Homo-oikeuksia, gay-oikeuksia ja hlbtqi+ -oikeuksia, terminologia on vuosikymmenten saatossa muuttunut, on edistetty länsimaisissa yhteiskunnissa virallisesti jo yli 150 vuotta, kun aktivismin alku lasketaan alkaneeksi Saksassa 1867. Laajemmassa mielessä, kuten aktivismi myös käsitetään, yhdenvertaisesta kohtelusta on varmasti taisteltu aina ja kaikkialla kyläkäräjistä rovioille. Syrjintää kuitenkin tapahtuu edelleen myös työelämässä, vaikka se on ollut meilläkin lainsäädännössä kiellettyä jo muutaman vuosikymmenen ajan. Julkisuuteen tulee harvoin meillä syrjintätapauksia työpaikoilta, mutta se ei toki tarkoita, että jokaisessa työyhteisössä olisi ihan sama jos sattuu pitämään omasta sukupuolesta, tai molemmista. Tai, jos näkyvä sukupuoli muuttuu työsuhteen aikana.

Mainos

Tutkimusten mukaan, jos olet hlbtqi kohtaat enemmän syrjintää, kuten poissulkemista tai muuta huonoa käytöstä. Ruotsissa rakennusalalla tehty tuore tutkimus paljasti, että siellä ei ole yhtään homomiestä esimiesasemassa. Tulos on karmea.

Ei yhtään homomiestä esimiesasemassa

Me ihmiset olemme nerokkaita peittelemään jälkemme, julkisesti on helppoa lasketella yleviä loruja, mutta hunajaisen kuorrutuksen alta pääsee hetkittäin esiin kakun koruton ja karhea pinta. Viime viikolla valokeilaan pääsi merkittävä yhteiskunnallinen toimija, eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen, jossa gaymiehen työsuhde oli päättynyt epäilyttävissä merkeissä. Merkittävää valtaa yhteiskunnassa käyttävän toimijan kiusallinen kiemurtelu ja koppavat kootut selitykset saivat voimaan pahoin. Onko oikeasti todella välttämätöntä vetää ”emme voi kommentoida yksittäistä tapausta” -kortti esiin kun kiistan päähenkilö on jo julkisuudessa ja haluaa puhua asiasta. Ainakin se tarjoaa lain kultamaan pakotien likapyykin julkisesta pesemisestä – siihen on liian helppo tarttua ja päästä pälkähästä. Ei tule keskustelua. Koska vahvempi osapuoli ei sitä halua. Tämä ei ole reilua.

Epäasiallinen kohtelu työpaikalla ja työsuhteen asiaton päättäminen menevät ihmisen ytimeen ja satuttavat lujaa, haavat säilyvät läpi ihmisiän ja ne voivat siirtyä myös lapsille, etenkin jos elämä tai mieli nyrjähtää. Asia kuormittaa läheisiä, kun ihminen käy tilannetta läpi ja yrittää saada tapahtuneesta tolkkua ja kasata itsensä uudelleen. Toisen pelkojen ja vihan tai inhon hinta voi maksaa toisen koko elämän.

Kun syrjintään työelämässä liittyy seksuaali- tai sukupuoli-identiteetti kokemuksesta on ainakin vaikeampi puhua julkisuuteen tai alkaa selvittää asiaa viranomaisten kanssa, vaikka syrjintäkokemusten intensiteetti ei muuten erilainen olisikaan. Siksi me emme niistä kuule.

Tänäkin pridekuukautena on aiheellista kysyä, mistä tämä hlbtiq-syrjintä yhä tänä päivänä kumpuaa ja miten sitä voisi päästä eroon. Laki ja valvovat viranomaiset meillä jo on.

Tämä on osuvasti muistutus siitä, että emme voi pitää saavutettuja oikeuksia itsestäänselvinä – tai kuvitella tilannetta paremmaksi kuin se on. Meidän pitää olla valppaina koko ajan.