Artemis Kelosaaresta on moneksi. Hän on toimittaja, kirjailija, runoilija, romantikko sekä kirjallisuuskriitikko. Hänen teoksensa Omenatarha eli kertomus huonoista miehistä (2017) on avoimen homoeroottinen kertomus, mieskurtisaanista, jota QX suosittelee vahvasti joulupyhien ratoksi. Tällä kirjallaan Artemis oli myös ehdokkaa QX Awardseissa. Parhaillaan hän työstää tietokirjaa kannibalismin historiasta ja kokoaa kirjaksi turkulaisia kummitustarinoita. Hän on myös suomentanut 1600-luvun englantilaiskirjailija Aphra Behnin romaanin Oroonoko – kuninkaallisen orjan tarina. Kaikki nämä kirjat ilmestyvät tulevana vuonna.

Mainos

QX tavoitti Artemiksen joulun alla pikahaastatteluun.

Mihin lomakohteeseen kaipaat juuri nyt? 

– Yöjunalla jonnekin kauas pohjoiseen. Levottomuus iskee aina välillä täällä etelän kaupungeissa.

Pitäisikö homoseksistä puhua ja kirjoittaa enemmän?

– Riippuu miten sen tekee. Aivan liikaa on jo 1) nihilistisen karkeaa ja eläimellistä panokuvausta vailla merkityksiä, 2) sitä iänikuista ylianalysointia ja identiteettipolitikointia. ”Kun panen miestä niin miten minun pitää nyt itseäni kutsua ja ajatella” ja niin poispäin. Mikä siinä on, että suurin piirtein vain Tom of Finland on kyennyt vapauttamaan miestenvälisen seksin uhriudesta ja lokeroinnista — kyennyt vakavissaan luomaan jotain eikä vain jahkailemaan loputtomiin, rypemään inhorealismissa tai pilaamaan kaiken jollain kammottavalla elämäntapaironisella asenteella? Vapaat, elämäniloiset, miehiset miehet nauttimassa itseriittoisina toisistaan ja samalla kunnioittamassa toisiaan. Sellaista haluaisin nähdä enemmän, ylipäätään kaikenlaisen seksin esittämisessä.

Millainen on oma ihannemiehesi?

– Ihailen voimakkaita miehiä, joissa on kuitenkin häivähdys feminiinisyyttä esimerkiksi hienostuneen ulkonäön muodossa, ja haluan itsekin olla sellainen. Toisaalta avoimen söpöissä ja herkissä pojissakin on oma viehätyksensä.