Ylelle puhunut Nita, 27, korjasi sukupuolensa naisesta mieheksi ja eli miehenä useamman vuoden. Sittemmin hän on detransitioitunut ja haluaa elää jälleen naisena. Hän halusi puhua asiasta, koska transaiheesta on annettu liian yksipuolinen ja mustavalkoinen kuva. Hän myös toesi tuttavapiirissään olevan useita, jotka ovat tehneet kuten hän, palanneet alkuperäiseen sukupuoleensa. Tarinansa kertomalla hän toivoo voivansa auttaa muita tekemästä samaa virhettä.
– Toivon, ettei kenenkään tarvitsisi käydä läpi samaa kuin minä, Nitta sanoi Ylelle.
Nitta kertoo myös transyhteisön sisällä kokemastaan painostuksesta. Muiden transihmisten kanssakäyminen yksipuolisti hänen näkemystään. Itselle oli helppo rakentaa transnarratiivi, mikä selitti lapsuuden pahaa oloa. Vertaistukifoorumeilta Nitta sai uusia kontakteja, mutta näin jälkeenpäin Nitta ei koe sitä vain hyvänä asiana. Häntä kehotettiin katkaisemaan välit hänen transidentiteettinsä kyseenalaistaviin henkilöihin.
Detransitioituneiden määrää Suomessa ei ole tiedossa, koska asiaa ei ole selvitetty, mutta HUS:n tiedossa oleva määrä on vähäinen. Toisaalta voi olla, että kaikki eivät tule sairaalan tietoon, sanoi osastonylilääkäri Katinka Tuisku Ylelle. Ruotsissa sukupuolenkorjaustaan katuneita on vähän, 2,2 prosenttia, tutkimus käsittää vuoden 1970-2010. Sukupuolenkorjauksiin hakeutuvien määrä on kuitenkin sen jälkeen moninkertaistunut.
Nitan ongelma oli se, että hänen kanssaan ei selvitetty kunnolla, miksi hän halusi sukupuolenkorjauksen. Mahdollista trauman olemassaoloa ei selvitetty riittävästi.
– Joidenkin vuosien jälkeen aloin ymmärtää, että transprosessiin lähteminen oli virhe. Se tapahtui, kun lähdin oikeasti kohtaamaan omia traumojani, joita siellä taustalla oli, Nitta sanoo.
Detranstioituminen on osa sukupuolen moninaisuutta
Sukupuolen korjaamista käsiteltiin MOT:ssa maanantaina. Trasek ry julkaisi sen jälkeen kannanoton.
Setan hallituksen puheenjohtaja Sakris Kupila totesi dokumentissa detranstioitumisen olevan osa sukupuolen moninaisuutta. Kupila on lääketieteen kandidaatti. Mediuutiset valitsi hänet vasta terveysalan vaikuttajien kärkikymmenikköön.
Trasek toteaa, että toimittaja teki perustelemattomia johtopäätöksiä nuorten mielenterveysongelmien ja sukupuoliristiriidan yhteydestä.
Kaikissa länsimaissa lähetteiden määrä transtutkimuksiin on moninkertaistunut tällä vuosikymmenellä. Suomessa määrä on nelinkertaistunut kuudessa vuodessa, syy ei ole tiedossa. MOT:lle yhtenä syynä tähän Riittakerttu Kaltiala, TAYS:n nuorispsykiatrian ylilääkäri piti transasian laajempaa näkymistä mediassa. Jokaisessa ajassa etsitään jokin keino ratkaisemaan koettua omaa pahaa oloa.
Trasek muistuttaa, että Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus tarjoaa sosiaalista tukea eivätkä käynnit siellä liity lääketieteelliseen transprosessiin. Nuorelle on tarjottava sekä läheisten aikuisten että asiantuntijoiden tukea ja mahdollisuus puhua turvallisessa ympäristössä aiheesta, joka hämmentää tai ahdistaa.
Trasek tuo myös esiin, että transaktivisteja ei haastateltu siitä, miten vertaistukiryhmät toimivat. Myöskään ei tuotu esiin yhtään henkilöä, jonka elämää korjausprosessi on parantanut, kuten tutkimusten mukaan useimmiten käy. Trasek toteaakin, että ”MOT-dokumentti tuottaa harhakuvan siitä, että kyseessä olisi yleinen ilmiö jossa sukupuoliristiriidan kokemus syntyy tyhjästä”. Trasek katsoo, että MOT ei noudattanut hyviä journalistisia periaatteita.
Muutama vuosi sitten ruotsalainen Vanessa kertoi QX:n haastattelussa katuvansa sukupuolenkorjaustaan.
