Tämän viikon torstaina tulee suurella todennäköisyydellä täyteen kaksi viikkoa Ukrainan sotaa. Venäjä on toki ilmoittanut, että sota lakkaa heti kun se saa vaatimuksensa läpi ja tänäänkin neuvotellaan. Kynnys öykkäri-Venäjän vaatimuksiin suostumiselle enää tässä vaiheessa taitaa olla kuitenkin liian korkea. Surullista on, että siihen vaihtoehtoon voidaan jossain vaiheessa tarttua toiveena estää suursota.
Ukraina ei ole mikään lhbtqi-oikeuksien mallimaa. Päin vastoin, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemassa se on ollut vahvasti itäblokkia, vaikka siellä ei sentään Venäjän homopropagandalakia olekaan. Ukrainassa oli jo ennen sotaa vaikeat olot lhbtqi-yhteisölle. Viime syyskuussa pidetyssä Kievin Pride-kulkueessa marssi 7000 osallistujaa ja samalla monta sataa oli kokoontunut osoittamaan mieltään tapahtumaa vastaan.
”Olemme väsyneitä odottamaan muutosta ja kestämään järjestelemällistä pelottelua, painetta, rauhanomaisten tapahtumien keskeyttämistä, hyökkäyksiä aktivisteja ja yhteisöä vastaan. Me vaadimme muutosta ja me vaadimme sitä heti. Haluamme elää rauhassa omassa maassamme”, sanoi yksi Prideen osallistuneista tuolloin ABC Newsille. Nyt sodan puhjettua paikallinen ihmisoikeusjärjestö suosittelee kaikkien menemistä kaappiin, jotta vihollinen ei saa sosiaalisesta mediasta selville identiteettiä ja ota sen takia maalitauluksi. Tiedustelutietojen mukaan Venäjällä on suunnitelma ”poistaa” lhbtqi-henkilöitä.
Uutiset ovat kertoneet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien erityisestä ahdingosta. Sodan keskeltä tulleet uutiset kertovat transnaisista, jotka eivät pääse pakenemaan Ukrainasta, koska passiin merkitty juridinen sukupuoli on yhä mies. Miehet eivät voi paeta, heillä on syntymässä saatu velvollisuus vaikka kuolla isänmaansa puolesta.
Sodan painajainen on irti ja se järkyttää myös meitä täällä EU:n itärajan toisessa päässä. Suomen turvallisuusuhka on sekin nyt todellisempi kuin vuosikymmeniin, mikä lisää entisestään jo pandemian myötä koetuksella ollutta kestämistä.
Viikko sitten vakuuteltiin, että Suomeen ei kohdistu turvallisuusuhkaa. Se muuttui pian. Nyt puhutaan jo todennäköisistä skenaarioista, missä Venäjän voi aloittaa operaation täälläkin, jos sitä ei saada kuriin eli suomeksi sanottuna, jos Venäjälle ei saada pakotettua vallankumousta. Kello myös tikittää, missä vaiheessa Venäjä julistaa nämä peittelemättömät pyrkimykset sotatoimiksi ja reagoi sen mukaisesti.
Ei ole mielekästä leikkiä ennustajaa, varmaa on vain että Venäjä ryösti meiltä tulevaisuuden. Toki, niin kauan kuin on elämää on toivoa. Epävakaat olot tekevät juuri tämän kysymyksen vaikeaksi, millainen on se loppuelämä ja päättyykö se venäläiseen luotiin – pystyisinkö itse tappamaan kun tuli on vapaa? Pystyisitkö sinä? Jos panokset ovat loppu, tyrkkäätkö pistimellä?
Päivitetty 2022-09-01
