Seta julkisti tiistaina selvityksen korjaushoihoin pääsyn esteistä. Selvitys kokosi yhteen translain 2003 säätämisen jälkeen sukupuolen korjaushoitoja saaneiden kokemuksia hoitoon pääsyn esteistä.

Mainos

Selvitys osoittaa, että sukupuolen korjaushoidoille koetaan edelleen paljon erilaisia esteitä, joista monia voitaisiin ratkaista kehittämällä terveydenhuollon palvelupolkujen sujuvuutta ja lisäämällä tietoisuutta sukupuolen moninaisuudesta sote-ammattilaisten keskuudessa, sanoo selvityksen laatinut nuorempi tutkija Samuel Salovaara, Setan tiedotteessa.

Vastanneista yli 40 prosenttia oli jäänyt ilman mitään hoitoja toiveistaan huolimatta. Selvitys myös vahvisti, että korjaushoidoille kokevat tarvetta myös muunsukupuoliset ja muut ei-binääriset ihmiset. Esteitä olivatkin kokeneet etenkin he, joilla ei ollut niin sanottua transdiagnoosia. Esiin tuli, että heikon toimeentulon ihmisillä oli enemmän esteitä saada korjaushoitoja, asia jota tulisi selvittää tarkemmin. Jo aiemmin oli tullut esiin esteiden kokeminen neurokirjon ihmisten keskuudessa ja se, ettei vaadittu paino ei ole yhdenvertainen muilta potilasryhmiltä odotetun kanssa, tiedotteessa todetaan.

Vastaajista enemmistö, 76,1%, oli 20-39-vuotiaita. Samoin enemmistö vastaajista, 50,6%, oli miehiä, transmiehiä tai transsukupuolisia miehiä. Työttömiä tai eläkkeellä olevia oli vähemmistö, 21,3%, toimeentulonsa ilmoitti heikoksi kuitenkin suurin osa, 54,8%.

Yleisimmin aikaa ensimmäisestä lähetteestä tutkimusprosessin alkamiseen kului 3-6 kuukautta (55,9%:lla vastaajista). Valtaosa, 87,4%, sai transsukupuolisuutta kuvaavan diagnoosin yleisimmin 1-2 vuoden kuluessa (39,3% vastaajista).

Saadut hoidot jäivät toiveita vähäisemmiksi kautta linjan. Hormonihoitoa sai reilu puolet (52,5%), kun sitä toivoivat melkein kaikki (90,4%). Sukuelinkirurgiaa toteuttiin vain noin joka kymmenennelle (11,8%), kun sitä toivoi lähes puolet (46,6%).

Suurimpina esteinä ja hidasteina korjaushoidoille pidettiin epäluottamusta hoitohenkilökuntaan (28,7%), omaan elämäntilanteeseen liittyviä seikkoja (25,8%), tiedon puuttumista (24,7%) ja taloudellisia seikkoja (24,1%). Vain 14% ei ollut kokenut esteitä.

Näin vastauksissa kritisoitiin terveydenhuollon henkilöstöltä saatua kohtelua:

”Korjaushoitojen kohdalla olen törmännyt syrjivään ja epäsensitiiviseen kohteluun, osaamat-tomuuteen, mielivaltaisuuteen ja seksuaaliseen väkivaltaan. Hoitovaihtoehdoista tiedottaminen on ollut olematonta.”

”Tutkimuksissa tuntuu ylipäätään, että hoitohenkilökunta ei ole minun puolellani.”

”Tutkimusprosessi romutti luottamukseni terveydenhuollon ammattilaisiin vuosiksi.”

Selvityksen on tilannut Seta ja sen toteutti  Samuel Salovaara yhteistyössä Setan, Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen ja transjärjestöjen Trasek ry, Transfeminiinit ry, Trans ry, Translasten ja -nuorten perheet ry edustajien kanssa. Siihen vastasi 544 vuosien 2003-2021 aikana sukupuolen korjaushoitoja toivonutta tai saanutta ihmistä.