Olen huolestunut progressiivisen Pride-lipun vaikutuksesta yhteisöllisyyteen, sillä se ei ole universaali samalla tapaa kuin vakiintunut Pride-symboli sateenkaarilippu on. Kuitenkin tämä uusi lippu liehuu Priden kunniaksi Helsingin paraatipaikalla kaupungintalon edessä ja parvekkeella.
Lue lisää: Helsingin kaupunki liputtaa progressiivisella Pride-lipulla
Yhteisön ja yhteistyön pitäisi olla tärkein
Vaikka progressiivisen lipun tarkoitus onkin hyvä – kohdistaa huomio lhbtqia+ -yhteisömme heikoimpiin ryhmiin – se voi myös aiheuttaa haittaa.
Yhteisö ja yhteistyö on tärkeä voima, jota ei tulisi vaarantaa, vaan sitä tulisi päinvastoin pyrkiä edistämään kaikin mahdollisin keinoin. Vain yhdessä olemme vahvoja. Jokaiselle alaryhmälle löytyy jo oma lippunsa, joita voi tarvittaessa käyttää.
Intersektionaalisen feminismin tuomassa punch up -ilmapiirissä onkin tyypillistä, että enemmistön edustajien äänellä on vähemmän merkitystä. Näköjään tämä pätee myös lhbtqia+ -vähemmistön sisällä. Tätä ei tietenkään tarvitse hyväksyä, sillä oikein se ei ole. Täällä on jokaisella ihmisarvo ja kunniotus kulkee molempiin suuntiin, sitä ei voi omia vain tietylle ryhmälle.
Marginaaliryhmien nosto ei ole ongelma, mutta yhteisöllisyyden rapauttaminen on.
Kun näin kuvat kaupungintalon liputuksesta, mieleeni tuli heti, että tässä on nyt haluttu olla allonharjalla, ehkä ajattelematta asiaa loppuun asti. Sateenkaarilippu on kuitenkin vakiintunut Pride-symboli. Mikä on todella tarve sen korvaamiselle?
Kaupungin Instagram-päivityksessä todetaan: ”Progressiivisella Pride -lipulla kaupunki haluaa osoittaa olevansa sitoutunut edistämään yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa kokonaisvaltaisesti siten että kukaan ei jää pois kehityksestä”.
Myös Pridea Helsingissä hallinnoiva Helsinki Pride Yhteisö käyttää progressiivista lippua.
Progressiivinen lippu sotkee puurot ja vellit
Tässä kohden tulee vääntää siitä, mitä progressiivisen lipun symboliikka oikein on.
Sateenkaarilippu on yhteisöllisyyden symboli, sen raidat eivät symbolisoi mitään seksuaali- tai sukupuolivähemmistöä tai etnistä ryhmää. Moni on tosin törmännyt harhaluuloon, että sateenkaarilipun eri raidat symbolisoivat homoja, lesboja jne., mutta tämä ei pidä paikkaansa.
Sateenkaarilippu on abstrakti yhteisöllisyyden symboli, jonka raidat merkitsevät käsitteitä: Pinkki merkitsi seksuaalisuutta, punainen elämää, oranssi paranemista, keltainen auringonvaloa, vihreä luontoa, turkoosi taikaa ja taidetta, sininen tyyneyttä ja harmoniaa ja violetti sielua. Kun tämän abstraktin lipun päälle liimataan tiettyjen ryhmien symbolit – ketä sellainen lippu edustaa?
Progressiivinen lippu on desigin sekamelska. Abstraktien käsitteiden päälle on tuotu tietyt symbolit. Paino sanalla tietyt. Tämä on valinta. Progerssiivisen lipun mustat ja ruskeat raidat edustavat värillisiä lhbtq+ -ihmisiä ja yhteisöjä ja vaaleansininen, vaaleanpunainen ja valkoinen ovat trans-yhteisön värit. Musta raita symbolisoi myös AIDSin kanssa eläviä ja siihen kuolleita ja siihen liittyvää stigmaa.
Uuden lipun käytössä onkin kysyttävä prioriteeteista, sillä hyvät tarkoitukset tappelevat keskenään.
Missä prioriteetit ovat, ovatko ne marginaaliryhmien nostamisessa, vai ovatko ne yhteisöllisyydessä? Ja tässä on tämän ongelman ydin. Marginaaliryhmien nosto ei ole ongelma, mutta yhteisöllisyyden rapauttaminen on.
Onko tässä enää oikeasti kyse inklusiivisuudesta?
Kun tarkastellaan pidemmällä jatkumolla Helsinki Pride Yhteisön toimintaa, siinä näkyy homo- ja biseksuaalien merkityksen väheneminen.
”Kulkueessa on aina vaan lihaksikkaita homomiehiä heilumassa pienissä stringeissä”, kirjoitettiin 2019 kesällä Helsinki Pride -yhteisön uusilla verkkosivuilla julkaistussa virallisessa blogissa. Seksistinen ja homofobinen kommentti tuntuu uskomattomalta ihmisoikeusjärjestön sivuilla, mutta siellä oli. Mitään anteeksipyyntöä Helsinki Pride Yhteisöltä ei koskaan tullut, vaikka sitä tekstiä kritisoitiin.
Lue lisää: Helsinki Pride -yhteisön julkaisema artikkeli lyttää homoja
Helsinki Pride Yhteisön viestinnässä on otettu tavaksi käyttää ihmishahmoja ja tämä valikoima onkin hyvin kattava, tavalliselle homo- bi-mihelle siinä on myös vain yksi slotti kuten muillakin. Ellei se ole editissä karsiutunut pois, kuten viime vuonna Instagram-versiosta. Viestintä on aina valinta.
Tänä kesällä järjestettiin verkossa maailmanlaajuinen Pride, Global Pride, jossa myös Suomella oli oma slottinsa.
Lue lisää: Viikonloppuna verkossa: Global Pride – supertähtiä, aktivisteja, kuninkaallisia – tässä tärpit
Kun useimmista muista näytettiin ilosia cis-sukupuolisia muiden ohella, oli Helsinki Pride Yhteisön osio tässäkin omanlaisensa – marginaalissa. Ja kun muualla oltiin paikallisessa homobaarissa kuvaamassa, Helsingissä oltiin keskustan bilepaikassa, jolla ei ole mitään merkitystä lhbtqia+ -kulttuurille. Tämä herätti sikälikin ajatuksia, että gay yökerho Hercules oli koko kevään striimannut lähetyksiä nettiin. Väkisinkin nousi kysymys, miksi lähetystä ei tehty sieltä. Helsinki Pride Yhteisöstä Aaro Horsma vetosi aikataulusyihin ja budjettiin esitysten osalta ja Apollon osalta siihen, että se on aiemmin ollut Priden kumppani. Jos kansainvälisiä katsojia ajatellaan, olisi varmasti ollut mielenkiintoista kurkistaa paikalliseen homobaariin. Minusta ainakin oli kiva nähdä homobaareilla kuvattuja pätkiä ympäri maailman.
Sattumaa, vainoharhaa vai valintaa? Mielipiteet varmasti jakautuvat, mutta lukuisat homo- ja bi-miehet ovat vuosikausia kokeneet Helsinki Priden itselleen etäisenä. Silti mekin olemme täällä ja toivomme, että meillä olisi merkitystä ja että se myös näkyisi. Yhdistys on toki aina jäsenistönsä näköinen, harva meistä on Helsinki Pride Yhteisön jäsen. Mutta, jos järjestö sanoo olevansa lhbtqia+ sen pitäisi myös olla sitä, myös lhb – näkyvästi.
Priden ainakin näkyvin painopiste on siirtynyt seksuaalivähemmistöistä sukupuolivähemmistöihin.
Pitääkö aloittaa alusta? We are queer and we are here!
We are queer and we are here!
Päivitetty 2023-06-17
