Homoseksi, miesten välinen seksi, on kuuma peruna, joka polttelee heteroiden näpeissä ja myös homoyhteisön sisällä ilmeisen pysyvästi. Homoseksi on vaikea asia Päivi Räsäselle ja osalle muuta uskonnollisesti suuntautunutta väestöä – homo voit olla, mutta älä tee homoseksuaaleja tekoja. Miesten välinen seksi on niin paha asia, että vaikka mies samalla olisi kiinnostunut myös naisista, se tekee hänestä pariutumismarkkinoilla hylkiön. Miesten välinen seksi ei tutkimusten mukaan miellytä osaa heteronaisista, jotka pitävät bi-miehiä vähemmän haluttavina, kuin täysin heteroita miehiä.

Mainos

Homoseksillä on sitkeä stigma, jonka myös jokainen homo- ja bi-mies joutuu elämässään käymään ja käsittelemään asian. Jos tämä prosessi onnistuu, homoseksi nähdään täysin yhdenvertaisena heteroseksin kanssa, miehistä pitävä mies ei koe häpeää himostaan miestä kohtaan. Jos prosessi epäonnistuu tai ei koskaan edes käynnisty homoseksiin liittyy aina häpeää, joka vaikuttaa omaan käyttäytymiseen. Ja aina jos oman käyttäytymisen vaikuttimia, kuten häpeää, ei tiedosteta, ne voivat vaikuttaa elämänlaatuun haitallisella tavalla,  voi olla itsetuhoista käyttäytymistä; ei välitetä riskeistä tai järkeillään, että ne eivät koske itseä. Voidaan käyttää seksiä kapinan ja identiteetin välineenä ”katsokaa nyt kaikki näin paljon minulla on sitä [kamalaa] homoseksiä”. Voi olla seksiriippuvuutta. Mies voi toki olla homoseksuaali, vaikka hänellä ei olisi seksiä kenenkään kanssa, homoseksuaalisten tekojen tekemättä jättäminen tai homoseksuaalisen himon kieltäminen ei muuta kenenkään seksuaalista suuntautumista heteroksi.

Lukuisat miespolvet ovat kasvaneet, eläneet ja kuolleet kulttuureissa, joissa on ollut väärin aikuisen miehen antautua toiselle miehelle, joissa on ollut väärin aikuisen miehen olla miehen kanssa laisinkaan, joissa miehelle antautuminen on ollut heikon miehen merkki, joissa miehen rakastaminen on merkinnyt kuulumista ”kolmanteen sukupuoleen”. Vuosituhansia vanha leima on osoittautunut vahvaksi ja sen vaikutukset näkyvät yhä aivan joka päivä, vaikka olemme länsimaissa eläneet jo parin sukupolven ajan poikkeuksellisen sallivassa ilmapiirissä.

Meidän ei tarvitsisi juhlia Pridea eikä kaapista tulevia julkisuuden henkilöitä ja huippu-urheilijoita, jos homoseksuaalisuuden stigma ei edelleen olisi vahva. Rehellisyyden nimissä on toki todettava, että suhde seksuaalisuuteen ylipäänsä on kulttuurissamme kaikkea muuta kuin ongelmaton, esimerkiksi seksikumppaneiden määrä on suuri tabu,  holtittoman leima heilahtaa herkästi.

Hhlbtq-piireissäkin suosittu laulaja ja näyttelijä Harry Styles antoi haastattelun, jossa kommentoi syksyllä ruuduissa nähtävää gayrooliaan elokuvassa My Policeman, joka kertoo kahden miehen välisestä rakkaudesta 1950-luvun Iso-Britanniassa, aikana jolloin miesten väliset suhteet olivat lain vastaisia. Omaa seksuaalisuuttaankin haastattelussa pohtiva Styles totesi elokuvasta, että siinä esitetään miesten välillä enemmän hellyyttä kuin miesten välisessä elokuvissa yleensä. Tästä nousi tuota pikaa sosiaalisessa mediassa mellakka; mikä hän on gayseksiä kommentoimaan, gayseksiä ei edes näytetä paljoa, vaan siihen enemmänkin vain viitataan ja että hellääkin gayromantiikkaa on olemassa. Tunsiko joku häpeällisen leiman iskeytyvän otsaansa?

Apinarokon, joka tähän asti on levinnyt lähes yksinomaan miesten välisessä seksissä, yhteydessä puhutaan homofobiasta ja homomiesten syyllistämisestä. Apinarokkorokotetta ei ole kuitenkaan näillä näkymin tulossa yleiseen jakeluun, vaan rokote suunnataan hiv-lääkityksellä ja hivin estolääkityksellä oleville, jotka on katsottu riskiryhmäksi. Apinarokon tarttuminen ei ole kiinni sukupuolesta eikä seksuaalisesta suuntautumisesta, mutta lähes kaikissa tapauksissa tartunta on tullut oman käyttäytymisen perusteella. Riskikäyttäytymisestä puhuminen epidemian taltuttamisen yhteydessä ei ole homofobiaa, mutta häpeän vuoksi siihen reagoidaan samalla tavalla. Apinarokkotartunnan aiheuttama häpeä voi realisoitua kun tartunnan saa ja joutuu sen vuoksi pitkälle kolmen viikon sairauslomalle, jolloin työpaikalla ilkeät puheet, juorut ja mustamaalaaminen voivat lähteä liikkeelle ja aiheuttaa tartunnan saaneelle vaikeuksia tai ainakin psyykkistä rasitusta. Tietenkään lääkärintodistuksen diagnoosin ei tulisi vuotaa esimieheltä tai henkilöstöosastolta kenellekään muulle, ne on lainsäädännössä määritelty arkaluontoisiksi ja salassa pidettäviksi tiedoiksi, joiden vuotamisesta joutuu vastuuseen. Pitkiä sairauslomia voi tulla muistakin syistä, joita voi käyttää tekosyynä työtovereilleen, jos ei halua kertoa apinarokkotartunnastaan. Häpeä omasta seksuaalisuudesta voi saada henkilön pelkäämään, että nyt hänet leimataan työpaikalla täysin epäkelvoksi olennoksi. Valitettavasti se ei aina edes ole perusteeton pelko, ihmiset puhuvat ja juoruavat eikä tosiseikoilla aina ole merkitystä. Mutta jos ei ole perusteltua syytä olettaa, että tieto on vuotanut, voi väitteet kuitata juoruina, se toki voi olla käytännössä vaikeaa, ihmiset voivat käyttäytyä todella huonosti.

Aina voi toki valita aktivistin tien ja todeta arvostelijoille ja syyllistäjille, että tällainen minä olen ja silti ihminen kuten tekin. Mutta helppo tie ei ole sekään. Se voi myös olla yksinäinen tie, sillä ihmiset hylkivät eri mieltä olevia. Siksi meillä on häpeää. Me teemme sitä mitä haluamme, mutta varjoissa ja kun valonsäteet iskevät, tulee häpeä.

Liian monelle homo- ja bi-miehelle on vielä vaikeaa pitää toista miestä kädestä kiinni kaduilla tai suudella. Siellä on liikaa valoa. Toki se voi myös pelottaa homofobian vuoksi, mutta se on toisen jutun aihe. Pelko toimii joskus myös savuverhona häpeälle.