Muutama viikko sitten chattailin Grinderissä kaksikymmpisen yliopisto-opiskelijan kanssa, joka 80-luvun AIDS-ajan (kirjoittajan nuoruuden) puheeksi tullen totesi, että ”se ei ollut mikään iso juttu”. Perusteluna tälle hän totesi, että valtamediassa sitä ei ole lainkaan sittemmin (hänen aikanaan eli 2000-luvulla) käsitelty ja että hän on aiheeseen liittyen nähnyt vain yhden dokumentin. Kyllä veti hiljaiseksi. Käydään nyt Gay-koulussa asiaan kiinni arkistojen avulla.
1978 Yhdysvalloissa San Francisossa juhlittiin uutta ihanaa vapauden aikaa, oli paraatia, oli seksuaalista vapautta, oli Harvey Milk, viesti oli :”To be gay people unafraid”. Asia, jota toivomme vielä tänäkin päivänä yli 40 vuotta myöhemmin.
”To be gay people unafraid”
1980-luvun alkaessa gaymiehet olivat saavuttaneet yhä enemmän näkyvyyttä ja hyväksyntää muutos oli hyvässä vauhdissa. Briteissä tehtiin 1980 loistava dokumenttisarja Gay Life homoseksuaalien (miesten ja naisten) elämästä ja heidän asemastaan yhteiskunnassa. Kuusiosainen sarja nähtiin ITV:llä, jaksot ovat Youtubessa kokonaisuudessaan. Sarja oli Britannnian ensimmäinen lhbtq tv-sarja. Suomalaisittain tuntuu uskomattomalta nähdä suuri joukko seksuaalisuudestaan avoimia ihmisiä kertomassa elämästään, sillä gay-julkkiksia ei koko 80-luvulla juuri ollut. Ensimmäisessä jaksossa kerrotaan, että homoseksuaaleja pidetään riskeinä valtion turvallisuudelle, mikäli he toimivat arkaluntoisissa tehtävissä. Jaksossa tuodaan esiin useita esimerkkejä ja nähdään viroistaan erotettuja haastatteluissa. Jakso 3. kertoo homoparien halusta vanhemmuuteen ja yhteiskunnan asenteista. Jaksossa 4. kerrotaan poliisien homo- ja bi-miehille asettamista ansoista. Britanniassa oli vielä 1980 kiellettyä homo- ja bimiehelle yrittää iskeä toista miestä, etenkin cruising-kulttuuri tarjosi poliisille mahdollisuuksia väärinkäytöksiin. Jaksossa kerrotaan keksittyjen syytteiden perusteella vaikeuksiin joutuneista miehistä haastatteluin ja asianajan kertomana.Gay Lifen 6. jakso kertoo, miten lesbot ja gayt tulivat kohdelluiksi toimiessaan opettajina, kun yhä useampi heistä halusi olla avoimesti oma itsensä. Nämä jaksot paljastavat yhteiskunnan ilmapiirin, joka oli yhä hyvin homofobinen, mutta muutos oli alkanut ja usko parempaan huomiseen oli vahva. Näistä jaksoista kuitenkin tulee hyvin ymmärtäneeksi, miten helppoa homovihan oli ryöpsähtää, kun AIDS esitettiin vain gaymiehiin tarttuvana tautina, kuten aluksi tapahtui.
Tämän Gay-koulun jaksomme kannalta mielenkiintoisimmat ovat kuitenkin Gay Lifen toinen ja viides jakso, jotka kertovat gaymiesten uudesta vapauden ajasta.
Seksuaalinen vapautuminen ja häpeä osana AIDS-tragediaa
Gay Lifen toisessa jaksosssa ollaan Lontoon yössä 1980. Näemme kuvaa legendaarisesta tuolloin uudessa Heaven discossa tanssivista gaymiehistä ja myös itse Hi-NRG tuottajaguru Ian Levinen nuorena ja hehkeänä levyjä pyörittämässä. HiNRG oli voittopuolisesti gay musiikkigenre. Myös muita baareja ja drag-queenin showta näytetään. Haastateltavat kertovat ihanasta vapaasta ilmapiiristä. Jakson loppusenteillä vanhempi gaymies, haastateltuna Heavenin humussa, haaveilee: ”Haluaisin nähdä että mitään gay sceneä ei olisikaan, koska sitä ei tarvitattaisi kun homous olisi niin luonnollista. Ei tarvittaisi mitään oman scenen suojakuorta. Olisi vain gaymiehiä pitämässä hauskaa”.
”Haluaisin nähdä että mitään gay sceneä ei olisikaan, olisi vain gaymiehiä pitämässä hauskaa”
Viides jakso ”Gaysuhteet ja gayhäät” käsittelee tänäkin päivänä ajankohtaista ongelmaa: homoseksuaaleille miehille ja naisille ei ole olemassa vastaavaa sosiaalista normia suhteelle kuin heteroilla. Toteamus ”monilla gaymiehillä ei ole muita kuin satunnaisia suhteita”. Yksi haastateltavista kertoo miesten epärealistisista odotuksista, jotka pilaavat heidän mahdollisuutensa onneen, kuulostaako tutulta? Ajankohtaista edelleen 40 vuotta myöhemmin – tämä tuo esiin homo- ja biseksuaalisuudelle yhteiskunnissa isketyn häpeäleiman ja seksuaalisen käyttäytymisen ja siten AIDS-epidemian välillä. Jakso käsittelee myös deittipalveluiden ja cruisailun ongelmia, miten niistä voi tulla taakka mielenterveydelle.
Näin Iso-Britanniassa 1980. Suomessa homoseksusaalisuus poistettiin seuraavansa vuonna eli 1981 tautiluokituksesta ja meilläkin myös bileilmapiiri alkoi vapautua. Drag-queenit kiersivät maakunnissakin – kuten joskus ammoin 1900-luvun alussa ennen kuin maailmansodat ja 30-luvun laman veivät asenteita takapakkia. Helsingissä aloitti 80-luvun alussa Club Cabaret, joka toi mannermaista gay-tunnelmaa bilerintamalle.
Suomen ensimmäinen AIDS-tapaus todettiin Helsingissä sukupuolitautien poliklinikalla 20. kesäkuuta 1983 näkyvien oireiden perusteella. Keskiviikkona 29. kesäkuuta Helsingin Sanomat kirjoitti: ”AIDS leviää yleensä anaaliyhdynnässä”, ”Yksi syy on myös promiskuiteetti: ”Jos partnereita on useampia, on tartunnanmahdollisuus suurempi””.
”Yksi syy on myös promiskuiteetti”
Lehti totesi, että homoseksuaaleja on kaikkialla kehotettu pidättäytymään verenluovutuksesta. Päivää aiemmin HS oli uutisoinut ensimmäisestä tapauksesta ja siinä yhteydessä todennut, että todettuja AIDS-tapauksia on maailmassa vasta noin 1500: ”Tautiin sairastuneista suurin osa kuolee, sillä siihen ei ole löydetty parannuskeinoa”.
Viikkoa myöhemmin 3.7.1983 HS:n Sunnutaisivuilla on iso kahden sivun juttu AIDS-tilanteesta. ”Järkevätkin ihmiset toimivat tuntemattoman ja pelottavan taudin edessä taikuskoisesti tai epäinhimillisesti: Homoseksuaaleja on ryhdytty kammoksumaan ja karttamaan työpaikoilla ja julkisissa tiloissa. Jos homoseksuaalinen vieras kutsutaan yleensä lainkaan illalliselle, hän saattaa saada paperilautasen muiden syödessä posliinilta”. Juttukokonaisuudessa lääkäri Sirkka-Liisa Valle toppuuttelee suomalaisia antautumasta pelon valtaan. Lööpit huusivat kuitenkin kuolemanvaaraa ja pelko myi.
”Tautiin sairastuneista suurin osa kuolee”
Ylen dokumentissa Kun AIDS tuli Suomeen tartunnan saanut suomalainen mies kertoo, että tieto AIDS-riskistä oli, mutta hän ei välittänyt. Homomiesten asema yhteiskunnan pohjalla teki välinpitämättömäksi omasta terveydestä, piti itseään B-luokan kansalaisena: ”Minulla ei ole väliä, eikä minun terveydelläni ole väliä”.
Lääkitystä ei ollut, jos tartunta oli edennyt siihen vaiheeseen, että se voidaan silmämääräisesti todeta, kuolema oli vääjäämätön. Mitään verikoettakaan tartunnan toteamiseksi ei ollut, vasta 1984 toisella puoliskolla eristettiin virus ja voitiin todeta AIDSin olevan taudin loppuvaihe. Varsinainen kaupalliseen käyttöön soveltuva testausmenetelmä, saatiin käyttöön vasta 1985 kevään jälkeen. Hiv määriteltiin seksitaudiksi vasta myöhemmin.
”Se on erittäin raskasta se hoitaminen, sen katsominen, sen näkeminen kuinka toinen heikkenee ja vähitellen hän kerta kaikkiaan hiipuu pois, kuihtuu käsiin ilman että … voit tehdä hänelle mitään todella … parantavaa.” kuvaili Sirkka-Liisa Valle Lauantaisauna-ohjelmassa 12.10.1985 (sitaatti Lääkärilehden).
Pelosta tuli kuitenkin jopa suurempi pandemia kuin AIDSista. Britanniassa säädettiin 1988 homopropagandan kielto. Ylen dokumenttissa Valle kertoo, että osa ihmisistä meni AIDSin pelostaan niin sekaisin, että tarvitsi psykiatrista apua. AIDS-kuolemien huippu oli vielä kaukana edessä, 1983 AIDS-kuolemia kirjattiin 16500, huippu saavutettiin vasta yli kahdenkymmenen vuoden päästä: 2005 ja 2006 kumpanakin vuotena kirjattiin kaksi miljoonaa AIDS-kuolemaa.
”Minulla ei ole väliä, eikä minun terveydelläni ole väliä”
Hiv-viruksen iskiessä toden teolla 80-luvun lopupuolella Ian Levine lopetti seksin harrastamisen pariksi kymmeneksi vuodeksi, hän kertoi toisaalle antamassaan haastattelussa, kun hänellä aiemmin oli uusi mies vähintään kerran illassa. Hazell Dean on kertonut synkimpinä vuosina esiintyneensä tyhjyyttään kumisevassa Hevenissä, mutta hän esiintyi kun muut eivät viruksen pelossa tulleet.
Rokotetteen uskottiin löytyvän parissa vuodessa, se tulee esiin vanhoista lehtiartikkeleista, joissa toistuu lääketieteen asiantuntijoiden usko ”parin vuoden päästä”. Rokotetta ei ole vieläkään. Toimiva lääkitys kehitettiin 1997 ja lääkitykseen perustuu myös PrEP, hiv:n estohoito. Lääkitys estää AIDS-kuoleman ja PrEP hiv-tartunnan. Koronapandemian hyvänä puolena on, että mRNA-teknologia saattaa tehdä 40 vuotta odotetusta hiv-rokotteesta vihdoin totta.
”AIDS-kuolemien huippu saavutettiin vasta yli kahdenkymmenen vuoden päästä 2005-2006”
80-luvun AIDS-epidemiasta kertovan It’s a Sin sarjan viimeiset repliikit todella kiteyttävät oleellisen: ”He kuolivat teidän takianne. He kaikki kuolivat teidän takianne”. Ilman B-kansalaisen stigmaa gaymiehet olisivat pitäneet parempaa huolta terveydestään, ehkä vakiintuneemmat parisuhteet olisivat olleet yleisempiä, jos sellainen malli olisi ollut olemassa.
Lue lisää: QX:n Gay-koulu jakso 4: Tämä kaapista tulo muutti AIDS-keskustelun 1985
Lue lisää: Hiv-positiivinen ei ole tervetullut kaikkiin maihin
Lue lisää: Homomiehet ovat masentuneempia kuin heteromiehet
Päivitetty 2023-07-25
