Uutta-Seelantia edustaa Tokion olympialaisissa painnonostossa transnainen Laurel Hubbard. Hänen valintansa on kerännyt sekä ylistystä, että kritiikkiä. Asia on kuitenkin kaikkea muuta kuin selvä voitto ihmisoikeuksien saralla. Kansainvälinen olympiakomitea (IOC) päätti reilu viikko sitten tukea Uuden-Seelannin valintaa ja Hubbardon osallistumista naisten sarjaan. IOC totesi kuitenkin, että sääntöjä tullaan tarkastelemaan uudelleen.
Laurel Hubbard on maailman ensimmäinen olympialaisiin osallistuva avoimesti transsukupuolinen uhreilija.
Transsukupuolisten osallistumisessa kilpaurheiluun on suurin ongelma juuri transnaisten osallistuminen naistensarjoihin. Miehenä syntyneet transnaiset säilyttävät hormonihoidoista huolimatta fyysisen ylivoiman verrattuna naisina syntyneisiin eli cis-naisiin, ero ei koskaan poistu.
Kilpaurheilun on oltava reilua
Ei ole olemassa julkaistuja tutkimuksia transurheilijoista ammattilaistasolla, kirjoittaa dw.com (Saksan radion ulkomaanpalvelu). Jonkin verran tutkimustietoa on kuitenkin kertynyt, niiden mukaan transnaiset pysyvät fyysisesti ylivertaisina cis-naisiin verrattuna hormonihoidoista huolimatta. Tutkimukset ovat kuitenkin vielä kovin rajallisia, transurheilijoista ei ole riittävästi dataa.
Kun urheilijan kykyjä arvioidaan, huomioidaan voiman lisäksi räjähtävä voima, kestävyys ja kehonkoostumus ja tietenkin lajikohtaiset ominaisuudet kuten koordinaatiokyky jne.
Hormonihoitojen myötä erot transnaisten ja cis-naisten välillä näyttävät tämänhetkisten tutkimusten valossa vähenevän. Kokonaan toinen tilanne on kyseessä, kun henkilö on vaihtanut vain juridista sukupuoltaan.
– Jos huomenna sanoisin, että: ”Olen nainen ja aion kilpailla naisten sarjassa.” Se on epäreilua. Minulla on yhä testosteroni ja kaikki edut”, Timothy Roberts, Missouri-Kansas Cityn yliopiston professori sanoo DW:lle. Hän toteutti yhden harvoista transnaisia koskevan tutkimuksen, jossa selvitettiin Yhdysvaltain armeijassa palvelevien transnaisten suorituksia. Tutkimuksen mukaan kaksi vuotta hormonihoitojen jälkeen transnaiset juoksivat yhä 12 % cis-naisia nopeammin. Roberts huomauttaa, että eliittijuoksijan pitää juosta 59% tavallista cis-naista nopeammin.
Toisen tutkimuksen mukaan transnaisten voimatasot säilyivät vielä vuosi hormonihoitojen jälkeen. Tämä Tommy Lundbergin Ruotsin Karolinskan Instituutille tekemä tutkimus osoittaa, että voimien säilyessä ei voida väittää, että reiluus säilyisi urheilussa.
– IOC kuitenkin väittää, että kilpailun reiluus on taattava, Lundberg sanoo. Nyt niin ei tapahdu.
Robertsin tutkimus osoitti transmiesten ylivertaisuuden. Vuosi hormonihoitojen jälkeen eroa ei ollut juoksuajoissa eikä punnerruksissa, mutta istumaannousussa transmiehet päihittivät cis-miehet.
Painotetaanko inklusiivisuutta vai reilua kilpailua?
Mikä sitten ratkaisuksi? Painotetaanko inklusiivisuutta vai reilua kilpailua? Kuten usein transkeskustelussa on nähty, joko olet puolesta tai vastaan ja myös Lundbergia on syytetty sosiaalisessa mediassa transfbiasta. Hän kuitenkin kiistää tämän.
– Transsukupuolisuus on erittäin tärkeä asia. Mutta on myös tärkeätä suojella naisten kilpailusarjaa, he ovat taistelleet kauan saadakseen kilpailla reilusti, Lundberg sanoo DW:lle.
Keskustelu jatkuu ja tutkimustiedon karttuessa päätöksiä kilpasarjoista voitaneen tehdä paremman tiedon varassa. Mutta voi olla, että reiluus ja inkluusio eivät ole molemmat mahdollisia saavuttaa kilpaurheilussa. Transfobiasta syyttäminen asiasta asiallisesti keskusteltaessa on kuitenkin asiatonta.
