Christopher Amosin käsikirjoittama ja ohjaama dokumentti Peter Tatchell: Vihattu ihmisoikeusaktivisti (Hating Peter Tatchell) kertoo Australiassa syntyneen gay-aktivisti Peter Tatchellin tarinan.
Lue lisää: Gay-aktitivistin elämästä kertova dokumenttielokuva täydentää jenkkikeskeistä kuvaa lhbt-liikkeestä
Sain haastattelun Peterilta ja dokumentin ohjanneelta Chrisilta. Kysymysten fokus on tämän hetken ja tulevaisuuden haasteissa. Miten lhbtq+ yhteisö löytäisi jälleen yhteisen äänen kiihtyvän riitelyn sijaan ja mitä jokainen meistä voi tehdä paremman maailman eteen.
Peter aloitti aktivistina jo teiniässä, ensin Australiassa, mutta muutti 19-vuotiaana Lontooseen. Hän jatkaa yhä jo 54 vuotta kestänyttä aktivistin uraa. Uraa, jossa häntä on piesty ja parjattu, siitä dokumentin nimikin ”vihattu ihmisoikeusaktivisti”.
Chris on myös syntynyt Australiassa ja tehnyt uraa Briteissä ohjaana. Hän on myös lhbtq+ aktivisti ja pitkän linjan journalisti Bent Magazinessa ja hän on myös pyörittänyt Manbar nimistä klubia Sohossa.
Ensin haastatteluvuorossa on Peter.
QX: Dokumentin haastatteluosassa kerrot, että isäpuolesi väkivaltaisuus sinua kohtaan ja neljä lasta tappanut aseellinen hyökkäys muokkasivat sinusta ihmisoikeuksien puolustajan. Oliko sinulla ketään varsinaista roolimallia?
Peter: Isoisäni Alfred Tatchell innosti minua. Hän oli maalaispoika Austaraliassa, joka jätti koulun 14-vuotiaana ilman pätevyyttä mihinkään, hän liittyi poliisiin, paljasti korruption ja hänestä tuli lopulta kotikaupunkini Melbournen poliisipäällikkö. Mutta poliittiset roolimallini olivat ja ovat yhä Mohandas Gandhi, suffragetit, Sylvia Pankhurst, Martin Luther King ja jossain määrin myös Malcolm X ja Rosa Luxemburg.
QX: Ironista kyllä, sinua on syytetty transfobiasta ja rasismista, koska 2015 puolustit sananvapautta. Tämä on yhä edelleen kasvava ongelma. Alkaakin näyttää piinallisen selvältä, että lhbtq-liike on hajoamassa sisäisesti – se ei toki ole mikään uusi ilmiö – mutta tällä kertaa se vaikuttaa olevan jyrkempää ja perusteellisempaa. Tämä on vaarallista, sillä vain yhdessä meillä on voimaa. Voitko antaa mitään neuvoja, miten voisimme päästä yli tästä jaottelusta ja sisäisistä taisteluista? Ja miksi meidän todellakin pitäisi.
Peter: Lahkolaisten sisäinen taistelu vaurioittaa ja vie lhbt+ ja muita edistyksellisiä sosiaalisia liikkeitä takapakkia. Ainoat, jotka meidän keskinäisistä taisteluistamme hyötyvät ovat fanaatikot. Jos meidän oman liikkeemme ihmiset tekevät virheitä ja pyytävät anteeksi, heille pitäisi anteeksianto antaa ei sulkea ulos ja peruuttaa ikuisiksi ajoiksi. Meidän täytyy päästä yli erimielisyyksistämme suuremman lhbtq+ vapauden vuoksi. Yhdessä olemme vahvoja. Erillään me häviämme.
QX: ILGAn tuoreen raportin mukaan lhbt-oikeuksin kehitys Euroopassa on jämähtänyt – ja joissakin maissa on jo menty taaksepäin. Millaisena näet tulevaisuuden? Mitä meidän pitäisi tehdä? Miten suomalainen gay voisi auttaa tekemään venäläisen gayn elämästä edes vähän paremman, antaa hänelle toivoa?
Peter: Yhteiskunnat eivät koskaan kehity suoraviivaiseti. Aina tulee edistystä ja sitten tulee takapakkia. Mutta yleisesti ottaen queer vapaus lisääntyy ja on pysäyttämätön maailmanlaajuinen trendi. Joten olen toiveikas. Kansainvälinen tuki on tärkeää. Meistä jokainen voi auttaa levittämällä uutisia Venäjän homofobisesta sorrosta ja venäläisten lhbt+ aktivistien rohkeasta vastarinnasta. Voimme painostaa oman maamme hallitusta tarjoamaan turvapaikkoja venäläisille lhbtq+ pakolaisille ja antaa rahaa ihmisoikeuksien edistämiseen heille, jotka haluavat pysyä Venäjällä ja taistella. Mutta lopulta, muutoksen täytyy tulla kansalaisista itsestään.
QX: Suosituksia. Mitä muita elokuvia ihmisoikeuksista kiinnostuneen pitäisi nähdä? Mitä kirjoja tai tekstejä lukea?
Peter: The Times of Harvey Milk, Selma, Martin Luther Kingin taisteluista mustien oikeuksien puolesta. Paragraph 175, joka kertoo natsien sodasta gaymiehiä vastaan ja The White Helmets, joka kertoo Syyrian vapaustaistelijoista, jotka pelastavat haavoittuneita Assadin ja Putinin pommittamiksi määräämiltä siviilialueilta.
Kirjoista Edward Carpenterin A life of Liberty and Love, joka kronikoi 1800-luvun englantilaisen vihreän sosialistin ja gay vapautumisen, feminismin ja eläintenoikeuksien puolestapuhujan.
QX: Onko otettava otettuna, että aktivisti joutuu ottamaan vastaan iskuja ja kohtaamaan väkivaltaa?
Peter: Surullista kyllä, pyrkimykset lopettaa epäoikeudenmukaisuudet usein johtavat merkittävään alistamiseen, kampanjoijat joutuvat parjauksen kohteeksi, heidät marginalisoidaan ja heihon kohdistetaan jopa väkivaltaa. Moni on joutunut tekemään suuria henkilökohtaisia uhrauksia. Minäkin tein niin. Tämä ei ole varsinaisesti syyte ihmisiä kohtaan, vaan moite heitä kohtaan, jotka pyrkivät ylläpitäämään epäoikeudenmukaisuutta sortamalla heitä, jotka haluavat muutosta.
QX: Dokumentin lopussa arkkipiispa vertaa sinua Jeesukseen. Miltä se sinusta tuntui?
Peter: Nololta. En ole mikään Jeesus. Mutta olen kiitollinen siitä, että arkkipiispa on muuttanut aiempaa negatiivista näkemystään minun työstäni ihmisoikeuksien eteen. Se vaati häneltä rohkeutta ja nöyryyttä.
Tavoitteeni on voittaa homofobit ja tehdä heistä liittolaisia ja ystäviä.
Saimme haastatella myös dokumentin tekijää Chris Amosia ja esitimme hänelle osittain samat kysymykset.
QX: Alkaakin näyttää piinallisen selvältä, että lhbtq-liike on hajoamassa sisäisesti – se ei toki ole mikään uusi ilmiö – mutta tällä kertaa se vaikuttaa olevan jyrkempää ja perusteellisempaa. Tämä on vaarallista, sillä vain yhdessä meillä on voimaa.
Chris: Tasa-arvo saa enemmän huomiota kuin koskaan ennen. Tämä näkyy etenkin mainstream televisio-ohjelmien, elokuvien ja yleisestikin viihteen representaatiossa. Olen siis hyvin toiveikas. Toivon, että nuorempi sukupolvi on edelleen edistyksellinen. Lhbtq-yhteisö on laajentunut merkittävästi, näkyvyyttä on enemmän kuin koskaan. Tämä pelottaa vallassa olevia monissa maissa ympäri maailman. Toiveeni on, että lhbtq-yhteisön osat voivat esittää moninaiset agendansa, mutta maalaisjärki kuitenkin tuo yhteisön yhteen ja voimme jatkaa taistelua tasa-arvon puolesta.
QX: Voitko antaa mitään neuvoja, miten voisimme päästä yli tästä jaottelusta ja sisäisistä taisteluista? Ja miksi meidän todellakin pitäisi.
Chris: Yhtenäisen lhbtq-oikeuksien rintaman etu on siinä, että se voi johtaa laajempaan hyväksyntään, perusihmisoikeuksien parempaan suojaamiseen, sallii yksilöiden olla omana itsenään arvokkaasti ja itseään kunniottaen. Lhbtq-yhteisö voi päästä erimielisyyksistään ja hajaannuksestaan eroon, olen varma siitä. Tulee aina olemaan muutamia äänekkäitä, mutta laajempi yhteisö tukee toisiaan. Usein mietin, että jotta kehitystä tapahtuisi, joskus pitää ottaa yksi askel taakse ennen kuin voi ottaa kaksi askelta eteenpäin.
QX: ILGAn tuoreen raportin mukaan lhbt-oikeuksin kehitys Euroopassa on jämähtänyt – ja joissakin maissa on jo menty taaksepäin. Millaisena näet tulevaisuuden? Mitä meidän pitäisi tehdä? Miten suomalainen gay voisi auttaa tekemään venäläisen gayn elämästä edes vähän paremman, antaa hänelle toivoa?
Chris: Euroopan Unioni on kamppaillut viime aikoina paljon, kun oikeistopopulismi on vallannut alaa ja rajat on suljettu pandemian vuoksi, yhteisöt ovat vetäytyneet omiin kupliinsa, mikä on ollut vastakkaista kehitystä aiksempaan avoimuuteen nähden.
Miten kukaan voisi tätä vastaan taistella, no mielestäni Peter Tatchellin elämäntyö on loistava esimerkki siitä, mitä yksi ihminen voi saada aikaan. Käytä ääntäsi ja puhu niiden puolesta, joita ei kuunnella. Tuo esiin ihmisoikeusrikkomukset. Pysy ajan tasalla. Tuo järjestöjä, jotka pyrkivät kampanjoillaan taistelemaan syrjintää vastaan. Auta niitä saamaan rahoitusta, jotta työ voi jatkua. Auttaa voi monella tavalla, mutta olla tekemättä mitään ei auta ketään.
QX: Suosituksia. Mitä muita elokuvia ihmisoikeuksista kiinnostuneen pitäisi nähdä? Mitä kirjoja tai tekstejä lukea?
Chris: Tietenkin toivon, että jokainen tämän haastattelun lukenut katsoo Netflixistä dokumenttini Peter Tatchell: Vihattu ihmisoikeusaktivisti. Sen ohella minua koskettavat syvästi tarinat, joissa ihmiset kohtaavat julmuuksia. Hotel Rwanda on päällimmäisenä mielessä. Siinä hotellinjohtaja majoittaa Tutsi pakolaisia taisteluiden melskeessä. Se on todella koskettava elokuva ja monella tapaa kuvaa sitä, mitä yhä tapahtuu joissakin maailman kolkissa. Ava DuVernayn biopic Selma, ihmisoikeusaktivisti Martin Luther Kinginstä on kovaa elokuvaa. Spielbergin Schindler’s Lista oli järkyttävää katsottavaa ja se vaivaa minua edelleen. Elokuvat ja tarinat ovat voimmakkaita keinoja kertoa ihmisille, millaisia kauhuja miljoonat muut joutuvat kohtaamaan. Kirjoista Kuin surmaisi satakielen, luin sen teini-ikäisenä ja sillä oli minuun valtava vaikutus.
QX: Mihin aiheeseen tartut seuraavaksi?
Chris: Kehittelen parhaillaan toista dokumenttia, missä suoran toiminnan kampanjointi vaikuttaa ja muuttaa ajatuksia ja vastustaa epäoikeudenmukaisuutta. Asun Queenslandissa Australiassa ja haluan elokuvillani nostaa esiin asioita, jotka tapahtuvat tässä lähistöllä. Huolimatta globaalista ilmastohätätilasta hallitus on täällä sallinut ulkomaalaisen miljardöörin perustaa uuden hiilikaivoksen perinnemaastoon, missä sillä on merkittävä vaikutus ympäristöön. Ottaen huomioon miten tuhoisaa hiilikaivostoiminta on, tämä on törkeää. Onneksi ruohonjuuritason kampanjointi tätä nimenomaista kaivosta vastaan on hyvin organisoitu. He ovat kehittäneet luovan kampanjan, jonka taktiikkana on pistää todellinen kapula rattaisiin. Toivon, että kaivoshanke ei toteudu ja elokuvastani tulisi malliesimerkki siitä, miten saamme pysäytettyä kapitalistit tuhoamasta ympäristöämme.
Dokumentti Peter Tatchell: Vihattu ihmisoikeusaktivisti on katsottavissa Netflixillä.
Päivitetty 2022-10-25
