Heinäkuun lopulla Loke Aasahamar, Tonje Gjevjon ja Ola Movinkel perustivat Norjassa järjestön nimeltä LLH. Järjestön tiedotteen mukaan tarkoituksena on suojata homoseksuaalien oikeudet yhteiskunnassa. Uusi järjestö katsottiin tarppeelliseksi perustaa, koska queer-ideologiat ja transaktivismi pyrkivät muuttamaan hyvin toimivan ja hyvin vakiintuneen yhteiskunta- ja perherakenteen. Järjestön inspiraationta on brittiläinen LGBAlliance.
Loke Aasahamar kertoo QX:lle, että järjestö ei vastusta transsukupuolisia, mutta transihmisten ja queerien ei tule olla mukana. Ensisijaisena syynä on, että järjestö ja sen perustajat katsovat, että biologisia sukupuolia tulee olla vain kaksi. Syntymäsukupuoli on pysyvä, yksinkertaisesti.
– Ongelma on siinä, että transideologia muuttaa kieltämme. Miehellä ei voi olla vaginaa eikä naisella voi olla penistä.
Loke on myös sitä mieltä, että mies ei voi vaihtaa biologista sukupuoltaan, koska miehellä ja naisella on kromomieroja.
Eikö syntymäsukupuoltaan voi myöhemmin korjata?
– Vain, jos käy läpi koko prosessin, hormonit ja korjausleikkauksen. Mutta, jos mieheksi identifioituva henkilö ottaa vain hormoneja, ei hän saisi kutsua itseään naiseksi.
Loke toteaa, että tässä retoriikassa on riskinsä, että se voi olla vahingollista transihmisille. Mutta hän katsoo, että vaara on suurempi niille lapsille ja nuorille, jotka voivat myöhemmin elämässään katua aloittamaansa sukupuolenkorjausta tai hormoonihoitoa.
Loke kertoo, että uudelle järjestölle on ollut suuri tarve ja monet ovat ilmoittaneet haluavansa liittyä mukaan. Järjestöllä arvioidaan vuodeen loppuun mennessä olevan 2000-3000 jäsentä. Tällä hetkellä ainoat jäsenet ovat perustajat itse.
Miten te järjestön perustajat määrittelette itsenne?
– Meitä on kaksi homoa ja yksi lesbo.
Oletteko kysyneet haluaisiko joku transsukupuolinen osallistua?
– Olen kysynyt ja tunnen transihmisiä. Mutta kukaan ei halua olla mukana tai kertoo olevansa peloissaan. He pelkäävät, että menttävät työnsä, jos osallistuvat, koska he olisivat ”transvastaisia”.
Tutkimukset puhuvat eri kieltä
Pitkäkestoinen hollantilainen tutkimus vuodelta 2018 osoittaa, että vain 0,6 prosenttia transnaisista ja 0,3 prosenttia transmiehistä on katunut jälkeenpäin. Tutkimusaineisto on vuosilta 1972-2015. Vastaavanlaisessa ruotsalaisessa tutkimuksessa, joka kesti 1970-luvulta 2010 saakka selvisi, että 2,3 prosenttia (15 henkilöä) katui sukupuolenkorjaustaan.
Tutkimus ei kuitenkaan käsittele sukupuolidysforian takia hoidettujen määrän huomattavaa kasvua, joka on tapahtunut viimeisen 10 vuoden aikana. Tehdyt peruuttamattomat toimenpiteet voivat tietenkin aiheuttaa katumusta myöhemmässä vaiheessa. Viime huhtikuussa Ruotsissa joukko huolestuneita lääkäreita ja vanhempia ilmaisivat huolensa, että sukupuolenkorjaukseen pääsee aivan liian kevyin perustein. Samaa asiaa käsiteltiin Suomessakin vuodenvaihteessa Ylellä, missä nuori Nita katui transprosessiin lähtemistään (toim. huom.)
Lue lisää: Toivon, että en olisi koskaan lähtenyt transprosessiin
Sama keskustelu on käynnissä Norjassa, missä muiden muassa maan terveysviranomainen, THL:ta vastaava, Folkheseinstitutet varoittaa sukupuolidysforian uusista suosituksista, jotka asiasta vastaava lautakunta (Socialstyrelsen) on antanut. Ehdotuksen mukaan alle 18-vuotiaat voisivat tietyissä tapauksissa aloittaa sukupuolenkorjauksen ja että se olisi mahdollista aloittaa ilman psykologin lausuntoa. Ehdotusta vastustavat jopa Oslon yliopostollinen sairaala, Norjan lasten – ja nuortenpsykiatrien yhdistys, lääkäriyhdistys, jotka katsovat, että ehdotuksen läpimeno voi olla jopa lainvastaista.
Norjan transyhteisö ei ole huolissaan
Elin Stillingen, transnainen ja Norjan transihmisten yhdistys FTNP:n jäsen sanoo QX:lle, että hän ei ole huolissaan uuden järjestön perustamisesta. Hänen mukaansa kyseessä ovat samat henkilöt, jotka yrittivät perustaa vastaavaa järjestöä jo 3-4 vuotta sitten.
– Kyseessä ovat samat aina aktiiviset transfobit. He perustavat uusia järjestöjä kaiken aikaa, koska ne eivät koskaan pääse käyntiin. Minusta tämäkin kuulostaa melko epäonnistuneelta.
Norjassa on mahdollista, tietyissä tapauksissa, aloittaa murrosikää siirtävä blokkerihoito ennen 16-vuoden ikää, tätä Loke Aasahamar ja hänen järjestönsä vastustavat jyrkästi. He ovat sitä mieltä, että hyvin monet lapset alkavat myöhemmin katua. Elin Stillingen toteaa, että järjestö ei erottele blokkerihoitoa hormoonihoidosta. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa. Blokkerihoitoa annetaan jotta transtytöille ei kasvaisi ei-toivottua karvoitusta ja transpojat välttäisivät kuukautiset. Hormoonihoidot voi aloittaa vasta 16 ikävuoden jälkeen.
– He näkevät sen vain niin, että tässä vain kohdellaan ”lapsia” väärin.
Järjestö kritisoi myös sitä, että alle 18-vuotiaat lapset voisivat aloittaa sukupuolenkorkauksen. Näetkö siinä jotain riskejä?
– En näe. Ongelma on ennemminkin siinä, että Norjassa on niin vaikea prosessi ennen kuin toimenpiteet voidaan aloittaa. Siksi jotkut päättävät toteuttaa sen ulkomailla. Se on vaarallisempaa.
Elin Stillingen kertoo, että Norjassa sukupuolenkorjaus on monopolin hallussa (Nasjonal behandlingstjenste för könskorrigering i Norge). Tähän Elin toivoo muutosta, jotta nuorten transihmisten olisi helpompi ja turvallisempi saada hoitoa.
– Toivon, että hoitoon pääsisi Bergenissä, Trondheimissa, Stavangerissa ja muissa kaupungeissa. Muidenkin sairaaloiden kuin Oslon yliopistollisen sairaalan pitää voida antaa hoitoja transihmisille. Nyt transihmisten pitää turvautua yksityisiin toimijoihin.
Elin Stillingen toteaa vielä, että on iloinen siitä, että yksityisiä toimijoita on, vaikka se ei ihanteellinen tilanne olekaan.
– Olen 25 vuoden aikana nähnyt, että monopolille on olemassa vaihtoehto, joka on pelastanut henkiä, lasten ja aikuisten.
