”Kutsumme kaikki Suomessa asuvat ihmiset maamme turvallisuuden eteen tehtävään yhteiseen työhön mukaan. On kaikkien vastuulla välttää vihanpitoa ja vastakkainasettelua Suomessa.”

Mainos

Annetaanpa tämän imeytyä tajuntaan hetken verran.

Näin totesivat tasavallan presidentti ja eduskuntapuolueiden puheenjohtajien yhteisessä lausunnossaan tänään. Syy lausunnolle on tietenkin Ukrainan kriisi ja naapurissamme olevan arvaamattoman rosvovaltion Venäjän täysin epäinhimilliseksi muuttunut politiikka ja mahdollisten Venäjän tulevien hybridihyökkäysten ennakointi.

Vanha ikävä totuus on, että järjestelmä murretaan parhaiten sisältä päin. Siinä on oiva ase sisäisen hajaannuksen ja eripuran luominen. Kaikin mahdollisin tavoin.

Riitelyä, polarisoitumista, sitä olemme saaneetkin viimeisen vuosikymmenen nähdä sosiaalisessa mediassa ihan siinä määrin, että moni on jättänyt sen -älyllinen, palkitseva keskustelu kun ei sosiaalisessa mediassa oikein toimi. Ääripäistä on kuitenkin saanut iltapäivälehtiin myyviä nostoja – ja eripura on vain lisinyt. Kaikki keskustelujen pilaajat eivät ole Venäjän trollitehtaalla ahkeroivia, mutta vaikutus on sama, keskusteluilmapiiri kärjistyy. Kenen etua se palvelee?

Osa ajanhenkeä on ollut oman itsen, oman erinomaisuuden, korostaminen nokittamalla muita. Tähän on oleellisesti kuulunut tietellisten käsitteiden ryöstöviljely. Monet ovat saaneet kuulla olevansa rasisteja tai transfobeja ellei molempia, vaikka eivät ole loukkaamistarkoitus mielessään olleetkaan. Tätä tikun nokkaan nostamista on nähty myös pienen ja haavoittuvaisen lhbtq+ yhteisömme sisällä Suomessakin.

On tärkeää ja oleellista keskustella asioista ja tuoda esiin eri näkökulmia, se pitäisi pystyä tekemään rakentavassa ja tukevassa ilmapiiirissä, jossa ymmärretään jokaisen rajallinen kokemus ja mahdollisuus virheisiin. Täysin eri asia luonnollisesti on, jos ei ole moninaisuutta valmis hyväksymään ja kiistää jokaiselle kuuluvat ihmisoikeudet.

Nyt kun taistelemme tämän länsimaisen maailmanjärjestyksemme puolesta idästä nousevaa pimeyttä vastaan me emme voi olla toistemme tukassa kiinni.

Uskon, että meillä on yhteinen sävel, eikä meidän tarvitse niin hirveällä vimmalla taistella jokaisesta sanan nyanssista tai oikeasta tavasta käyttää sitä, kunhan vain olemme yhtä mieltä suuresta linjasta.

Yritettäisiinkö jokainen miettiä hetki ennen kuin Instagrammissa, Facebooksissa tai siellä Twitterissä vimmaannumme ja painamme tulisieluina eteenpäin väitteen mistä lie loukkauksesta, joka ei perustu faktoihin tai mihinkään muuhun kuin villiin tulkintaan. Luetaan teksteistä muutakin kuin otsikko, usein someväite osoittautuu vahvasti paisutelluksi, melko usein täysin perättömäksi. Elämä on paljon parempaa, kuin ei ole täysin vietävissä, siitä tulee voimaannuttava kontrollin tunne. Kannattaa kokeilla, ei se mitään maksa.