Venäjän suuri hyökkäys syvälle Ukrainaan sai länsimaat heräämään, on todettu, että nyt on naamiot riisuttu. Mutta oliko Venäjän hallinnon ja etenkään Putinin todellinen agenda kuitenkaan niin vaikea havaita? Sotaa on Ukrainan ja Venäjän välillä ollut jo kahdeksan vuotta. Mutta Venäjän huolestuttavaa vajoamista totalitarismiin on katsottu ohi paljon pidempään, kuten muiden muassa Heidi Hautala loppuviikosta totesi. Putin aloitti suunitelmansa toteuttamisen heti valtaan päästyään vuosituhannen alussa.

Mainos

Tasan kymmenen vuotta sitten, 6. huhtikuuta 2012 QX muiden muassa kirjoitti Venäjällä vireillä olevasta laista, joka kieltäisi niin sanonut homopropagandan. Seuraavana vuonna laki tuli voimaan.

Suomessa ei erityisemmin pidetty meteliä Venäjän ihmisoikeustilanteen heikentymisestä, bisnes oli liian makoisaa. Ei tullut boikottia, ei pakotteita. Oli yksittäisiä ulostuloja ja YK ja esimerkiksi Madonna ja Ben&Jerry’s protestoivat. Kansainvälinen olympiakomitea uhaksi boikotoida talviolympialaiset, mutta sai ilmoituksen Venäjän hallitukselta, etteivät Venäjän homovastaiset lait koske talviolympialaisten urheilijoita, eivätkä kisavieraita ja kisat sallittiin. 2013 Tukholman Pride kehotti ruotsalaista valtaeliittiä käymään taistoon Putinia vastaan. Brittinäyttelijä Stephen Fry rinnasti Putinin ja Hitlerin.

Siis viimeistään kymmenen vuotta sitten jo Putin rinnastettiin Hitleriin.

Onkin aiheellista kysyä, millaiseen tulevaisuuteen lhbtq-ihmisten oikeuksien kaventamisen kuviteltiin vievän? Etenkin kun samalla kavennettiin medioiden toimintatilaa. Miksi Fazer, Hesburger, S-ryhmä ja tuolloin vielä Stockmann katsoivat selvästi huolestuttavaa kehitystä läpi sormien? Miksi luotiin riippuvuutta venäläisestä energiasta? Oliko ajatus, että ”nooh kyllä se tilanne tuosta taas paranee”? Onko historiassa olemassa yhtään esimerkkiä, että näin järjestelmällisesti toteutettu tie totalitarismiin kääntyy ennen täystuhoa?

Kansainväliset yritykset ja poliitikot julistavat omissa maissaan mielellään lhbtq-oikeuksien tärkeyttä, mutta siitä ei olla valmiita maksamaan. Nyt sitten esitetään tietämätöntä. Jos päivälehden sivuilla voidaan aukottomasti osoittaa Putinin suunnitelma ja palauttaa se sen varhaisiin askeleisiin, pitäisikö tässä uskoa, että tiedustelupalvelut eivät ole tätä kehitystä pitäneet mahdollisena?

Lhbtq-oikeuksien sorto ei riittänyt varoitusmerkiksi, siihen tarvittiin panssarikolonnien vyöryminen itsenäisen valtio rajojen yli. Hyvä että edes silloin alettiin toimia. Toivottavasti rintama nyt pitää ja vain voimistuu.

Viime viikolla tosin tuli lisää samaa. Sateenkaarilippujen piti olla sallittuja tulevan elokuun Qatarin jalkapallon MM-kisoissa, mutta nyt Qatarista on todettu, että parempi pitää ne piilossa oman turvallisuuden tähden. Homoseksuaalisuus on Qatarissa rikos, mutta sen ei ole annettu häiritä bisnestä. On kuitenkin varoitusmerkki, jos luvatusta näin ilmoitusluontoisesti livetään, siitä tulee välittömästi mieleen Venäjän hallinnon kaksinaamainen ja härski peli.

Jälkiviisastelu on hedelmätöntä, mutta sen väittäminen, että emme me tienneet, emme me nähneet on pelkästään epärehellistä.

Länsimailla on paljon hienoja ja yleviä arvoja, mutta suurin kaikista on raha.

Ja nyt lasku on langennut maksettavaksi, korkojen kera.