Kolumni. Olen seurannut nyt parisen viikkoa, sosiaalisen median avulla, keskustelua Turku Pridestä ja siitä, kuka siellä saa kulkea ja kenenkä lipun alla. Keskustelu on aina, ei vain aika ajoin, vaan aina, äitynyt ilkeäksi ja ihmiset ovat tiukasti asettuneet poteroihinsa huutelemaan. Muutama keskustelija on yrittänyt löytää jonkinlaista kaistaa, mihin kaikki mahtuisivat puhumaan, mutta kovin hankalaa se on ollut.
Ehkäpä näitä keskusteluita onkin kaivattu ja ilmiselvästi on ollut paljon ajatuksia ja pahaa mieltä, joka on pinnan alla kytenyt. Itse olen toivottanut tervetulleeksi sen, että kyselemme ja kyseenalaistamme, mietimme ja katsomme eteenpäin. Vielä pitäisi saada vähän kunnioitusta ja kuuntelua mukaan, niin kenties se tie eteenpäin löytyisikin. Itse yritän seuraavaksi kuvata, miten lähestyn tätä saagaa.
Translain kokonaisvaltainen muutos on oltava meidän liikkeellemme nyt prioriteetti. Siinä missä me muut kamppailemme asenneilmapiirin muutoksen kanssa, nämä ihmiset, joita translaki koskee henkilökohtaisesti, heitä syrjitään konkreettisesti lakimme kirjaimessa. Tästä asiasta maamme on saanut jo monta huomautusta kansainvälisestikin ja muutosta ei näköpiirissä, ainakaan lähellä ole. LHBTIQ-liikkeen on tässä tilanteessa keskitettävä edunvalvontansa ja muutosvoimansa tähän räikeään vääryyteen.
”Järjestöt ovat sen näköisiä, kun niissä olevat ihmiset, vapaaehtoiset, ovat”.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että me muut olisimme näkymättömiä, eikä meidän pidä ollakaan. Meidän tulee näkyvästi seistä ylpeinä itsestämme ja näkyvästi antaa tukemme niille, jotka eivät ole näin pitkälle päässeet. Samaan aikaan meille tulee antaa myös tila tehdä se, omalla tavallamme.
Tiedän puhuvani puolueellisesti, kun entisenä puheenjohtajana sanon näin, mutta meillä on olemassa vahva ihmisoikeuksien edunvalvontajärjestö, nimittäin Seta ry. Keskusjärjestönä se tekee vaikutustyötä asiantuntijoittensa kautta valtakunnanpolitiikassa. Sitä työtä kannattaa tukea, mikäli haluamme muutoksia lakeihimme. Luottamusjohdon vastuullisena tehtävänä on huolehtia siitä, että kaikki ryhmät isomman ryhmän sisällä saavat äänensä kuuluviin ja tulevat nähdyiksi. Samaan aikaan keskusjärjestö koostuu useasta jäsenjärjestöstä, jotka tekevät ruohonjuurityötä kaikkialla maassamme. Nämä järjestöt ovat sen näköisiä, kun niissä olevat ihmiset, vapaaehtoiset, ovat. Joten jos joku kokee, niin kuin keskusteluista olen vähän antanut ymmärtää, ettei häntä edusteta jossain järjestössä tarpeeksi, paras ratkaisu siihen on se, että liityt ja alat vetämään sellaista toimintaa, kuin mitä haluaisit itse nähdä. Vanhan sloganin mukaan: ole se muutos, jonka haluat nähdä.
Sama pätee kaikkiin prideihin: nekin ovat vapaaehtoistapahtumia, ei muuta kuin mukaan järjestämään! Sattuneesta syystä tiedän, että missään ei voi olla liikaa käsipareja järjestämässä. Mikäli prideista ei löydy bileitä, joihin haluaisit mennä, mene mukaan ja järjestä sellaiset bileet, joissa voi liehua sellainen lippu kun haluat.
”On turha katsoa menneeseen, mikäli sen tarkoituksena on siirtää jotain muita ulkopuolelle.”
Järjestöltä se vaatii tietenkin sen, että ovat auki ja karmit ovat leveät. Ja osallistujalta se vaatii sen, että on valmis antamaan muille sen saman kunnioituksen, kun kokee, että itse tarvitsee.
On turha miettiä, kuka aloitti Stonewallin mielenosoituksen, eli kenelle tämä liike alun perin kuuluu. On turha katsoa menneeseen, mikäli sen tarkoituksena on siirtää jotain muita ulkopuolelle. Meidän on syytä tarkastella tätä päivää ja tulevaa ja miettiä miten voimme kutsua sisään eikä työntää ulos.
Ihmisoikeudet ovat liikkeemme ydin ja niiden edistäminen on meidän missiomme. Se, minkä muodon se ottaa, kaikkia kunnioittavalla tavalla, sen voimme itse päättää ja toteuttaa. Ei meidän oikeutemme ole tulleet loukkaantuneena kotona odottamalla, vaan aktiivisella työllä, jota olemme lähteneet toteuttamaan, yhdessä muiden kanssa.
Älä siis arvostele, suuntaan tai toiseen, vaan mieti, millä tavalla voit luoda hyvän, turvallisen ja kannustavan ilmapiirin, jossa voidaan tehdä aktiivisesti työtä kaikkien ihmisten yhdenvertaisen kohtelun puolesta. On se sitten yksi marssi tai bile kerrallaan! Eteenpäin!
Ja PS. Jos sinua keljuttaa jokin asia lähiympäristösi järjestötoiminnassa, niin mene mukaan! Tee toimintaa, johon haluat itse osallistua! Yhdessä olemme aina enemmän!
