Cabaretin yön aiemmat osat:
Osa 1: Musiikki – valot – action!
Osa 2: ”Tämähän on kuin Jeesuksen toinen tuleminen”
Juha otti vaihtorahat ja taksista noustessaan vastasi kiitos kuljettajan hyvän illan toivotukseen. Janne oli jo ulkona tupakka huulessa joskus ton nopeus yllättää.
”Täällä sataa!”, Janne irvisti nyrpeästi ja imi ahnaasti savukettaan, joka oli jo vähän kastunut.
Juha paineli mustan halpissateenvarjon laukaisnappia, se ei meinannut toimia ja hän alkoi hermostua.
”Eikö meinaa millään laueta?”, Janne heitti ja käkätti rietasta pilkkanaurua.
”Tämähän räjähtää ihan kohta käsiin”, Juha vastasi ja molemmat nauroivat kaksimieliselle nokkeluudelleen. Juha sai sateenvarjon auki vei sen ylös molempien suojaksi. Jono oli jo kasvanut useamman metrin.
”Sehän on jo rikki!”, Janne nauroi räkäisesti sateenvarjon kangas oli irronnut yhdestä ruodosta.
”Ei helvetti! Kunnon kiinalaatua. Tämä joutaa roskiin, kun on tästä selvitty”.
”Yes. Nyt pitää suojata hiukset. Kampaus ei saa mennä pilalle”, Janne totesi lähes vakavissaan. ”Siis sinun kampaus”.
”Ai mitä oikein vihjaat?”
”Siinä on niin paljon tököttiä, että ei se vettä kestä!”, Janne jatkoi paheksuvaan sävyyn.
”Pakko laittaa! Helppo sun on sanoa noin paksulla reuhkalla!”, Juha vastasi puolustellen. Jannella oli musta tuuhea tukka ja vahva hiuslaatu, joka näytti hyvältä säässä kuin säässä, toisin kuin Juhan pehmeämpi hiuslaatu. Janne ei myöskään ollut koskaan innostunut erityisemmin geeleistä ja sellaisista. Ei vaikka Juhan äiti oli niitä yrittänyt monesti Jannelle tyrkyttää ja antanut vaikka minkälaista tököttiä.
”Osuttiin sitten ruuhka-aikaan. Toivottavasti tämä menee nopeasti”, Janne puhui nyt hiljaa, ”ihan hirveä kusihätä”.
”Mulla on kanssa, älä puhu siitä! Kyllähän tämä liikkuu vielä. Koko ajan”.
”On kyllä taas oikein kesäinen ilta”, Juha marmatti.
”Järkky. Kengät tuntuu jo märältä”.
”Tarttuu kivasti röökinhaju joka paikkaan. Ja sopukkaan”.
”Ump, yrjö! Pitääkin pistää tupakaksi”, Janne naurahti ja imaisi savukkeeseen hengen sateenvarjon alla.
”Sulle taitaa tulla kiire, päästään tätä menoa ihan just sisään”. Musiikki kantoi jo Juhan korviin ja hän tunnisti kertosäkeestä tutun malankolisen siveettömyyden julistuksen ”Let the Night Take the Blame”
”Shit!”, Janne lisäsi tehoja imuun.
”Tämä biisi olisi ollut jo kiva tanssia!”.
”Sun pitää mennä pyytämään sitä deejiltä”, Janne virnuili.
”No enkä pyydä!”. Juha ja Janne olivat nopeasti oppineet, että omien toiveiden vieminen deejiille ei ollut hyvää käytöstä. Eikä etenkään tällaisessa pintapaikassa. Hyvä DJ soitti muutenkin parhaat ja tuoreimmat biisit eikä samaa biisiä yleensä tullut uudelleen, ei vaikka miten olisi ruinannut.
Ovimiehet vetivät nopeasti oven kiinni.
”Eih, nytkö se stoppasi? Onko se jo muka täynnä?”
”Ei! Kohta tulee pissi pöksyyn”, Janne irvisti.
Ravintolan ovi lennähti auki ja ovimiehet kantoivat välissään ulos nuoren miehen, jonka paita oli ulkona housuista. Mies ei näyttänyt oikein pysyvän omilla jaloillaan. Takana kipitti hätääntyneen oloinen nainen. Mies horjui kadun yli nurmikolle ja oksensi.
”Jollain taisi mennä vähän liian lujaa”.
”Hahaha-haa! Yes”,Janne nauroi vahingoniloisesti.
”Varo vaan, ettei sulle käy noin!”.
”Ei kuule koskaan! Never.”
Mies istui hajareisin märällä nurmikolla ja katsoi ravintolaan päin ikään kuin ei ymmärtäisi mitä oli juuri tapahtunut. Vai oliko hän harmissaan siitä, että ilta oli päättynyt liian aikaisin? Janne ja Juha keskittyivät nyt enää virtsarakkojensa hallintaan ja toivoivat pääsevänsä sisään jo hetkenä minä hyvänsä. Ovi oli jälleen auki ja edellä enää neljän hengen seurue. Cabaretin meno oli jo korkealla ja biitti alkoi jo tuntua ja vaati tulemaan lähemmäksi, nopeasti. Vahvaääninen nainen lauloi olevansa aikapommi ja valmis räjähtämään. Ihan kuin mun rakko.
No vihdoin!
”Onko herroilla kaikki hyvin?”, ovimies tiedusteli katsoen molempia tutkivasti suoraan silmiin.
”On”.
”On!”.
”Paperit”.
Juha ja Janne ottivat lompakkonsa ja käänsivät henkilöllisyystodistukset esiin ikäkontrollia varten.
”Tervetuloa. Narikan kautta”.
Juha ja Janne tunsivat piristyvänsä ja innostuksen kasvavan astuttuaan kynnyksen yli.
”Maksan molemmat”, Juha sanoi, ”Mene vaan jo narikkaan. Ostat sitten ekat juomat”.
”Yes, selvä”.
Kun eteistoimenpiteet oli vihdoin suoritettu Juhalla ja Jannella oli jo kiire.
”Mä räjähdän ihan just.”
”Sama!”
Janne ja Juha puikkelehtivat tuskaisina muiden ohi kohti helpostusta. WC oli onneksi melkein tyhjä. Janne sujahti koppiin ja Juha riensi laitimmaiselle pisuaarille tuskainen hiki otsallaan, mutta mitään ei tapahtunutkaan. Juha piti penistään kädessään, otti tukevamman asennon ja yritti hengittää tasaisemmin. Näin kävi aina, Juhalla oli ujopissi ja se venkoili nytkin. Tule, tule kiva pissi, ulos vaan, pliis pliis pis pis. Tilannetta ei helpottanut se, että vieressä loroteltiin reteesti komealla paineella. Juha oli kateellinen, miten joiltain tulee noin vahva ja leveä suihku? Juha hermostui ja tunsi sykkeensä kiihtyvän, hän piti kutistunutta penistä sormiensa välissä niin viileän pisuaarin yllä, että kiveksetkin pakenivat ja tuijotti lasittuneesti kaakeloitua seinää. Kohta se tulee, kohta se tulee. Sitten viimein Juha tunsi vienon virran lähtevän liikkeelle kaukaa kaukaa kamalan syvältä ja vähitellen hento noro alkoi lorista posliiniin. Juha huokaisi ja virtsasuihku voimistui vieden tukalan tunteen menneessään. Liian pitkään kun joutuu pidättelemään, käy aina näin. Juha näki sivusilmällään, että Janne tuli jo pesemään käsiä, mutta Juha ei ollut vielä valmis. ”Tässä vielä riittää tätä hetken verran”. Janne lähti. Juhan viereen astui määrätietoisesti melko pitkä mies ja melko vanha, joka laski housunsa niin, että paljaat pakarat hohtivat kirkkaassa valossa. Mies painoi vasemman kämmenensä seinään ja nojasi etukenossa sen varaan virtsatessaan. Juha vilkaisi automaattisesti päivettyneitä lähes karvattomia pakaroita, toi on nyt kyllä vähän turhan ronskia. Onko se noin päissään? Mikä lie perverssi. Toi on varmaan niitä aidsisia. Juha oli valmis ja poistui korjattuaan vähän kampaustaan.
”Kylläpä se kesti”, Janne oli odottanut aulassa. ”Nyt baariin”.
Juha ja Janne alkoivat pujottelun tungoksen läpi kohti virvokkeita. Vastaan tuleva vanhempi mies nyökkäsi Jannelle ja vilkaisi tutkivasti ja hieman alistuneesti Juhaa ohi mennessään.
”Kukas se oli?”, Juha kysyi baarin jonossa.
”Ei kukaan. Se on vaan yksi, jonka kanssa juttelin täällä muutama viikko sitten. Se pyysi mua kanssaan etelänmatkalle”.
”Ihan vaan juttelun jälkeen? Oli sitten aika hyvät jutut!”
”Noo, olin mä sen luona yötä kerran”, Janne tunnusti naurahtaen, mutta vakavoitui sitten. ”Ihan järkkyä. Se halusi vaan koko ajan panna mua. Sille piti antaa persettä läpi yön.”
”No sehän oli tosi kivaa jutustelua sitten”.
”Se olisi maksanut matkan ja kaikki, niin se lupasi”.
”Sä olisit ollut sen rattopoika.”
”Yes. Järkkyä. Yksi yö riitti. En mä jaksa tommosta, mäkin haluan panna”.
”On kyllä mälsä tyyppi! Mikä se kuvittelee olevansa? Kylän suurin panomies?”
”No just sitä. Sillä on rahaa! Todella hulppea asunto Tölikässä.”
”Ai jaa.”
”Sillä on vesisänkykin”.
”Mimmoista siinä oli?”
”Melkein tulin merisairaaksi siinä nylkytyksessä”.
Molemmat repesivät hervottomaan nauruun, mikä sai myös ympärillä olevat hymyilemään, mutta hämmennyksestä päätellen kaikki eivät sentään olleet kuulleet keskustelua. Niin ainakin Juha toivoi. Janne ei niin välittänyt. Juha ja Janne saavuttivat baaritiskin.
”Mitä sä otat?, Janne kysyi.
”Rommikolan, tarviin jotain makeaa nyt.”
”Hmmm. Joo, mä otan saman. Mä maksan nämä sitten”.
Juomat saatuaan Juha ja Janne ryhmittyivät baarin seinustalle vastapäätä salin oviaukkoa. Janne alkoi nuuhkia nopeasti ilmaa.
”Haistatko? Täällä haisee hiki! Jollain on dödö pettänyt!”, Janne nauroi.
”Hyi!”
”Ohi soljui miesryhmä ja haju voimistui hetkellisesti”.
”Siis mä pyörryn!”, Janne piti nenäänsä.
Juha ja Janne löysivät tilaa baaripöydän äärestä.
”Mahtuuko tähän?”, Juha kysyi.
”Mahtuu mahtuu”, Vesa vastasi iloisesti.
”Kun ollaan juotu nämä mennään tanssimaan”.
”Yes”, Janne komppasi.
”Kohta alkaa kuulemma joku show”, Vesa liittyi keskusteluun.
”Eikä! Sitten pitää vaan juoda!”.
”Nämähän on hauskan näköisiä”, Vesa mietti ”onkohan ne pari? Todennäköisesti, näyttää olevan niin kivaa ihan keskenään. Mutta mitä pari tekisi täällä? Niin?”
”Tulitteko te vasta?”, Vesa uteli varovaisesti.
”Joo vasta äsken saatiin juomat. Jonotettiin tuolla sateessa ikuisuus!”, Juha selvitti.
Janne sytytti savukkeen ja tutkaili vaivihkaa Vesaa poltellessaan.
”Järkky sade. Suomen kesä!”
”Sen takia tulinkin aikaisin, jonottaminen on ankeeta”, Vesa sanoi.
”No me otettiin kyllä hyvät pohjat”, Juha totesi.
”Ei tarpeeksi, melkein selvisin jonottaessa”, Janne yhtyi keskusteluun.
”Sä et olisi päässyt sisään, jos olisit juonut enemmän!”,Juha korjasi.
”Olisin olisin”, Janne väitti varmana ja puhalsi savupatsaan yläviistoon.
Vesa pohti kiivaasti mielessään seuraavaa siirtoaan ja kumpaan kannattaisi panostaa, ”molemmathan on ihan sexyjä”. Vesa avasi komean suuren savukerasiansa ja sytytti pitkän savukkeen arvokkuutta tavoitellen. Juha katseli levottomana ympärilleen illan tarjontaa zoomaillen, mutta Janne kiinnostui.
”Mitä sä poltat? Komea aski ja noin pitkä rööki! Saisinko maistaa? Voin antaa vaihdossa Mallua.”
”Anna kaksi, niin saat!”, Vesa avasi rasiansa Jannelle, joka nappasi innoissaan kiiinni. ”Nämä loppuu kyllä kesken, mutta jos tämä jotain edistää. Onhan mulla narikassa tietty lisää, mutta niitä on vähän tylsä hakea, poket ei tykkää”, Vesa arvioi eri vaihtoehtoja mielessään.
”Yes. Kiitti”, Janne ojensi askiaan Vesalle, joka nappasi siitä kompensaation., Tavalliset savukkeet katosivat suurempaan askiin kuin mitättömät korvikkeet.
”Näitähän en kyllä itse polta”, Vesa totesi ajatuksissaan, ”mutta ihan kaunis ele tarjota korvausta”.
”Wau, tämähän on ihan eri planeetalta!”, Janne ylisti ensimmäisen henkäyksen jälkeen, ”puhtaampaa ja vahvempaa”. ”I love it! Mistä sä ostit näitä?”.
”Makkaratalon tupakkakaupasta”.
”Missä siellä on semmonen?”
”Siinä basaarissa, Marmorikujalla”.
”Siinä? Ai niin onkin! Pitääkin käydä siellä”.
Juha katseli hiljaa Jannen sujuvaa jutustelua Vesan kanssa ja silmäili Vesaa lyhyillä silmäyksillä. Toi on komea! Pitkä vahva leuka ja ulkonevat korvat on niin pornot. Ja vahva parrankasvu siintää jo iholla. Sexyin täällä kyllä tänään! Juha tunsi alemmuutta Vesan ulkonäköä katsellessaan. Vesalla oli täydellisen muotoinen vahva peukalo, kaunis iso pyöreä kynsi, miesten peukalot olivat Juhasta kiihottavia. Kun hän näki kauniin käden hänen teki mieli sivellä sitä hellästi ja saada tuntea sen ote vartalostaan, päälaestaan, olkapäästä ja Vesa herätti nyt nämä halut. Ihmeellisen mukava noin komeaksi, yleensä ton näköiset on itseään täynnä eikä edes ala jutella. Hän ei kyllä välttämättä ole stadista. Nyt pitäisi keksiä jotain sanottavaa”. Juha alkoi kaivella tupakoitaan esiin.
”Haluatko maistaa?”, Janne kysyi tarjoten puoliväliin poltettua Dunhillia.
Vesa seurasi kiinnostuneena, miten tämä nyt etenisi. Kyllä mä tolle toisellekin voisin mielläni antaa. Tupakkaa ja mitä vaan! Vesaa hymyilytti tilanne ja omat ajatuksensa.
Juha kumartui hieman ja imi hitaasti Jannen tarjoaman maistiaisen. Vesa ihasteli näkemäänsä kun mustahiuksinen Janne ojensi sormissaan savuketta vaalealle Juhalle, toihan on ihan eroottista.
Juha kumartui hiukan ja otti huulilleen Jannen kostuttaman pitkän filtterin ja imi hitaasti, suoristi vartalonsa ryhdikkääksi ja puhalsi suuren savupyörteen kohti yönsinistä kattoa.
On noi kyllä saattaneet panna keskenään, Vesa päätteli.
”Kyllä tässä on eroa”, Juha totesi ja katseli Jannea ja sitten jännittyneemmin Vesaa silmiin. ”Onko noi paljon kalliimpia?.
”Ei oikeastaan, kun onhan näissä enemmän tätä tavaraa”, vesa totesi pyydä vain, niin saat. Mutta Juha ei pyytänyt.
En kyllä ala pummimaan, ei kukaan mitään muita polttele, jos tollasia ostaa. Se ei varmaan vaan kehdannut sanoa Jannelle ei. Tai halunnut. Tykkääköhän se Jannesta enemmän? Vaikuttaa kyllä älykkötyypiltä. Varmaan joku opiskelija.
Janne oli hilpeällä tuulella. Hän oli huomannut Juhan jännittyneen ja tiesi, että Juha on myös kiinnostunut tästä tummasta komeasta nuoresta miehestä. Janne päätti lisätä kierroksia. Kaiuttimista raikui I’m, gonna make you want me.Biisikin on mun puolella.
”Tämä pitääkin imeä ihan loppuun saakka”,Janne sanoi matalammalla äänellä, vilkaisi Vesaa silmiin ja veti savukkeen filtteriin asti. Vesa hymyili iloisesti.
”Onko tämä sinun ensimmäinen kerta täällä?”, Juha kysyi vähän sössöttäen.
”Ensimmäinen tänä vuonna”, Vesa sanoi, ”pääsin vasta armeijasta”.
”Nyt vasta?” Juha ihmetteli. Ei siis ilmeisesti opiskelija. Ainakaan vielä.
”Kuukausi sitten”.
”Ja nyt vasta tulit tänne? Mä olisin tullut heti!”.
”No ei Vaasasta niin vaan tulla”.
”Ai sä asut Vaasassa! Se on kyllä kaukana.”
”No niin on”.
”Oletko hotellissa yötä?”
”En, lähden heti aamujunalla, ellei mitään muuta tapahdu”.
”Olisko teillä jatkot?” Vesa jatkoi vielä naurahtaen.
”Olisikin!”, Janne parahti.
”No ei ole”.
”No mikäs siinä?”, Vesa ihmetteli.
”Vanhemmat saattaisi tykätä vähän huonoa”, Juha vastasi hiljaa.
”Ne heittäisi kadulle saman tien”, Janne sanoi vakavana ja joi juoman loppuun.
”Asutko sinä yksin?” Juha kysyi Vesalta, ”tai et varmaan asu näin heti armeijan jälkeen”.
”Juha taitaa todella haluta tota, kun on noin hermostunut”, Janne mietti ystävästään, ”mutta minä haluan myös, vaan eipä tästä mitään tule jonkun vaasalaisen kanssa. Ei ole mitään paikkaa minne mennä. Nyt kannattaa yrittää löytää täältä joku muu”.
”Kotona vielä, mutta ensi kuussa muutan Helsinkiin”.
”Eikä!”, Juha huudahti. ”Vähänkö siistiä.”
Ukkonen jyrähti ja Juha säpsähti. Janne alkoi nauraa ja Vesan hymy loisti strobovalojen välkkeen välistä.
”Wau!”, Janne huudahti, ”nyt alkoi kunnon jytinät”
”Mi-mikä versio tämä on, joku uusi?”, Juha ihmetteli vanhan tutun Knock On Woodin remiksattua versiota.
”Tämä tuli radiossa viikko sitten. Tästä on joo tehty uusi remixi. Tämä on kyllä kova”, Vesa sanoi.
”Ai niin kun teillä maalla ei ole muuta tekemistä kuin kuunnella radiota?”, Juha yritti olla leikkisä.
Jannea nauratti jälleen. ”Ihanasti lehmänkellot kilisee tässä! Kyllä säkin ole tämän kuullut! Mä ainakin olen, eikö tämä soinut jo viimeksi?” Mitäs toi nokittelee?
”Eipä oikein”, Vesa tunnusti.
”No onneksi kohta pääset pois sieltä!”, Juha jatkoi.
”Hei nyt tapahtuu jotain”, Janne huomautti väliin.
Musiikki vaimeni ja tanssilattialta ihmisiä alkoi virrata baariin.
”Ladies and gentleman, mina damer och herrar, hyvät naiset ja herrat Club Cabaretissa tänään Star Sisters!”, kuulutti Erkki-Juhani lavalta baarin toiselta puolen.
”Hei, mennäänkö katsomaan?”, Vesa ehdotti.
”Mennään, mä haluan nähdä!”,Janne oli mukana.
”Mennään vaan”, Juha komppasi ja lähti keulimaan saliin päin, ”juoma on vaan loppu”.
Juha ryhmittyi taidoikkain manuuverein lähes keskelle tanssilattiaa sopivan etäisyyden päähän lavasta ja jäi voitonriemuisena seisomaan paikalleen. Parin askeleen päässä tulleet Janne ja viimeisenä Vesa asettuivat Juhan molemmin puolin. Kohdevalot sädehtivät kahden todella pitkän esiintyjän paljettiasuista heidän imitoidessaan Donna Summerin ja Barbra Streisandin No More Tears (Enough Is Enough) hittiä. Kappaleen balladi-intro oli leikattu lyhyemmäksi, discomeininki iski yllättäen ja sai katsojat valppaaksi.
”Yes”, Janne läpsytti innoissaan käsiään.
Vesa siirtyi aivan lähelle Juhaa, kokeillaanpas vähän, ollaan kuitenkin homopaikasssa. Juha oli melkein saman pituinen. Onko hän jotenkin hermostunut? Vesa aisti, että Juha oli jotenkin levoton, mutta Juha oli kiinnostavampi kuin Janne. Tämä on selkeästi vähän paremman perheen poika ja toi toinen ei ole kovin välkky, mukava kyllä, mutta … niin. Ja vähän turhan ronski. Mutta onko tämä vähän olevinaan, vai onko hän vain hermostunut? Neuroottinen? Tilanne kutkutti Vesaa, hän meni vielä vähän lähemmäksi Juhaa ja saattoi jo tuntea kehonlämmön. Ihana tuoksu! Vesa tunsi Juhan niskan kohdilla paidan alta leijuvan vienon makean ominaistuoksun ja se meni suoraan muniin ja aivoihin samanaikaisesti, tähän tuoksuun kun saisi nukahtaa.
Juha ei pystynyt keskittymään dragesitykseen. Hän tunsi Vesan olevan todella lähellä, mutta ei uskaltanut katsoa. Mitä nyt pitäisi tehdä? Janne on selvästi kiinnostunut tosta kanssa! Mutta toi on niin seksikäs. Se saa kenet se haluaa. Eikä tässä ole muutenkaan mitään toivoa, kun hän asuu siellä Vaasassa. Vielä. Odotanko, että nähdään täällä uudelleen? Voisiko sille antaa puhelinnumeron? Mutta sitten faija ihmettelisi, että kuka mies tänne soittelee? Ei se ei käy. Eikä noin komea mulle soittaisi edes, tarjontaa varmasti riittää. Juha tunsi nyt Vesan lämmön kylkeään vasten, ny on kyllä lähellä! Miten voi tuntua näin hyvältä. Juha hermostui lisää, eikä edes huomannut taputtaa esiintyjien asujen vaihdolle. Janne oli vieressä innoissaan shown pauloissa. Jos sitä vähän kokeilisi, katsotaan sitten miten käy. Juha muutti asentoaan sen verran pakara osui osittain Vesan lantioon, mikä tarkoitti käytännössä viiden sentin liikahdusta, niin lähelle Vesa oli jo päässyt.
”Tosi kiva show”, Juha sanoi Vesalle samalla kepeyttä tavoitellen.
”Niin on! Toi Amanda Lear on hillitön!”
”Sillä on paljon hyviä biisejä!”
”Ai säkin tykkäät”, Vesa katsoi iloisesti Juhaa suoraan silmiin.
Juha tunsi olonsa vähän heikoksi, niin lähellä, että voisi suudella, mutta ei kyllä nyt. Vesa kallisti päätään lähemmäksi Juhan korvaa sanoakseen jotain samaan aikaan kun Juha oli kääntämässä päätään ja päät kolahtivat yhteen. Lyhyessä hetkessä Juhan ja Vesan hiukset menivät lomittain päiden kalahtaessa yhteen. Molemmat naurahtivat hämmennyksissään ja katsoivat toisiaan säkenöivin silmin naurahtaen ujosti.
”Nyt tuli joku launtaitanssiosio, nyt mennään baariin”, Janne sanoi vieressä. Lavalla esitettiin Lea Lavenia. Juha ja Janne eivät voineet sietää iskelmää. Janne lähti baarin suuntaan, Juha epäroi hetken.
”Tuletko sinä?” Juha kysyi katsoen Vesaa vartalosuunta jo puoliksi menossa.
”Mennään vaan!”
Tämä jäi nyt ikävästi kesken, tosta olisi ollut niin luontevaa jatkaa, mutta mitens nyt? Vesa katsoi jo kaivaten edellään kohti baaria etenevän Juhan selkää. Mutta jatkoja ei siis kukaan pysty tarjoamaan, että se siitä. Jos pyydän puhelinnumeroa? Vai esitänkö huoletonta ja jätän sen varaan, että nään nämä täällä vielä uudelleen muuton jälkeen? Toihan voi löytää jonkun siinä välissä. Mutta ehkä se on sitten tarkoitettu niin? Vesaa alkoi harmittaa ja tunnelma laski. Pitää nyt vaan yrittää pysyä hyvällä tuulella, kukaan ei rakasta ärripurria!.
”Tulikin kova jano!”, Vesa tokaisi otettuaan pitkän kulauksen juomastaan.
”Mennään tanssimaan heti kun toi show loppuu”, Juha maanitteli Jannea pohdiskellen samalla illan siirtojaan. Pitää päästä katsomaan illan muut mahdollisuudet, kun tästä ei nyt tule tällä kertaa tämän enempää. Varmasti nähdään täällä uudestaan. Tolla on kyllä miljoona ottajaa, kun se on tänne muuttanut.
”Yes, mennään”, Janne vastasi Juhan tanssiinkutsuun. ”Pitää vaan ensin käydä kusella.”
Vesa koki jo myös tarvetta päästä vessaan, en kyllä halua, että kumpikaan näkee mun kullin. Nyt se olisi vaan noloa, kun ne innostuisi siitä.
Tanssilattian valot syttyivät, show oli ohi. Lyhyt balladi-intro jatkui nopean biittiin. I Believe in Dreams!
”Tämä on mahtava biisi”, Janne huudahti, tyhjensi lasinsa ja imaisi tupakan tuhkaksi, ”nyt mennään”.
Juha ja Janne lähtivät wc:tä kohti, mutta Vesalla oli vielä juomaa jäljellä ja sopivasti vasta sytetty savuke kädessään noin, sinne he sitten meni. Vesa veti rauhallisen henkosen. Meni minne meni, löytäähän he minut täältä. Jos haluavat. Tai minä heidät. Katsotaan. Vesa otti lasistaaan lujaa kiinni, kuin varmistaen, että se ainakin pysyisi, sillä ympärillä pyöri ihmisiä nyt kaikkiin mahdollisiin suuntiin vartaloa milloin mistäkin kohtaa hipoen tai tuupaten. Vesa zoomaili sykkivälle alapäälle eli nopealle biitille kaikkensa antavia tanssijoita, hetkuva massa ulottui yhä lähemmäs tanssilattian täyttyessä. Sykkivä alapää vangitsi myös Vesan jalat ja nousi reisiä pitkin lahkeita värisyttäen palleista kohti nenää, JayJay oli painanut äänentoistojärjestelmän ison vaihteen päälle. Ihanat bassot. Vesan lantio lähti herkkään liikkeeseen kun kappale alkoi vaihtua E.G. Dailyn superpirteään hittiin. Love in the Shadows! Täällähän sitä ollaan kaupungin laidalla, puiden varjossa. Puun alla! Tämä oli yksi Vesan tämän hetken ehdottomia suosikkeja, vaikka hän oli kuullut sen radiosta vain kerran, mutta saanut onneksi napattua kasetille.Laulaja ei kuitenkaan ollut Voyeur-kähisijä Kim Carnes, kuten Vesa luuli, vaan toinen samalla tapaa käheä blondi. Seksikäs! Vesa joi nopeasti lasinsa tyhjäksi ja siirtyi osaksi tanssivaa massaa, sulki osittain silmänsä ja antoi sähköisen sykkeen viedä. Silmän raosta kiinnitti huomion kello yhdeksän kohdalla nopeaan pyörintäliikkeeseen lähtenyt musta sylinteri. Lähellä vilkkuvat värilamput porottivat kuumina ja Vesa tunsi niiden lämmön tässä tulee kohta luokaton hiki! Salaisuudet pimeässä. Himo palaa. Käheä-ääninen jäi tauolle ja värilamput sammuivat, jäljellä oli vain verkkaisesti välkkyvä strobo ja pilarien valoköynökset, kun alta kuului ikivanha klassikko. Abba!! JayJay oli laittanut soimaan Abban The Visitorsin HotTracks remixin. Tunnelma liukui hetkeksi seesteisemmäksi kauniin laulun soidessa, mutta sitten räjähti. Vesa tunsi olonsa eteeriseksi kuin toisella planeetalla. Aivan vieressä, hetkittäin iholla tuntuivat vielä toiset tanssijat, vai oliko se oma käsi. Biisin kasvaessa ja kasvaessa Vesa tunsi tanssivansa puun latvassa asti, sitten vimmaisesti pyörivä sylinteri aktivoitui ja kirkkaat valokeilat leikkasivat muuten pimeää ja huuruista tilaa tää on niin upeeta. Ympäriltä kuului ekstaattisia ilonpurkauksia, oli kuin sylinteri olisi jokin avaruusolioiden laite tekemässä ties mitä portti parempaan maailmaan! Kappaleen jälleen vaihtuessa Vesa huomasi vieressä tanssivat Juhan ja Jannen.
Viimeinen osa: ”Löysin tämmöisen namipalan tuolta ihan yksinään”
Päivitetty 2023-04-28
