Maa joka oli ollut gay-oikeuksien edelläkävijä  muuttui helvetiksi maan päällä

Berliini oli mahtavan Saksan kuohuva ja värikäs – ja gay-ystävällinen – metropoli, ”Maailman gay-pääkaupunki” – kunnes natsit pääsivät valtaan. Heti tammikuun 1933 valtaannousun jälkeen Hitler kielsi kaikki gay- ja lesbojärjestöt ja homoseksuaalien kokoontumispaikkoja alettiin ratsata. Maa, joka oli ollut gay-oikeuksien edelläkävijä, muuttui helvetiksi maan päällä.

Mainos

Natsit uskoivat homoseksuaalien olevan heikkoja ja naisellisia ja kykenemättömiä puolustamaan Saksaa tai tuottamaan lisää saksalaisia. Poliisilla oli valtuudet pidättää homoseksuaaleja ilman oikeudenkäyntiä ja lähettää heidät keskitysleirille, jos piti todennäköisenä homoseksuaalisen käyttäytymisen jatkamista. Homoseksuaalien jahtaamiseksi luotiin ilmiantajien verkosto.

Natsivaltakunnassa vuosina 1933-1945 pidätettiin yli 100 000 miestä homoseksuaaleina.

Keskitysleireillä homoseksuaalit olivat muita surkeammassa asemassa. Natsit pitivät homoseksuaalisuutta sairautena ja siten parannettavissa, homoseksuaalit saivat keskitysleireillä kokea erilaisia epäinhimillisiä kokeita ja kastraatiota. Asetehtailla ja kivilouhoksilla homoseksuaaleille annettiin usein kuolemaan johtavia tehtäviä. Muista keskitysleirille tuoduista ryhmistä poiketen homoseksuaalit erotettiin toisistaan, mikä esti edes pienen yhteisöllisyyden tuoman turvan muiden vankien väkivaltaa kohtaan.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tarinat eivät ole kuuluneet holokaustin historiaan alusta alkaen.

Homoseksuaalisuus ei ollut Saksassa laillista, se oli kielletty rikoslain 175 pykälässä myös Weimarin tasavallan aikana, mutta 1900-luvun alun vapaamielisenä aikana homouseksuaalisuutta yleisesti suvaittiin. Heti valtaanpäästyään natsit kovensivat rikoslain homoseksuaalisuutta koskevia säännöksiä, käytännössä kaikenlainen intiimi kanssakäyminen samaa sukupuolta olevien välillä kiellettiin ja rangaistuksia kovennettiin. Natsivaltakunta kaatui 1945, mutta homoseksuaalisuutta koskeva kielto pysyi voimassa Länsi-Saksassa.

Holokaustista selvinneet homot eivät saaneet vapautusta, heitä pidettiin keskitysleiriltä pääsyn jälkeen tuomittuina rikollisina. Osa jatkoi tuomiotaan vankilassa, vaikka sota oli ohi ja valta vaihtunut.

Sodan päätyttyä vuosien 1945-1969 aikana Länsi-Saksassa pidätettiin noin 100 000 homomiestä. Natsit merkitsivät homot vaaleanpunaisella kolmiolla, Länsi-Saksan viranomaisilla oli ”pinkit listat”, nimilistat gaymiehistä. Natsiajan laki pysyi ja kielsi yhä rangaistuksen uhalla kaikki homoseksuaalit teot, myös koskettelun ja suutelemisen. Länsi-Saksan hallinto tuomitsi kaikkiaan 50 000 gaymiestä.

Rikoslain pykälä 175 poistettin vasta 1994 Saksojen yhdistyessä. Toisin kuin ”vapaamielisessä lännessä”, totalitaarisessa Itä-Saksassa homoseksuaalisuus oli sallitumpaa. Vain penetroiva homoseksi oli rangaistavaa ja jo 1957 mennessä aikuisten välisestä suostumukseen perustuvasta homoseksistä ei enää asetettu syytteitä.

2017 Saksan parlamentti päätti armahtaa pykälän 175 perusteella tuomitut ja myöntää korvauksia. Lhbbtq-järjestöt on kuitenkin torpattu holokaustin muistotilaisuuksista vielä 2000-luvulla ja mitätöinnin leima on yhä olemassa.

27. tammikuuta on holokaustin muistopäivä. Sen kaikille uhreille.