Sukupuolentutkija: ”Transihmiset on otettu politiikan pelinappulaksi”

Mitä sukupuolentutkimus on

1990-luvulla lesbo- ja homotutkimuksen rinnalle ilmestyi queertutkimus, joka suomennettiin pervotutkimukseksi, Juvonen kertoo, että pervotutkimuksesta puhutaan nykyään enää lähinnä queertutkimuspäivien yhteydessä, jotka ovat jatkuneet 90-luvun alusta asti. Aiemmin aina Turussa vietetty tapahtuma on tänä syksynä siirtynyt Jyväskylään.

Queer

Queer oli poliittinen käsite Yhdysvalloissa Act Up (Aids Coalition to Unleash Power) aktivistiliikkeen aikoina, liike perustettiin 1987 ja se pyrki suoran toiminnan keinoin ratkaisemaan aids-kriisin. Yhdysvaltojen sisäpolitiikassa oikeistolaisen presidentti Ronald Reaganin toisella kaudella aidskriisiä ei tunnustettu virallisesti moneen vuoteen. On jopa väitetty, että vanhoilliset uskonnolliset piirit eivät nähneet ollenkaan huonona, että aids niittää homoseksuaaleja narkkareita sillä sitä pidettiin vain näiden ryhmien vitsauksena. Act Upin perustaneet henkilöt perustivat kolme vuotta myöhemmin 1990 Queer Nation aktivistiliikkeen vastustamaan homojen vastaisen väkivallan lisääntymistä ja ennakkoluuloja medioissa. Queer oli poliittinen käsite.

Kun queer oli poliittisessa käytössä tullut ihmisille tutuksi ja siitä oli tullut “edgy”, kuten Juvonen kuvailee, markkinamiesten kiinnostus heräsi ja queer otettiin kaupalliseen käyttöön tuomaan särmää. hätkähdyttämään. Huomiotalouden myötä queerista tuli liudentunut markkinointisana. Tuli mainstream tv:tä Queer as Folk, Queer Eye for a Straight Guy. Mutta suomeksi queer ei sano mitään, siksi queer on neutraali sana, jolle voi antaa eri merkityksiä. Queer-sanan merkitys myös vaihtelee paljon maasta toiseen, muistuttaa Juvonen.

– Suomessa yhdysvaltalaisia nettikeskusteluja seuraavat nuoret saattavat poimia niistä queer-sanan poliisen särmän ja käyttää queeria poliittisena ja elämäntapairtiottona normatiivisuudesta ja kuvailla sillä omaa normatiivisesta poikkeavaa sukupuoltaan tai seksuaalisuuttaan.

Queer on termi, jolla voi kuvata sekä normatiivisesta poikkeavaa seksuaali- että sukupuoli-identiteettiä.

Sukupuolentutkimus pyrkii tunnistamaan ja purkamaan sellaista haittaa, mikä syntyy liian kapeista sukupuolikäsityksistä

Juvonen kertoo olevansa erityisesti lesbotutkimusta tekevä sukupuolentutkija. Hänen aloittaessa opintonsa 1980-luvulla tieteenalaa kutsuttiin vielä naistutkimukseksi, jonka osana häntä alkoi kiinnostaa lesbotutkimus, sitä kautta löytyi myös homotutkimus. Sitten Yhdysvalloista alkoi kantautua kaikuja queertutkimuksesta, Judith Butlerin Gender Trouble ilmestyi 1990 ja saapui suomalaiseen keskusteluun melko nopeasti. Kotimaisia uraauurtavia teoksia olivat Uusin silmin: Lesbinen katse kulttuuriin (Hekanaho, Mustola, Lassila, Suhonen 1996) ja Homo Fennicus : miesten homo- ja biseksuaalisuus muutoksessa (Jukka Lehtonen 1999). Suomessa lesbo- ja homotutkimus ja myöhemmin queertutkimus olivat osa naistutkimusta. Nyt tätä kaikkea kutsutaan sukupuolentutkimukseksi.

– Sukupuolentutkimusta ei vielä ole se, että tutkitaan miehiä tai naisia, se voi olla tasa-arvotutkimusta, jos selvitetään miten moni mies sitä ja miten moni nainen tätä.

– Sukupuolentutkimuksessa sukupuoli ei ole vastaus, se on kysymys. Kysytään mitä sukupuoli on, mitä se tekee ja mitä sillä tehdään ja minkälaisia vaikutuksia sukupuolella on. Tämä mahdollistaa sukupuolen tarkastelemisen eri suunnista sekä kaksijakoisen, binäärisen, sukupuolen kyseenalaistamisen ja kaksijakoisen sukupuolijaottelun haittojen havaitsemisen.

– Sukupuolentutkimus pyrkii tunnistamaan ja purkamaan sellaista haittaa, mikä syntyy liian kapeista sukupuolikäsityksistä. Sukupuolentutkimus esimerkiksi tunnistaa ihmiset, joilla on hyvin binäärinen itseymmärrys sukupuolesta, tunnistaa että joillakin sukupuolen kokemus on joustava tai liikkuva, tunnistaa, että joillakin sukupuolikokemus on ei-binääri sisältäen piirteitä sekä maskuliinisesta että feminiinisestä olemisen tavasta, sukupuolentutkimus tunnisataa sen, että osa ihmisistä ei tunnista sukupuolta itsessään lainkaan, he eivät ajattele itseään sukupuolen kautta ja heidän on vaikea hahmottaa mikä on se sukupuoli mistä puhutaan.

Kuitenkin, vaikka ihminen itse ei tunnista sukupuolta itsessään lainkaan eikä siten oikein hahmota koko käsitettäkään, hän silti näyttäytyy muille miehenä tai naisena. Puhutaan sukupuolittamisesta, jota sukupuolentutkimus myös tutkii: miten sitä tehdään ja mitä seurauksia sillä on. Jotkut sukupuolentutkimuksen suuntaukset voivat pyrkiä pois turhasta sukupuolittamisesta, kertoo Juvonen.

– Joissain tilanteissa sukupuolittaminen on mahdollisesti tärkeää tai merkittävää, mutta toisissa tilanteissa se aiheuttaa paljon ei-toivottuja seurauksia. Sukupuolittaminen, miten se toimii ja mitä siitä seuraa, on tutkimuksellisen kiinnostuksen kohde.

Sukupuolesta puhutaan paljon tänä päivänä, ei vähiten transaktivismin vuoksi. Keskusteluissa yleisesti mainitaan sex ja gender, sosiaalinen ja kulttuurinen sukupuoli. Juvonen kertoo, että tätä erottelua ei ole aina tarpeen tehdä.

– Sukupuolentutkimuksessa on myös sellaisia suuntauksia, joissa käsitteitä sex (biologinen sukupuoli) ja gender (sosiaalinen sukupuoli) ei eroteta toisistaan. Se miten ymmärrämme biologian on sosiaalisesti määriteltyä ja siten molemmat käsitteet väistämättä kietoutuvat toisiinsa, mitä suomen sana sukupuoli kuvaa lopulta hyvin. Sen lisäksi, että sukupuolta koskevat käsitteet muuttuvat ajassa, niitä myös käytetään sekaisin ja ristiin ja rastiin ja sitten keskustelut menevät välillä sekamelskaksi. Väärinymmärystä ja sekaannusta syntyy todella helposti.

– Sukupuolentutkimus voi olla kiinnostunut myös siitä, miten käsitteitä käytetään ja miten ne menevät päällekkäin ja lomittain ja mitä siitä seuraa.

Korostunut huoli transvastaisuudesta

Uutisissa ja sosiaalisessa mediassa on viime vuosina korostunut huoli transvastaisuudesta.

– Kuinka paljon me näemme transvastaisuutta suomalaisissa yliopistoissa, Juvonen pohtii, ja vertaa tilannetta Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian tilanteisiin, koska näissä maissa käytävä somekeskustelu lainehtii myös Suomeen.

– Yhdysvalloissa republikaanit ovat ottaneet homo- ja lesbokysymyksen jälkeen myös transkysymyksen pelinappulakseen, jota he käyttävät lietsomaan keskustelua ja aktivoidakseen omia kannattajajoukkojaan. Siinä ei sinänsä ole kysymys transihmisistä, vaan poliitisesta pelistä, jonka pelinappuloiksi transihmiset on asetettu. Se on tietenkin pöyristyttävää ja surullista ja sen seuraukset siellä ovat hirveitä. Mutta se on yhdysvaltalaista poliittista peliä, joka tapahtuu Atlantin toisella puolella.

”Oikeistopoliitikot ovat ottaneet transkysymykset työkalukseen, jota käytetään rikkomaan vasemmistolaista feminismiä”

Vuosittain listatuista transmurhista valtaosa on Amerikan mantereilla, vähemmän Yhdysvalloissa, mutta sielläkin paljon enemmän kuin Iso-Britanniassa – tai EU:n alueella. Transkeskustelu on kuitenkin kuumentunut Isossa-Britanniassa polttavaksi. Syyt siihen ovat Juvosen mukaan samaa juurta kuin Yhdysvalloissa.

– Isossa-Britanniassa lesbot on lesbofeminismin historiassa määritelty naisia rakastaviksi naisiksi. Tämä käsitys on nyt kaivettu naftaliinista ja muokattu sen pohjalta näkemys, jonka mukaan naiset tulee erottaa transnaisista. Ja samoin kuin Yhdysvalloissa, myös Isossa-Britanniassa oikeistopoliitikot ovat ottaneet transkysymykset työkalukseen, jota käytetään rikkomaan vasemmistolaista feminismiä.

– Me harvoin kuulemme mitään oikeistofeminismistä. Feminismi on pääsääntöisesti ollut vasemmistolaista feminismiä. Oikeistolle on tietenkin ollut ongelmallista, että vastassa on ollut vahva feministinen ryhmä.

Yksi perinteinen keino säilyttää ja vahvistaa omaa valta-asemaansa on hajoita ja hallitse -periaate. Sitä käyttäen oikeisto manipuloi ja pelaa vastustajiaan toisiaan vastaan tarkoituksenaan heikentää feminismiä.

– Kun tällainen transkeskustelu viedään feministien keskelle, oikeistopoliitikot onnistuvat pilkkomaan feministien kentän transfobisiin terffeihin ja heihin, jotka suhtautuvat transnaisiin ja transsukupuolisuuteen yleensä neutraalisti tai myönteisesti. Näin oikeistopoliikka onnistuu rikkomaan heidän tavoitteitaan uhkaavaa rintamaa.

Juvonen huomauttaa, että oikeistolaisen pääministeri Boris Johnsonin asema on ollut jo pitkään vaakalaudalla ja sen tasapainoittamiseksi on täytynyt työskennellä hartiavoimin, jotta saadaan omat kannattajat aktivoitua. On tarvittu yhdistävä tärkeä asia.

– Siellä on transihmiset surutta otettu politiikan pelinappulaksi, koska on katsottu, että heillä ei ole väliä.

Vanhoillinen oikeisto ruokkii siis ristiriitoja. Feministit ja sukupuoli- ja myös seksuaalivähemmistöt, koko hlbtqi-liike, ovat aiemmin toimineet hedelmällisesti yhteistyössä ja onnistuneet edistämään sekä naisten että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja asemaa yhteiskunnassa. Kun osa feministeistä ja lesboista saadaan tappelemaan sukupuolivähemmistöä vastaan se heikentää oikeiston vastavoimia ja vahvistaa sen asemaa ja valtaa yhteiskunnassa. Juvosen mielestä tällaiseen keinotekoisesti lietsottuun vastakkainasettteluun ei kannata mennä mukaan.

Sen sijaan Juvonen haluaa siirtää katseen Suomeen, maahan jossa asumme ja elämme, sillä me emme asu Yhdysvalloissa emmekä Isossa-Britanniassa.

– Suomesta puuttuu sellainen historia, että transihmisiä olisi aktiivisesti maalitettu. Meillä tasa-arvopolitikka on ollut hyvin binääristä, siinä huomion keskiössä ovat olleet naiset ja miehet. Mutta tasa-arvolainsäädäntö on uudistettu jo jokin aika sitten, ja nykyisin se kieltää transihmisten syrjinnän. Suomen tilanne on siinä mielessä merkittävällä tavalla erilainen kuin Yhdysvalloissa tai Isossa-Britaniassa.

Tasa-arvolaki, virallisesti Laki naisten ja miesten tasa-arvosta on vuodelta 1986, mutta sitä on 2014 täydennetty ja siihen on lisätty myös sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän kielto. Yhdenvertaisuuslaki vuodelta 2014 viittaa tasa-arvolakiin.

– Suomen poliittinen tilanne on todella erilainen.

Juvonen muistuttaa, kuinka maiden väliset historialliset erot näkyvät myös suomalaisessa aktivismissa. Setassa oli heti alusta alkaen mukana heteroseksuaalinen transvestiitti. Suomessa transihmiset ovat aina olleet mukana yhteisössä, hlbt-aktivismissa “t” on aina ollut näkyvä Setassa ja täysin fine. Ja järjestöjen naistenbileisiin ovat transnaiset aina olleet tervetulleita. Suomalainen historia ja suomalainen kulttuuri on sellainen, että sillä hulluudella, mitä tapahtuu anglosaksisessa maailmassa, ei ole samanlaista jalansijaa meillä.

Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa sekä hieman myöhemmin Norjassa ja Ruotsissa ja viime vuonna sitten myös Suomessa on perustettu yhdistys, joka ajaa sitä, että transnaiset on eroteltava lesboista. Juvonen tietää kertoa, että lesbojen suosimalla postituslistalla HLB-liiton edustajan tätä näkemystä edustava viesti nuijittiin heti kättelyssä maanrakoon.

– Siinä ei mennyt päivääkään, kun se lähestymistapa oli postituslistalla yhteistuumin haudattu.

Juvonen selventää vielä Suomen ja Ison-Britannian eroa. Ison-Britannian ongelma on sen historia, siellä on myös feministejä, jotka haluavat puolustaa naisten olemassaoloa hyvin biologisilla perusteilla. Suomalaisessa kriittisessä sukupuolentutkimuksessa sen sijaan tällaiselle keskustelulle tai lähestymistavalle ei ole tilaa. Meillä sukupuoli nähdään avoimena kysymyksenä, eikä täällä pidetä mielekkäänä kytkeä sukupuolta lähtökohtaisesti biologisiin ominaisuuksiin silloin, kun aidosti kysytään, mitä sukupuoli on.

Juuri se, että transukupuolisuudesta puhutaan ensisijaisesti transmurhien kautta aiheuttaa perusteetonta huolta. Ongelmana on se, että Suomessa transsukupuolisuudesta on tarjolla vain vähän suomenkielistä tietoa. Mutta Yhdysvalloissa ja Isossa-Britannissa paikallisesti tuotettua tietoa piisaa, ja netin kautta siihen pääsevät käsiksi myös suomalaiset lukijat. Ongelma on vain se, että se ei kuvaa suomalaista todellisuutta ja aiheuttaa täällä vain turhaa ahdistusta.

Sukupuoli puhuttaa. Etenkin avioliittolain uudistuksen jälkeen aktivistinen fokus on ollut translain uudistamisessa ja ymmärrettävistä syistä. Translainen uudistaminen on viivästynyt ja sitä on hallituksessa viivytelty häpellisesti vuosikymmenen verran. Oikeistohallituksessa sen torppasi perussuomalaiset ja sittemin nihkeyttä on ilmennyt keskustapuolueesta.

Juvosen mielestä Suomessa olisi tärkeää käydä laajemmin poliittista keskustelua siitä kuinka vahvasti eurooppalainen antigender -keskustelu vaikuttaa suomalaisten puolueiden sisällä ja niiden toimintaan, koska sen ajamalla politiikalla on vaikutuksia niin transihmisten kuin lesbojen- ja homojenkin asemaan.

– Tiedämme, että se on läpäissyt kristillisen puolueen aivan täysin. Tiedämme, että se on erittäin vahvasti läsnä perussuomalaisissa, tai se komppaa vahvasti heidän ajatusmaailmaansa. Me emme tiedä, miten vahva ote sillä on keskustapuolueesta. Se tiedetään, että rahaa siihen syydetään runsaasti ja mielenkiintoista kyllä sekä Yhdysvalloista että Venäjältä.

Antigender-liike katsoo että sukupuolia on vain kaksi, ja naiset ovat naisia ja miehet miehiä. Samoin homostelu on pahasta eikä sitä saa olla. Sen mukaan transsukupuolisuus ja homoseksuaalisuus ovat pelkkää aivopesun tuotosta, ideologiaa, jota pitää vastustaa. Antigender-liikkeen juuret johtavat katoliseen kirkkoon ja Vatikaaniin, ja sen vaikutus on vahva esimerkiksi Saksassa, Puolassa ja Ranskassa. Meilläkin on nähty Aito avioliitto -liike. Antigender -ajattelu on saanut jalansijaa myös EU-parlamentissa ja siihen kuuluu uskonnollisten tahojen ohella äärioikeistoa. Erityisesti siihen kuuluu evankelisen taustan omaavia henkilöitä. Kuten Päivi Räsänen.

Tuula Juvonen on yhteiskuntatieteiden tohtori ja sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtori Tampereen yliopistossa. Hän johtaa Akatemian rahoittamaan tutkimushanketta (2021-2025) Affektiivinen aktivismi: queer- ja transmaailmojen luomisen paikat. Häneltä on helmikuussa ilmestynyt julkaisu Syrjäytettyjen tunteet aktivismissa yhdessä Varpu Alasuutarin, Lotta Kähkösen ja Luca Tainion kanssa.