Essee. Ensimmäistä kertaa sateenkaarilippu nähtiin San Franciso Pridella 25. kesäkuuta 1978, silloin lipussa oli kahdeksan eri väriä, joilla jokaisella oli oma symbolinen merkityksensä.
Pinkki merkitsi seksuaalisuutta, punainen elämää, oranssi paranemista, keltainen auringonvaloa, vihreä luontoa, turkoosi taikaa ja taidetta, sininen tyyneyttä ja harmoniaa ja violetti sielua. Lipun valmistukseen liittyvistä käytännön syistä osa väreistä jäi pois. Nykyisin yleisimmin käytetyssä versiossa sateenkaarilipusta on kuusi raitaa: pois tippuivat seksuaalisuutta ja taikaa symbolisoivat pinkki ja turkoosi.
Sateenkaarilippu luotiin yhteisöllisyyden symboliksi, jotta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt voisivat kokoontua yhdessä yhteisen symbolin alle. Yhteisöllisyys oli Stonewallin tärkein viesti ja perintö ja myös 1978 vielä pienen, mutta yhä leviävän Pride-aatteen ja kulkueiden viesti.
2010-luvulle tultaessa sateenkaarilipusta oli tullut vakiintunut ja lhbt-yhteisölle rakas ja tärkeä symboli, jonka myös yhteisömme ulkopuoliset alkoivat tunnistaa.
Lähes 40 vuotta sateenkaarilipun ensi liehumisesta se sai 2017 Yhdysvaltojen Philadelphiassa päivityksen, jossa siihen lisättiin kaksi raitaa. Lipussa oli siis jälleen kahdeksan raitaa. Philadelphia Pride-lipun uudet kaksi raitaa eivät kuitenkaan olleet samoja kuin painoteknisistä syistä 70-luvulla hylätyt, vaan uudet musta ja ruskea raita, jotka symbolisoivat etnisiä ryhmiä: mustia ja ruskeita.
2017 otettiin askel, jolla abstraktiin yhteisöllisyyden symboliin lisättiin tiettyjä ihmisryhmiä symbolivat värit.
2018 koko lipun rakenne meni uusiksi, kun amerikkalainen Daniel Qasar esitteli progressiiviseksi kutsumansa Pride-lipun. Lippuun tuli lisää eri ihmisryhmiä symbolisoivia värejä. Nyt Pride-lippu edusti värillisten ja trans-ihmisten yhteisöjä.
Sekä Philadelphian, että Qasarin lippujen tarkoituksena oli tuoda esiin ihmisryhmät, jotka ovat jääneet vähemmälle tai olemattomalle huomiolle lhbtqia+ -yhteisössämme. Ensijaisesti kumpikin versio heijastaa Yhdysvaltojen sisäpoliittista tilannetta Trumpin kaudella, jolloin mustien ja trans-ihmisten asema kärsi. Tässä kohden on huomionarvoista todeta, että aasialaisia ei kumpikaan lippu tuo esiin, aasialaisviha toki on noussut huomion kohteeksi Yhdysvalloissa vasta tänä vuonna, mutta lhbt-yhteisön sisällä etenkin aasialaiset gay-miehet ovat jo useissa maissa valittaneet vuosi kausia kohtaamastaan vähättelystä, siis rasismista.
Uusien Pride-lippujen inklusiivisuus onkin kyseenalaista ja jos suoraan sanotaan, älyllisesti epärehellistä, kyseessä on Yhdysvalloista lähtöisin oleva viruksen tavoin leviävä identiteettipolitiikka, joka rehottaa etenkin sosiaalisessa mediassa. Tämä polarisoituminen kumpuaa kaksipuoluejärjestelmästä, jossa olet joko oikea tai väärä. Jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan. Ei ole mitään inklusiivista siinä, että vain tietyt ihmisryhmät ovat edustettuina.
Lue lisää: Pitääkö Pride-lipun muuttua – ”Uusi Pride-lippu on rasistinen, leimaava ja syrjivä”rasistinen
Lue lisää: Pitkän linjan aktivisti: ”sisäinen taistelu vaurioittaa lhbt-liikettä ja vie sitä takapakkia”
Philadelphian Pride-lippu ei meillä tainnut näkyä lainkaan, ainakaan virallisissa yhteyksissä, mutta Qasarin lippu on näkynyt, Helsingin kaupunki on käyttänyt sitä kaupungintalon virallisessa Pride-liputuksessa isosti jo nyt toista vuotta, sateenkaarilippua ole näkyvissä lainkaan.Lisäksi sen ovat someprofiileissaan ottaneet käyttöön ainakin levy-yhtiöt Universal ja Warner. Qasarin lippua on kannattanut voimakkaasti etenkin Feministinen ja anti-rasistinen kansalaisjärjestö FEM-R, jonka edustajien tavoitteena on tehdä siitä yleislippu. Tänä kesänä kuitenkin yhä edelleen perinteinen jo yli 40 vuotta liehunut yhteisöllisyyden symboli hallitsi katukuvaa muualla kaupungissa.
Lue lisää: Helsingin kaupunki liputtaa progressiivisella Pride-lipulla
Qasarin Pride-lippu on nyt jo kuitenkin vanhanaikainen. Tälle Pride-kaudelle esiteltiin uusi päivitys, jossa uutena ihmisryhmänä mukaan tuli intersukupuoliset
Uusi lippu tuo esiin intersukupuoliset
Qasar on itse nonbinääri. Hänen lippuaan kehitti edelleen intersukupuolinen kolumnisti ja mediapersoona Valentino Vecchietti. Lipun esitteli ensimmäistä kerta Briteissä toukokuun lopulla Intersex Equality Rights UK ryhmä.
Vecchiettin lipussa intersukupuolisten yhteisöä symbolisoi intersukupuolisten omasta lipusta otettu keltaisella pohjalla oleva purppurainen rengas: värit on tarkoituksella valittu vastakkaisiksi binäärejä sukupuolia edustaville siniselle ja pinkille, rengas muotona symbolisoi eheyttä ja oikeutta päättää omasta kehosta.
Intersukupuoli ovat ihmisiä, joilla on syntyessään ominaisuuksia molempien sukupuolten kehoista, lisääntymis- tai sukupuolielimistä. He ovat usein joutuneet varhaisessa iässä ja siten ilman omaa tahdonilmaisuaan kirurgisten toimenpiteiden kohteeksi, joilla heidän vartalostaan on muokattu binääriin sukupuolikäsitykseen sopiva.
”Jo aiemmin biseksuaalit kokivat, että eivät koe Pridea omakseen”
Kuten värilliset ja transihmiset, myös intersukupuoliset ovat kokeneet, että he eivät ole olleet esillä Pride-kuvastossa.
Mutta – jo ennen tätä biseksuaalit valittivat, että he eivät koe Pridea omakseen.
Lue lisää: Kaikki eivät koe Pridea omakseen
Biseksuaalit eivät kuitenkaan ole näissä progressiivisiksi nimetyissä lipussa millään tavalla edustettuina. Kuten eivät mitkään muutkaan seksuaalivähemmistöt ei edes uusimpana meilläkin keskusteluun nostettu aseksuaalien yhteisö. Sateenkaarilipun päälle lisätty viiriosio edustaakin sukupuolivähemmistöjä ja etnisiä vähemmistöjä – seksuaalivähemmistöjä edustavaa symbolia ei Qasarin tai Vecchiettin lipuissa ole. Nyt kannattaa kuitenkin muistaa, että Pride-kulkueet ovat visuaalisesti ja osallistujien jakaumaltaan hyvin erilaisia Suomessa tai Yhdysvalloissa.
Lue lisää: ”Lisääkö erilaisten Pride-lippujen määrä kuitenkaan inkluusiota?”
”Seksuaalivähemmistöjä edustavaa symbolia ei lipuissa ole”
Kenenkään oikeudet eivät parane kosmeettisia symboleja lippuhin lisäämällä, siihen tarvitaan konkreettisia tekoja, tekoja jotka voimme vahvana yhteisönä varmemmin saada läpi. On edelleen tarve yhdelle lipulle, jonka alle voimme kaikki kokoontua – ja se lippu on jo olemassa ja laajassa käytössä ympäri maailman. Ehkä sitä ennen kuitenkin näemme Vecchiettin Pride-liput Helsingin kaupungitalolla ja levy-yhtiöiden sometileillä, koska jos inklusiivisuutta lähdetään ajamaan se pitää tehdä loppuun asti. Tai sitten palata siihen yhteen ja ainoaan yhteisöllisyyden symboliin.
Päivitetty 2023-06-17
