähinnä helpottavana. Evoluutiota ei selvästi keksitty ihan turhaan, sillä en näe mitään funktiota lajille, jolla on sininen permanentti, valoverhoista tehty hame, savuavat kainalot ja niin nöyrä asenne, että kertosäkeessäkin piti niiata ja pyllistää 20 kertaa. Äänestystulosten paljastuttua sukupuutto oli lopulta helpotus.

Viimeiselle rannalle jäi myös entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian emeritaviisudiiva Kaliopi, joka muistetaan vuoden 2012 mainiosta viisustaan Crno i belo (Tšernobylin pellot). Tällä kertaa finaalipaikka jäi haaveeksi. Liekö syynä se, että kotikatsomoni lesbokommentaattorin mielestä asun tissiosasto oli pahasti epäkunnossa. Eikä alakerta ollut paljon sen kummempi. Etuhalkiolla varustettu mekko edusti ehtaa ”ikkunat auki Eurooppaan” -henkeä tuoden erehdyttävästi mieleen Kafe Moskovan valkoiset rimpsuverhot. Loppuhuipennuksessa kuultiin vielä niin raspista ujellusta, että moni tehtaanpilli joutunee turvautumaan kuntouttavaan työtoimintaan.

Finalisteista mainittakoon Liettuan pornokuvankaunis Donny Montell, joka hurmasi vuoden 2012 Euroviisuissa vanhan liiton diskokappaleellaan Love is blind. Sittemmin ajat ovat muuttuneet ja arvot koventuneet. Nyt Montell vetosi suihkurusketuksellaan lähinnä Trumpin kannattajiin osoittamalla, että oranssi on uusi musta. Hiuslaite toi mieleen päältä ajettavalla ruohonleikkurilla trimmatun puudelin, mutta finaalipaikka irtosi biisistä huolimatta kiitos trampoliinilta heitetyn tuottavuusloikan.

Bulgarian Poli Genova oli hankkinut asuunsa koko Ifin taannoisen designheijastinkampanjan jäämistön varmistaakseen, että kappaleen koppalakkihomopropaganda näkyisi Uralin perukoille saakka. Laulu oli kakkossemman iloisimpia yllätyksiä, ja esitys tarjosi erittäin hyviä jumppaliikkeitä paksujen sisäreisien kiinteyttämiseen.

Ennakko-odotuksiin nähden suurimman pettymyksen aiheutti Serbian Sanja Vučić, joka selvisi kyllä finaaliin, mutta ei tarjonnut lainkaan samanlaista Drag Race -realnessiä kuin kappaleen esikatseluvideo. Siinä Vučić huulisynkkaa henkensä edestä ja väpätyttää leukaansa kuin Carola gospel-konsertin encoressa ennen viimeistä modulaatiota. Vielä on sentään toivoa siitä, että finaalijännitys houkuttelee Vučićin herkulliset maneerit esiin.

Ukraina osallistui Euroviisuihin Krimin tataarien karkotuksesta kertovalla kappaleella 1944, jonka veroista kansanmurhaballadia ei ole viisuissa nähty sitten vuoden 2010. Tuolloinhan Eva Rivas tehosti Apricot stone -laulun tarinaa kansan kahtiajaosta tarjoamalla koskettavan lähikuvan tissivaostaan. Nyt ei nähty tissejä, vaan harvinaisen hyytävä kappale ja esitys, joka puhdisti kotikatsomon kaltaisistani kyynikoista. Venäjä saa viisufinaalissa Jamalasta ansaitsemansa kamalan vastustajan.

Venäjän viisuedustaja Srgei Lavrov on suuri ennakkosuosikki. Claudio Bresciani / TT

Rakas itänaapurimme ymmärsi vihdoinkin, että miehittäjän ei kannata yrittää hurmata Eurooppaa rauhanlauluilla, vaan niillä miehillä. Siipiefektit toivat mieleen kaksipäisen kotkan, ja esitys taipui yhtä moneen kuin kaksipäinen dildo. Tämä Suomi-neito meni heti rähmälleen. Nyt toivon vain, että Sergei Lazarevista tulee seuraava Sergei Lavrov, niin sitten voidaan alkaa puhua alueiden liittämisestä ihan eri merkityksessä.

Hulivilipojan äänen saa kuitenkin tänä vuonna Itävalta, jota edustaa Ihmemaa Oziin eksynyt Brigitte Bardot. Kisastudiokaverini mukaan laulajan ilme oli sellainen kuin vibraattori olisi unohtunut päälle koko esityksen ajaksi – onneksi! Haluan ehdottomasti samaa, mitä BB oli vetänyt, ja make it double. Kun BB taikoi vielä esityksen lopuksi seinälle sateenkaaren, olin täysin vakuuttunut siitä, että myös kaltaiseni katkera queen voi vielä joskus olla ihan oikea prinsessa.

Ruotsalaisille kiitos aivan mielettömän hienosta ja ennen kaikkea hauskasta show’sta. En muista, koska olisin viimeksi nauranut Euroviisuissa yhtä makeasti muuten kuin esiintyjien kustannuksella. Esimerkiksi käy juontaja Petra Meden kommentti ”Man vs machine” -väliaikanumeron jälkeen: ”Joinakin iltoina sinkkunaisella ei valitettavasti ole valinnanvaraa.”

Tekstin laati Hulivilipoika, jolla on myös oma blogi.